Te 80-lukua haikailevat

[quote author="Vierailija" time="31.08.2013 klo 08:11"]

80-luvun alussa olin iloinen ja vilkas, lopussa hermoheikko änkyttäjä. Kiitos koulukiusaamisen ja järjettömien suorituspaineiden. Seurasi kymmenen vuotta masennusta jota ketään ei kiinnostanut huomata ja hoitaa.

Ei, en kaipaa.

[/quote]

Tuskaasi väheksymättä, eikö tämä voisi tapahtua nytkin?

...ja kaikesta huolimatta 80-luku on suomen historian paras ajanjakso, joka ei koskaan palaa. Kaikkea oli yllinkyllin, elämä huoletonta ja töitä tarjolla jokaiselle halukkaalle niin paljon kuin jaksoi tehdä.

En. 80-luvulla ei todella huomioitu lasten hätää samalla tavalla kuin nykyään, ongelmista vaan vaiettiin ja väkivalta oli hyvin yleistä tietyissä paikoissa. Elin itse 80-luvulla lapsena ja nuorena Kannelmäessä, alkoholistivanhempien lapsena. Sosiaalihuolto ei yltänyt meille, tai monille kaltaisilleni asti. Aika oli tosiaan ainakin lapsuuden ympäristössäni (koulu, koti, kaveripiiri) aika ahdasmielistä ja yksioikoista. Toisaalta onhan siinä ajassa jotain hienoja lapsuudenmuistoja, jotka sijoittuvat lähinnä kavereiden kanssa leikkimisiin ja muuhun. Olen syntynyt 1974.

[quote author="Vierailija" time="31.08.2013 klo 10:13"]

En. 80-luvulla ei todella huomioitu lasten hätää samalla tavalla kuin nykyään, ongelmista vaan vaiettiin ja väkivalta oli hyvin yleistä tietyissä paikoissa. Elin itse 80-luvulla lapsena ja nuorena Kannelmäessä, alkoholistivanhempien lapsena. Sosiaalihuolto ei yltänyt meille, tai monille kaltaisilleni asti. Aika oli tosiaan ainakin lapsuuden ympäristössäni (koulu, koti, kaveripiiri) aika ahdasmielistä ja yksioikoista. Toisaalta onhan siinä ajassa jotain hienoja lapsuudenmuistoja, jotka sijoittuvat lähinnä kavereiden kanssa leikkimisiin ja muuhun. Olen syntynyt 1974.

[/quote]

Vähän samankaltaisia kokemuksia, paitsi meillä oli julkisivu kunnossa, isä ison firman toimitusjohtaja, oli isot talot, arvostus yhteisössä ym. Kukaan ei kyseenalaistanut, vaikka olin kotiväkivallan jäljiltä mustelmilla tuon tuosta, kerroin asiasta kyllä opettajalle/terveydenhoitajalle, mutta kaikki painettiin villaisella. Se oli sitä yhteisöllisyyttä huonoimmillaan.

[quote author="Vierailija" time="30.08.2013 klo 23:03"]

Kolmoskanava aloitti 1985 eli kyllä 80-luvulla oli kolme kanavaa.

[/quote]

Kaapelissa näkyi myös kolmonen, harava-antennilla vain ykkönen ja kakkonen.

Mä olin kyllä ekan ja tokan luokan joskus -78-80 iltapäivähoidossa koulun vieressä olevassa päiväkodissa (Nummelassa).

[quote author="Vierailija" time="30.08.2013 klo 22:09"]

Muistatteko myös että silloin:

- nykyisen kaltaista lastensuojelua ei ollut, juoppojen lapset elivät hirveissä oloissa eikä kukaan välittänyt

- aikuiset eivät päässeet ollenkaan kunnalliseen hammashoitoon, eivät edes päivystyspotilaina

- lasten kipua ei hoidettu 

- hammaslääkärissä ei puudutettu porattaessa

- epiduraali tuli vasta 80-luvun lopussa isoihin sairaaloihin 

- pelkosektiota ei tunnettu

- autoissa ei ollut turvavöitä takapenkillä

- pyöräilykypäriä ei ollut 80-luvun alussa

- ip-hoitoa ei ollut kuin ekaluokkalaisille yh-perheiden lapsille 

- subj päivähoitoa ei saanut

- päiväkotipaikka oli kiven alla, moni joutui pph:lle joka saattoi olla ihan millainen vaan

- telkassa oli vain 2 kanavaa

- kaupat menivät aikaisin kiinni

- sunnuntaisin kaikki oli kiinni 

- lapsia kohdeltiin yleisesti huonosti

- koulukiusaamista ei tunnistettu, kantelemista paheksuttiin 

[/quote]

Eipä näillä ole minun elämääni mitään merkitystä. Enkä ole edes kaikesta samaa mieltä. Minua ei esimerkiksi kohdeltu lapsena huonosti, ja koulukiusaamiseen kyllä puututtiin.

Hammashoito oli ok, mutta silloin laitettiin amalgaamipaikkoja :(

Jotkut asiat olivat minunkin mielestäni paremmin, esimerkiksi hyvät julkiset liikenneyhteydet pikkukaupungissa (nykyään ei autoistumisen vuoksi). Myös yhteisöllisyyttä oli enemmän.

Opettajilla oli vielä valtaa, nykyään kaikki auktoriteetti on heiltä viety. Ihmiset liikkuivat enemmän pyöräillen ja kävellen.

[quote author="Vierailija" time="31.08.2013 klo 08:08"]

Revin siitä, kun muistan, että vanhemmat tuskailivat, kun pitäisi mennä hammaslääkäriin ja se maksaa niin paljon. Olen itsekin ollut aikuinen siihen aikaan, kun kunnallista hammashoitoa ei vielä ollut aikuisille, mutta särkypäivystys oli jo.

[/quote]

Muistan myös tuon, äitini myös tuskaili asian kanssa (pienituloinen yh) ja säästi vuosia että oli varaa mennä hammaslääkäriin.

[quote author="Vierailija" time="30.08.2013 klo 23:33"]

Käytöshäiriöisiä lapsia oli tarkkiksella, jossa heitä säilytettiin erillään muista koululaisista.

[/quote]

Ja se oli HYVÄ ASIA! Kukaan ei kaipaa niitä jo valmiiksi pilalla olevia apinoita häiritsemään muiden opetusta.

Olen aloittanut aikuisuuteni 80-luvun alussa, kirjoitin ylioppilaaksi 1980, silloin lukio suorastaan työnsi jokaisen läpi, eteesi lätkäistiin lukujärjestys ja luokka ja opettajat pitivät laiskimmankin väkisin mukana, toista on nyt kuin lähdin päivittämään yhden lukioaineen opintoja iltalukioon, ei edes esittelyä tapahtunut, en tiedä yhdenkään kurssiin osallistuvan nimeä. Vaikuttaa siltä etteivät muutkaan.

Lapsuuden kotini naapurissa asui 80-luvulla "juoppoperhe" lapset tulivat vanhempieni luokse kun kotona meno alkoi olla sellaista ettei sielä lapsi voinut olla, myös muihin naapureihin he olivat tervetulleita, naapurit pitivät huolta ja lapsille ostettiin vaatteita kun nähtiin ettei niitä ollut, saunailtana lapset jopa pestiin, saivat kuitenkin olla kotona kun vanhemmat taas kykenivät heistä huolehtimaan, en tiedä, olisiko huostaanotto ollut parempi ratkaisu?

Hammashoitoon ainakin minä pääsin koko 80-luvun ihan kiitettävästi, en osaa sanoa mitään yleisestä käytännöstä.

Lapset synnytin tosiaan ilman epiduraalia, tosin en olisi ehtinyt saamaankaan.

Voi, voisin jatkaa loputtomiin, mutta se mitä 80-luvulta kaipaan tähän päivään, asia joka hävisi jo 90-luvulla on TOIVO PAREMMASTA, koko yhteiskunnan henki oli valoisa aina 90-luvun vaihteeseen, koko nousukausi sodan jälkeinen eli lapsuuteni ja nuoruuteni oli huononakin päivänä täynnä toivoa siitä että paremmin tulee menemään. Siksi minä ainakin haikailisin 80-luvun perään, elämäni parasta aikaa.

mä olen maalta kotoisin, kunnan ensimmäinen päiväkoti aloitti 1985. Perhepäivähoitajia oli, mutta niihin paikkoihin pääsi käytännössä vain sosiaalisin perustein. Tavalliset ihmiset palkkasivat koko ajan vaihtuvia lapsenlikkoja, meillä oli varmaan toistakymmentä kun olin lapsi. Joskus ne sitten lopetti yhtäkkiä tms, niin oltiin joko keskenämme tai vaikka niin, että naapurista joku kävi katsomassa ruoka-aikaan. Me manguttiin aina päiväkotiin, kun toisella paikkakunnalla asuvat serkut pääsi. Mä muistan sen kun joutui olemaan pienenä aika paljosta vastuussa. Avainkaulalapsia siis oltiin. kuntien tilannehan oli päivähoidon suhteen hyvin epätasa-arvoinen, toisilla paikoin kaikki halukkaat saivat varhaiskasvatusta. 

Toinen iso ero oli se, että kauppojen vihannesvalikoima oli kyllä tosi onneton. Talvella sai perunaa ja juureksia. Sitrushedelmiä syksyisin ja alkutalvesta. Tomaattia mainostettiin suuresti kun saatiin lentotomaatteja. Salaattia ei ollut kuin kesällä. Toisaalta lihat ja kalat olivat parempia. Kaupasta saattoi ostaa mm. kotimaista kananlihaa. Sitähän ei saa juuri lainkaan enää, kun Suomessa ei teurasteta kanoja ollenkaan. 

Aloittajan viesti on muuten loistavaa ajankuvaa! :D hyvää elämänlaatua kuvaa se, että joku huolehtii juoppojen lapsista, joku hoitaa mädät hampaat niiden omistajaa rasittamatta, telkkarissa on paljon kanavia, kaupasta voi kantaa ööliä ja mättöä vuorokauden ympäri... 

Päihdeongelmathan ovat nykyisin räjähtämässä käsiin, ei 1980-luvulla ollut juoppoja perheitä. Silloin alkoholia henkilöä kohden kului paljon vähemmän kuin nykyisin, ja erityisesti naisten alkoholinkäyttö on noussut hurjasti. 80-luvulla perheessä isä saattoi ajoittain ottaa kuppia, mutta äiti tuskin. Nykyään samalla lapsella olisi juoppo äiti, joka on virallisesti yh, mutta kotona asuu epävirallisesti myös äidin tämänhetkinen miesystävä.

1980-luvulla tenavilla ei juurikaan ollut hampaissa reikiä, ja tehtiin ennusteita siitä, milloin reikiintyminen loppuu kokonaan. Nykyisin hammashoitoloistakin tehdään lastensuojeluilmoituksia, kun tenavia ei tuoda hoitoon märkivistä hampaista huolimatta. Julkinen perusterveydenhuoltomme on nykyisin aika pitkälle köyhäinhoitoa, ja kaikki kynnelle kykenevät käyvät hoidossa yksityisellä ja/tai työterveyshuollossa. Terveyskeskuksissa reseptit uusitaan potilasta tapaamatta, ja resursseista valtaosan vie päihteiden käytön välilliset seuraukset sekä masennus, ahdistus ja muut pääpuolen sairaudet, jotka nekin radikaalisti vähenisivät korkin sulkemisella. 

Ainakin minä vaihtaisin mieluummin alkoholiongelmaisen yhteiskunnan raittiiseen ja hampaanpaikkauksen puudutuksella ehjiin hampaisiin. Mutta minä olenkin haikailija. :) 

ps. Aloitin koulutieni vuonna 1984, jolloin ei kyllä lapsia kuritettu fyysisesti, ketään ei koulussa kiusattu ja köyhien lapset puettiin paremmin kuin nykyään. Ja ne satelliittikanavatkin tulivat samana vuonna. ;)

Tiede ja lääketiede ovat tietysti kehittyneet kasarilta huimasti. Mutta nykyisin vain osalla kansasta on mahdollista siihen hyvään hoitoon. Rikkailla on nykyisin hyvät hampaat ja jos jostain hampaasta joutuu luopumaan, laitetaan heti tilanne 2500 € kustantavat hammasimplantti. Köyhemmällä kansanosalla taas on avoin hymy tai 60-luvun tekarit. 

Näin hyvinvoivana ihmisenä viihdyn siis paremmin nykyajassa, mutta säälin kyllä vähäosaisia. alimman sosiaaliluokan miehet kuolevat noin 25 vuotta aiemmin kuin ylimmän sosiaaliluokan miehet... Yksityisesti ostetut terveyspalvelut, joilla on diagnostoitu ja/tai hoidettu syöpä, ovat pelastaneet monen tuttavani hengen. Samat ihmiset eivät saaneet tutkimuksia tai hoitoa yliopistosairaalassa...

[quote author="Vierailija" time="30.08.2013 klo 22:12"]

Toisaalta taas...

- koko kylä kasvatti, joten käytöshäiriöiset lapset olivat vähemmistössä ja heitteillä olevista pidettiin huolta yhdessä

- sunnuntaisin perheet harrastivat tai vaan lepäsivät yhdessä

- päivähoito ei ollut yhtä kattavaa, mutta käytännössä jokainen kotirouva, joka apua pyysi, sai kunnallisen kodinhoitajan ilman painavaa syytäkin

- kouluajat olivat järkevämmät eikä nykyisiä 10-12 päiviä tunnettu, joten iltapäivähoitoa ei tarvittu yhtä paljon + naiset olivat kotona koska miehen palkalla pärjäsi

jne.

[/quote]

Minusta tuo on kyllä enemmän 60-lukua kuin 80-lukua. Itse olen elänyt noina vuosikymmeninä pienehkössä kaupungissa eikä siellä tuollaista ollut 80-luvulla. Oliko sinun paikkakunnallasi tuollaista?

[quote author="Vierailija" time="30.08.2013 klo 22:13"]

Töihin pystyi tuosta vain menemään, työttömyysjaksoja joskus oli mutta ne jäivät lähes kaikilla lyhyeksi. 

[/quote]

Itse hain valmistumisen jälkeen kotipaikkakunnalta töitä enkä saanut niin mitään. Hain sitten töitä Helsingistä ja sepä vasta hassua oli: olisin päässyt joka paikkaan, mistä kävin oman alan töitä kysymästä. Työhaastattelut kesti muutaman minuutin ja aloittaa olisin voinut heti.

minä ja naapurin lapset elettiin alkoholistivanhempien armoilla, kukaan ei puuttunut. en olisi kyllä, edes näin jälkikäteen ajateltuna, halunnut että minut olisi huostaanotettu. lapsuus ja nuoruus oli rankkaa, mutta kasvatti luonnetta.

Aku-Ankan taskukirjoissa joka toinen aukeama oli mustavalkoinen!! Muistaakseni -89 tai -90 kaikki sivut alettiin painaa värillisinä. Tämä hauska yksityiskohta muistui vielä mieleen.

Iso osa Euroopasta oli orjuutettuna. Naapurissa imperialistinen diktatuuri.

Mein autos oli turvavyöt takapenkilläkin, vaikka oli vanha saab. Hammaslääkärissä ei todellakaan puudutettu!! karmeet traumat jäi alle 10v tytölle vuonna-88...

Lasten fyysinen kuritus tuli laittomaksi -84 tukkapöllystä lähtien. Silti mua ainakin heiteltiin miten sattuu...

Kuka sinne kaipaa - Volvo ja Saab oli hienoja autoja...