Helpotus! Tyttöni on suosituimpien porukassa koulussa!

Miksi vanhemmat eivät kannusta lapsiaan suvaisevaisuuteen ja olemaan ystävä erilaisten ihmisten kanssa. Pidetään vain yllä näitä suosittujen porukoita ja ylpeillään??! Itse olin ystävä peruskoulussa hiljaisille ja niille suosituille. Sama jatkuu nyt töissä, aivan sama onko ihmisen titteli tai persoona minkälainen hyvänsä.

Ei tietenkää ole mikään tae, että jos olet kuulunut suosittujen porukaan ala-asteella kuulut myöhemminkin. Mutta kyllähän se asiaa edesauttaa? Suosittujen porukassa oleminen saattaa tukea itsetuntoa ja tunnetta että minä olen kiva tyyppi, joka sitten auttaa jatkossakin elämässä. Enkä nyt sano, että itsetunto perustuisi vain tähän suosittuun porukkaan kuulumiseen - mutta kyllähän se totta on, että lapsi ja myös aikuinen iloitsee kun on omassa ryhmässään tykätty tyyppi. Mikä siinä nyt on niin ihmeellistä teille ?

Suosittu = haluaa miellyttää muita

Ja sitten keski-ikäisenä avioeron narsistista kokeneena käy psykologilla opetellakseen pois kiltin tytön roolista.

Toivottavasti ap sinä olet varannut perintörahasta korvamerkityn summan terapiaan.

 t. yläkoulun ope

uskottavuuteen vaaditaan omakohtaista kokemusta, ja sinulla ap ei sitä tästä aihepiiristä ole.

No oma kokemukseni aiheesta. Ne jotka olivat yläasteella ja lukiossa suosittuja tyttöjä, yhdenkään en ole kuullut päätyneen yliopistoon. 

Meillä oli oma hyvä tyttöporukka, nykyään ollaan kaikki kovin kauniita, melko kauniita tuolloinkin, mutta itseni laittaminen ei silloin niin kiinnostanut. Halusin saada hyvät arvosanat.

Nykyään sitä osaa meikata oikealla tavalla jne, mitä silloin ei. Mutta paskaakos näillä asioilla on väliä, elämässä minua kiinnostavat oma tieteenalani ja muut asiat, jotka eivät liity mitenkään suosioon tai kauneuteen. 

Sama se minkä näköinen lapsestani tulee, kunhan hän saa hyvän itsetunnon. Omalta äidiltäni en sitä saanut.

Olen ollut joskus kovin naiivi. 

Kuvittelin lapsena, että aikuiset ovat aina oikeassa ja tietävät mitä tehdä.

Teininä ajattelin, että ne tekevät välillä virheitä, mutta oppivat niistä, pyytävät tekojaan anteeksi ja pyrkivät parantamaan käytöstään, joitain huumeongelmaisia lukuunottamatta.

Nyt kaksvitosena ymmärrän olleeni aivan omissa maailmoissani. Miksi opettaa lapsille olemaan kiusaamatta, kun te joukko aikuisia olette aivan käsittämättömiä, samanlaista kiusaamista kuin ala-asteikäisien joukossa. 

En vaan voi käsittää, mikä teissä on mennyt pieleen. Haukutte toisten lasten nimiä joka päivä täällä palstalla, heidän ulkonäköäänkin...

Ei jumalauta. Onneksi, KIITOS KIITOS KIITOS sille joka on minut luonut eikä ole tehnyt minusta ap:n kaltaista. Uskon todella, että kykenen tulevaisuudessa antamaan omille lapsille hyvän, terveen itsetunnon ja järkevän, positiivisen suhtautumisen elämään.

Hei vastatkaa nyt mulle vielä... Mitä pahaa siinä on, että iloitsee siitä että tytär on uudessa koulussa saanut kavereita ja otettu mukaan hyvin ? Eli on ns. suosittu ja tykätty ? Kertokaa.

Arvot kadoksissa ja aika nuorten äitien kommenttia taitaaapi olla nää jutut vai ootteko oikeasti noin pinnallisia, uskomatonta! Onneks pari fiksua itsetuntovuodatusta välissä. Herran jumala! Rakastakaa lapsianne ovatpa sitten luusereita tai suosittuja(yäk! nykyajan ällö ilmiö!)

Olisit hiljaa tyytyväinen, että asiat kääntyivät hyvin ainakin tällä hetkellä. Jos tulet tänne retostelemaan muiden kustannuksella, se ikävä kyllä kertoo sinusta (ja todnäk tyttärestäsikin siis kasvatuksen ja geenejen tuloksena aika paljon).

Oikeasti, miettisimme jokainen enemmän sydämen sivistystä ja sitä miten olemme hyväksi yhteisöllemme. 47:lle, älä muuta kurssiasi, ääliöitä mahtuu joukkoon, mutta kyllä ne hyvät ihmiset aina sieltä erottuu edukseen.

Mietityttää, kun mammat haukkuu miehiä paljon täällä palstalla, että me mammat kasvatamme juuri tulevia miehiä ja vaimojakin, todella paljon meistä kiinni minkälaista puoliso- ja vanhempimateriaalia tuotamme.

[quote author="Vierailija" time="30.08.2013 klo 16:10"]

Munkin kokemus on, että noista suosittujen tyttöjen jengin jäsenistä tuli just näitä teiniäitejä, joilla lukee facebookissa koulutuksen kohdalla "elämän koulu". Mieheksi on löytynyt joku tribaalitatskattu sekakäyttäjä. Onnea vaan.

[/quote]

Mä niin komppaan tätä!

[quote author="Vierailija" time="30.08.2013 klo 17:24"]

no onnea ap:lle ja etenkin tyttärelle! 

Minä taasen olen saanut tietää, että tyttäreni on kaikkien hyljeksimä kiusattu. Kivalta ei tunnu. Itseasiassa luulen, että tyttäreni tarvitsii sitä onnea vielä sinun tytärtädi enemmän. Helppoa tämä ei ole. Olen miettinyt miten olen kasvattanut pieleen, kun kiusatuksi joutui. Eräs hlö sanoi, että ongelma kasvatuksessa on ollut siellä toisella puolella.

[/quote]

siis mitä tarkotat että ongelma kasvatuksessa on ollut siellä toisella puolella? Siis sun tyttäressä vai koulussa?  No joo aloin kirjottaa tätä viestiä ennen ku gtajusin, että tarkotit varmaan opettajaa :D.... tsemiä sulle ja tyttärelle. koulu vaihtoon jos näyttää pahalta..

[quote author="Vierailija" time="30.08.2013 klo 17:31"]

No eiköhän jokainen toivo lapsensa menestyvän sosiaalisesti? Ihme moralisointia.

Itse olin yläasteella myös suosituimmassa porukassa, koostui lähinnä "pahispojista" ja muutamista tytöistä. Mutta eipä ole rikosrekisteriä, alkoholiongelmaa tai teininä hankittua muksua. Sen sijaan hauskat muistot, yli ysin keskiarvo peruskoulusta, E:n paperit lukiosta ja akateeminen loppututkinto. Että se siitä yleistämisestä :)

[/quote]

Ja tämä kommentti tuli heti kommentin jälkeen jossa kerrottiin, että omaa lasta kiusataan...empatia kyvyttömiä, itsekeskeisiä siitä on ihmiset tehty.

[quote author="Vierailija" time="30.08.2013 klo 21:09"]

siis mitä tarkotat että ongelma kasvatuksessa on ollut siellä toisella puolella? Siis sun tyttäressä vai koulussa?  No joo aloin kirjottaa tätä viestiä ennen ku gtajusin, että tarkotit varmaan opettajaa :D.... tsemiä sulle ja tyttärelle. koulu vaihtoon jos näyttää pahalta..

[/quote]

Kirjoitusasukin jo paljastaa keskenkasvuisen juipin kommentoimassa, mutta se ongelma kasvatuksessa siellä "toisella puolella" tarkoittaa sitä kiusaajaa... Että sen kasvatuksessa on mennyt jotain pieleen ja pahasti... 

[quote author="Vierailija" time="30.08.2013 klo 15:55"]

Muuton takia olen jännittänyt kuinka käy mutta siellä meidän kolmasluokkalainen on luontevasti kolmessa viikossa päässyt osaksi suosituimpien ja kauneimpien tyttöjen porukkaa! Kuten edellisessäkin koulussa. Onneksi näin. Se ei vielä kolmannella ole niin tärkeää mutta kuitenkin  jos ei ole alusta asti parhaassa jengissä, ei sinne niin vaan pääse sitten kun sen merkitys on ratkaiseva.

[/quote]

Helpotus! Minun molemmat tyttöni ovat fiksuja, itsenäisesti ajattelevia persoonia. Ovat persoonallisia tapauksia muutenkin, sellaisia taiteilijasieluja, oman tiensä kulkijoita. Valikoivia kavereidensa suhteen, eivät pyri porukoihin vaan toiset pyrkivät seuraan. Toinen oli riemuissaan kolmannella kun kaverit sanoivat oudoksi " musta on kivaa olla outo!" Kauniita he ovat kyllä, mutta tyhjäpäitä pissiksiä heistä ei tule, sen näkee jo nyt. Minusta on hienoa että tyttöni uskaltavat olla omia itsejään ja valita kaverinsa muista kuin pinnallisista syistä.

Hei on se kivaa kun vastaukseni on poistettu! Taisi vastaukseni osua ja upota  ap:lle ja kuka nyt onkaan järjestelmän pitäjään.

Kerronpa kokemuksesta, että ystävyys siellä suosittujen jengissä voi olla ihan paskaa. Paremmat kaverit löytyvät sieltä tavisporukoista, joissa ihmistä ei määritä ulkonäkö ja merkkivaatteet. Suositut yläastekaverini pärjäävät nykyään ihan hyvin, mutta se pinnallisuus ei ole kadonnut heistä mihinkään, muuttanut vain muotoaan.

Ne ketkä on niitä "suosittuja" koviksia yläasteella, ei välttämättä selviä siitä eteenpäin "voittajina" jos se yläasteen sekoilu jää päälle ja koulunumerot tosi huonot. Hiljasemmat puhkeavat usein myöhemmin kukkaan ja menestyvät siinä mitä haluavat tehdä :)

Se on kivaa, että lapsi on saanut kavereita ja on tykätty. Ap:n ilmaisutapa "pääsee suosittujen joukkoon, jonne ei enää myöhemmin pääse" kuvastaa taas sellaista vastakkainasettelua, että luokassa olisi vain kourallinen niitä, joilla on ikäänkuin "oikeus elää" ja muut olisi sitten jotain karseita luusereita.

[quote author="Vierailija" time="30.08.2013 klo 20:51"]

Olen ollut joskus kovin naiivi. 

Kuvittelin lapsena, että aikuiset ovat aina oikeassa ja tietävät mitä tehdä.

Teininä ajattelin, että ne tekevät välillä virheitä, mutta oppivat niistä, pyytävät tekojaan anteeksi ja pyrkivät parantamaan käytöstään, joitain huumeongelmaisia lukuunottamatta.

Nyt kaksvitosena ymmärrän olleeni aivan omissa maailmoissani. Miksi opettaa lapsille olemaan kiusaamatta, kun te joukko aikuisia olette aivan käsittämättömiä, samanlaista kiusaamista kuin ala-asteikäisien joukossa. 

En vaan voi käsittää, mikä teissä on mennyt pieleen. Haukutte toisten lasten nimiä joka päivä täällä palstalla, heidän ulkonäköäänkin...

Ei jumalauta. Onneksi, KIITOS KIITOS KIITOS sille joka on minut luonut eikä ole tehnyt minusta ap:n kaltaista. Uskon todella, että kykenen tulevaisuudessa antamaan omille lapsille hyvän, terveen itsetunnon ja järkevän, positiivisen suhtautumisen elämään.

[/quote]

Tämä olisi niin voinut olla oma kommenttini, kirjoittajan ikäkin on kohdallaan. Olen todella usein tätä palstaa lukiessa joutunut huomaamaan, miten lapsellisia aikuiset ihmiset voivat olla. Ap nyt selkeästi provoilee, mutta monet vastaukset kertovat karua kieltään monien aikuisten arvomaailmasta.

Onnea! :)

Itse en ikinä ollut niitä kauniita ja suosittuja. En nyt mikään hylkiökään, mutta en ole koskaan ollut mikään laumaotus enkä osannut pyöriä siellä lössissä kikattamassa, eikä minua varmaan olisi sinne otettukaan koska en vielä kouluaikoina tajunnut vaatteista saati meikkaamisesta yhtään mitään.

Nykyään olen kai ihan ok:n näköinen. En mikään meikkipytty yhäkään, mutta katselen kyllä hiukan miltä näytän. Olen urheillut sieltä kouluajoista asti aina, joten sen kyllä näkee. Niiden kouluaikojen kauniiden ja suosittujen kanssa en ole tekemisissä mutta joskus on tullut vanhoilla kotiseuduilla vastaan ja ne ovat kaikki olleet ylipainoisia, pullanaamaisia rasvalettejä joilla on kulkenut lauma pirun rumia pallinaamaisia lapsia mukana. Itse kun olen asunut ulkomailla viimeiset 15 vuotta ei tule niin usein nähtyä noita vanhoja koulukavereita edes sattumalta.