Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Miten saatte pidettyä hermot kurissa, ettei tulisi huudettua lapselle?
30.08.2013 |
Meillä on siis ekaluokkalainen, joka välillä ei tunnu uskovan juuri mitään. On lähtemisessä h i d a s ja sitten mulla palaa pinna, kun on kiire - koulu alkaa - ja mitään ei tapahtu. Tänään aamulla hirveä älämölö vaatteista, jotka haluaa kouluun päälle. Mikään ehdotettu ei kelpaa, haluaa välisin tietyt farkut - ovat pesukoneessa (siis märkinä). Ei usko, kaivaa farkut pesukoneesta ja haluaa väkisin ne jalkaan. Mulla palaa pinna, huudan, lapsi itkee. Kurja aamu.
Miten te muut nämä taklaatte? Oma lyhytpinnaisuus ärsyttää ja myönnän, että olen täysin kykenemätön näkemään, miksi juuri NE housut pitää saada jalkaan (eilen tapeltiin kengistä. Jep jep).
Kommentit (24)
Monesti neuvotaan, että kannattaa mennä hetkeksi toiseen huoneeseen rauhoittumaan, purkamaan se suurin vitutus, ja palata sitten takaisin tilanteeseen. Toisaalta paljon puhutaan nykyään myös sanallistamisesta, eli että sanot ääneen miltä sinusta tuntuu, tyyliin nyt äitiä harmittaa, kiukuttaa, turhauttaa, pelottaa (ettei lapsi ehdi kouluun tai itse töihin) yms. Ei tuo sanoittaminen tietty kiukkua pois vie, mutta pitäisi tehdä tilanteesta lapselle helpomman ja ymmärrettävämmän. Oma lapsi tosin vasta uhmaikävaiheessa, joten tiedä häntä mitä viiden vuoden päästä tapahtuu...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ikinä ikinä huuda lapselle, en pysty. En huuda kyllä kenellekään muullekaan. Ei se huutaminen auta yhtään mitään. Hermostuttaa tietysti välillä ja suututtaakin, mutta pidän mielessä että mä olen aikuinen, mun pitää olla aina se joka näyttää esimerkkiä ja opettaa. Lapsi ei voi sille mitään että sitä harmittaa ja tekee mieli kiukutella ja vitkutella, mutta mä voin opettaa kuinka siitä selvitään rauhallisesti.
Vaatteet meillä valitaan edellisenä iltana, lapsi saa päättää niin paljon kuin mahdollista mitä pukee, kunhan on siistiä ja käytännöllistä. Aamulla vaatteista ei enää keskustella, paitsi jos yön aikana on sää muuttunut aivan toiseksi, ja silloinkin on jo vaihtoehto B otettu huomioon.
Sun pitää PÄÄTTÄÄ ettet huuda, tuli mikä tuli. Jos lapsi heittäytyy maahan eikä pue, kanna vaikka autoon sellaisenaan, tai jos et jaksa kantaa/pukea, jää siihen lattialle sen kanssa istumaan. Myöhästyköön koulusta ja selittäköön opettajalle ettei suostunut pukemaan päälleen. Puhu sille edellisenä päivänä rauhassa, tee selvät kuviot lapselle mitä aamulla tapahtuu ja ettei niistä neuvotella.
[quote author="Vierailija" time="30.08.2013 klo 14:19"]
En ikinä ikinä huuda lapselle, en pysty. En huuda kyllä kenellekään muullekaan. Ei se huutaminen auta yhtään mitään.
[/quote]
Kadehdin aggressionhallintataitojasi. Kyllä itsekin _tiedän_ tasan tarkkaan, että hallitsemalla omat aggressioni siirrän sen taidon lapseenkin ja päinvastoin. Onneksi mieheni on tässä asiassa vahvempi, itse kyllä korotan välillä hänenkin kanssa riidellessäni ääntä ja kärsin sitten morkkiksista. Tärkeintä on kuitenkin mielestäni tehdä töitä itsensä kanssa, mutta samalla hyväksyä se, että jostain on tällaiset eväät saanut. Ei voi vaatia kauhalla jos on lusikalla ammennettu...
Alue: Aihe vapaa
Olen lapseton, joten suhtaudu varauksella:
-muistan lapsena miten mulla oli lempivaatteet, joissa näytin mielestäni hyvältä. Ajattelin ulkonäköasioita jo alle kouluikäisenä. Eli juttele lapsen kanssa joskus rauhassa, että nyt käydään sun vaatteita läpi ja kerro äidille, mitkä on sun mielivaatteet ja miksi.
-tehkää yhdessä pukeutumiskalenteri etukäteen eli viikon vaatteet mietitte valmiiksi sekä aikataulun aamuja varten, tähän sopiva palkinto jos menee kuten suunnittelitte.
Eli uskoisin, että sulla ei ole huonot hermot mutta ette kommunikoi tarpeeksi ettekä ennakoi. Ja molempia voi parantaa! :) tsemppiä jatkoon!