K-kaupan lihatiskillä sattunutta.

Kävin eilen K-supermarketin lihatiskillä. Tilasin 250 g. palvikinkkua. Myyjätär laittoi ylimääräistä ja sanoi: "Meni vähän yli, käykö 270 g.?". Minä sanoin: "Ei käy!. Vanha psykologinen myyntikikka!  Tilasin 250 g. ja sen myös haluan. Oletko muuten koskaan punninnut asiakkaalle vahingossa liian VÄHÄN ja kysynyt, käykö se?". Neiti PUNASTUI ja mutisi jotain.

Saatuani lihan tajusin, että hänhän oli punninnut sen kääreen kanssa, joka sekin painaa.  Lisäksi myös laittanut, pomonsa kauppiaan käskystä, muutaman siivun ylimääräistä. Aivan selvästi häntä oli ohjeistettu  tekemään niin, että saadaan irtolihan  myyntiä kasvatettua pienissä erissä suuremmaksi.

Kävelin palvikinkkuineni vieressä olleen hedelmäosaston vaa'alle, otin kinkun pois kääreestä, poistin pari siivua ja punnitsin, ja hoplaa: jäljelle jääneen kinkun paino oli 250 g. vaikka myyjättären tulostamassa aiemmassa hintatarrassa luki 270 ja vaikka hän siis oli laittanut kinkkusiivupinoon pyytämättä liikaa massaa!

Hain neidin kädestä pitäen katsomaan, jonka jälkeen menimme takaisin lihatiskille, hän punnitsi lihan OIKEIN ja laittoi OIKEAN  hintalapun.

Tämä on pieni hintaero ihmiselle, mutta aivan HEL-VE-TIN  suuri kauppiaskunnalle! Paljonkohan ne laskuttavat turhasta vuositasolla? Jos lihatiskiltä myydään, sanotaan nyt vaikkapa 20 grammaa liikaa, puolen minuutin välein, se tekee vuodessa  aika paljon.