Puolivuotias viikon mummilassa hoidossa, mitä mieltä?

Juuri luin, että puolitoistavuotias voi muistaa vanhempansa kolme tuntia (lastenpsykologin haastattelu jossain vauva-lehdessä), sen jälkeen hän ei pysty mielessään kannattelemaan mielikuvaa äidistään. Tuskin tuo viikon erossaolo tuo yksistään kauheaa traumaa lapselle, mutta jos vanhemmat ovat muutenkin välinpitämättömiä lapsensa tunnesuhteen kehityksestä ja psyykkisistä tarpeista, lapsen tunnesuhde vanhempiin voi häiriintyä.

Ei tarvitse olla lapsessa kiinni ja luulla olevansa korvaamaton, jos on sen verran vastuuntuntoinen ja ajatella pitemmällä tähtäimellä, ettei jätä puolivuotiasta viikoksi lomareissun takia. Voi että alkoi raivostuttaa sun tekstis, mutta siihen kai pyritkin. Toivottavasti? Ettet oikeasti ole tuota mieltä?



" Ei se side mihinkään viikossa katkea. Kyllä se äiti on äiti sieltä

matkalta palattuaankin. Muutkin osaa hoitaa lapsia kun te täydelliset

mammat jotka ovat lapsessaan niin kiinni ja luulevat olevansa korvaa-

mattomia. Joillakin isovanhemmat ovat todella läheisiä jopa yhtä tär-

keitä kun omat vanhemmat ja se on rikkaus se!"

Ei kyse ole mistään " lapseen kyllästymisestä" tms. Se miten MINÄ asian tekisin, ei ole mikään paremmuuden mittari.

Tuollainen valikoimaton kiinnittyminen on merkki tunnehäiriöstä. Myöhemmin, kun lapsi on taapero- ja leikki-iässä, asia onkin jo toinen, silloin lapsi pystyy nauttimaan muidenkin kuin omien vanhempiensa seurasta. Yksivuotiaalle muu kuin oma vanhempi on aina vain korvike ensisijaisesta hoitajasta - siis tervelle lapselle.

Vaikka he samaan hengenvetoon korostavatkin parisuhteen hoitamista ja omaan aikaan satsaamista, ei sitä heidänkään mielestä pitä tehdä lapsen hyvinvoinnin kustannuksella.



Miksei isä voi hoitaa lasta jos äiti haluaa levätä/ tavata ystäviä/ käydä ulkona tms?

Ja jos vanhemmat haluavat kahdenkeskistä aikaa niin eikö vaikka 1 yö riitä? Kyllä yhdessäkin illassa ja yössä ehtii rentoutua ja päästä muihin maisemiin ja tunnelmiin.

Jos on ihan vanhempien loman takia, niin hieman ihmettelen, mutta tilanteita voi olla monia muitakin. Omaa 9,5kk ikäistäni en kyllä raaskisi jättää, enkä ole häntä jättänytkään hoitoon.

2

Vai miten ne nuppimaakarit sanovat?

johonkin. Useinhan se on juuri äiti joka on lapsen ensisijainen hoitaja ja johon vauva rakentaa symbioosin. Häipyminen viikoksi tuntuu laopsesta hylkäämiseltä. En kyllä itse jättäisi lasta viikoksi kodin ulkopuolelle hoitoon, edes nyt kun lapsi on jo 2-vuotias.