Millainen on narsistimies suhteen alussa ja lopussa?

Ei mulla mitään pikahoitoa.....ihan vakavasti aloin seurustelemaan mutta kyllä narsistin huomaa jo kuukaudessa....olette tyhmiä oikeestaan. Kärsikää nyt sit vaan....

[quote author="Vierailija" time="29.08.2013 klo 23:21"]

Kolmonen, kuvailetko alkua vielä tarkemmin. Mikä miehessä tekee vaikutuksen? Miten kommunikoi? Onko lähellään hyvä olla?

[/quote]

Se mies tuntui sellaiselle turvalliselle perusmiehelle. Piti ovea auki, kantoi kauppakassin, herrasmies siis. Kertoi että on kasvatettu kunnioittamaan naista ja alussahan se niin olikin. Tavatessaan vanhempani hän käyttäytyi todella korrektisti, oli hyvin avulias, nosteli ja korjaili jne. kaikkea mitä pyydettiin. Sisarteni lapsia hän leikitti paljon, pihaleikit oli parhaita. Vei mut leffoihin, toi kukkia aina silloin tällöin. Oli vähän jörö vieraille, mutta kuitenkin tutummalle porukalle hyvinkin hyvä seuramies. 

Hymyili paljon, ei lipevää ja limaista hymyä sentään. 

Oli hänen kanssaan hyvä olla, mutta loppuvaiheessa pelkäsin niin paljon etten pystynyt enää nukkumaan hänen vieressään vaan valvoin yöni sängyn äärimmäisessä toisessa laidassa.

Miksiköhän narsisteilla sitten on niin paljon uhreja, jos sen huomaa kuukaudessa? Miksi olisin jäänyt vuosiksi siihen suhteeseen jos jo 4. viikon jälkeen narsismi olisi näkynyt ulospäin? Eihän silloin ole edes kunnon sidettä ihmiseen. Ja itsetunto oli silloin todellakin kohdallaan. 

[quote author="Vierailija" time="29.08.2013 klo 23:02"]

Omakohtainen kokemus antoi kirjoitukselleni pohjaa...toi oli vain pintariipaisu.

terv. nro. 4.

[/quote]

Anteeksi hyvänen aika sentään, olinkin vastausvuoroissa siis nro. 3.

Siksi kyselen, että millainen alku oli, jotta osaisi varoa.

ap

Jos epäilyttää, mieti toimiiko hän yleisten sääntöjen mukaan ja saako hän sinussa aikaan uudenlaisia reaktioita. Ja sitten nosta kytkintä heti äläkä pitkitä piinaa.

[quote author="Vierailija" time="30.08.2013 klo 07:48"]

Jos epäilyttää, mieti toimiiko hän yleisten sääntöjen mukaan ja saako hän sinussa aikaan uudenlaisia reaktioita. Ja sitten nosta kytkintä heti äläkä pitkitä piinaa.

[/quote]

No jos ei toimi, tai omatunto liukuva? Uudenlaisia reaktioita kyllä myös. Tarkoittanet negatiivisia reaktioita?

Kuinka pian on nähtävissä suhteessa manipulointia, kontrollointia tai hallitsemisen tarvetta? Ja missä menee terveen asioihin vaikuttamisen ja sairaan hallitsemisen tarpeen raja? Kaikillahan on näkemyksiä ja toiveita, miten asiat pitäisi hoitaa ja ihmissuhteissa aina tasapainoilua, kenen näkemysten mukaan tehdään.

ap

[quote author="Vierailija" time="29.08.2013 klo 23:32"]

Miksiköhän narsisteilla sitten on niin paljon uhreja, jos sen huomaa kuukaudessa? Miksi olisin jäänyt vuosiksi siihen suhteeseen jos jo 4. viikon jälkeen narsismi olisi näkynyt ulospäin? Eihän silloin ole edes kunnon sidettä ihmiseen. Ja itsetunto oli silloin todellakin kohdallaan. 

[/quote]

Itse kyllä sanoisin, että jos paljon asioita jaetaan heti alusta alkaen, niin jo viikossa kahdessa voi olla aika lujat siteet. Jos tuntuu että on syvällinen yhteisymmärrys, niin vaikka aikaa olisi kulunut vain vähän, irrottautuminen on vaikeaa, vaikka niin järkeväksi näkisikin. Mutta voiko narsistin kanssa kokea syvällistä yhteyttä?

[quote author="Vierailija" time="30.08.2013 klo 07:48"]

Jos epäilyttää, mieti toimiiko hän yleisten sääntöjen mukaan ja saako hän sinussa aikaan uudenlaisia reaktioita. Ja sitten nosta kytkintä heti äläkä pitkitä piinaa.

[/quote]

Entä jos pääseekin itse jotenkin juttujen yläpuolelle ja kumppani ei enää saakaan aikaan niitä reaktioita? Onko silloin välttämättä tarpeen lähteä muuten järkevästä avioliitosta esimerkiksi? Eli siis jos ei alistukaan narsistin pompoteltavaksi, niin voiko oppia pärjäämään suhteessa tyydyttävästi?

Millaisia vaikuttamiskonsteja narsisti käyttää suhteen alussa? Onko herkkä, ymmärtäväinen? Syvällinen? Osaako olla runollinen, luova tai jotenkin keksiä jotain special-nimityksiä hurmattavalle? Sellaista mitä ei ole koskaan ennen kuullut keneltäkään? En siis tarkoita perusfraaseja kulta tai honey tms. Millainen on keskustelutyyli, rauhallinen? Muuttuuko sitten myöhemmin kiivaaksi? Vai onko aina nähtävissä jonkinlainen kärkkäys sanoa? Voiko narsisti olla hiljaisen oloinen?

Jos ihminen muuttuu niin hän ei ole narsisti, se miten muut näkevät hänet muuttuu.

Minulla ei ole kokemusta narsistin kanssa olemisesta, mutta lähipiirissäni on kolme naista, jotka ovat olleet narsistin kanssa, joten olen saanut melko kattavan näkemyksen siitä, millaista meininkiä narsistin kanssa on.

AP kyseli, että millainen olo tulee narsistin lähellä suhteen alussa. Nämä kaikki kolme naista ovat sanoneet sitä, että jos jokin vaikuttaa liian hyvältä ollakseen totta, ei se ole totta. Jos vaikuttaa siltä, että miehesi on liiankin pätevä ja ihana ihminen, ei hän sitä todennäköisesti ole. Tähän kun yhdistää hyvän kyvyn hurmata muita ihmisiä, erittäin hyvät puhetaidot ja exän haukkumisen mielisairaaksi, aletaan valitettavasti lähestyä sitä mahdollisuutta, että kyseessä olisi narsisti.

Valehtelu, jopa pakkomielteinen sellainen, on yksi yleinen piirre. Kaikissa noissa narsistitapauksissa paljastui eron jälkeen todella suuria asioita, joista narsisti oli valehdellut (vaimon nimiin salaa otettuja lainoja omien ulosottovelkojen maksamiseksi, toinen tai useampiakin naisia, jopa toinen perhe, rikostausta ja vankilatuomio yms). Narsistit usein myös ilmaisevat tunteitaan aivan ylitsevuotavasti. Jos siis olet jo ensitapaamiselta lähtien mukamas maailman ihanin ja rakastettavin ylimaallinen olento, jonka puolesta mies kuolisi ilomielen, voi se olla vain narsistin sanahelinää, jota hän ei oikeasti tarkoita. Ei toki tule tuomita miestä narsistiksi, vaikka hän olisi heti alusta lähtien äärimmäisen rakastunut, mutta jos tuollainen ylenmääräinen ylistäminen yhdistyy muihin selkeisiin merkkeihin, vahvistaa se sitä mahdollisuutta, että mies on narsisti.

[quote author="Vierailija" time="30.08.2013 klo 12:00"]

Millaisia vaikuttamiskonsteja narsisti käyttää suhteen alussa? Onko herkkä, ymmärtäväinen? Syvällinen? Osaako olla runollinen, luova tai jotenkin keksiä jotain special-nimityksiä hurmattavalle? Sellaista mitä ei ole koskaan ennen kuullut keneltäkään? En siis tarkoita perusfraaseja kulta tai honey tms. Millainen on keskustelutyyli, rauhallinen? Muuttuuko sitten myöhemmin kiivaaksi? Vai onko aina nähtävissä jonkinlainen kärkkäys sanoa? Voiko narsisti olla hiljaisen oloinen?

[/quote]

Narsisti todennäköisesti vakuuttaa, että hurmauksen kohde on aivan ainutlaatuinen tapaus. Kehut voivat olla aivan liioittelevia. Todennäköisesti narsisti vakuuttaa, että nainen edustaa juuri sitä naistyyppiä, joka on hänen mielestään kaikista hurmaavin. Saattaa ottaa esiin naisen "kauneusvirheitä" ja kehua niiden olevan juuri hänen makuunsa sopivia (esim. pienet rinnat tai ylipaino). Hauskaa on, että jälkikäteen voi paljastua hänen selittäneen samaa juttua aivan erilaisille naisille, jolloin nämä ihanteet ovat rankasti ristiriidassa keskenään.

Narsisti saattaa keksiä kohteelleen suorastaan uuden nimen, aivan kuten itselleenkin. Kaikki narsistit eivät toki nimeä itseään tai lähipiirinsä kuuluvia uudelleen oman maun mukaan, mutta mikäli tällaista esiintyy, on se ainakin tyypillistä narsistille.

Allekirjoitan tuon, että narsistimies tuntuu alussa lähes liian hyvälle ollakseen totta. Niin itsekin ajattelin alussa, kun mies myötäili lähes kaikkea mitä sanoin ja lässytti ennennäkemättömistä rakkauden tunteistaan päivästä toiseen. Olin parasta mitä hänelle oli sattunut, eli kaunein, viisain, ihanin, vallottavin nainen ikinä...!

Kun olimme menossa naimisiin, hääpäivä oli sovittu ja minä odotin lasta, alkoi miehen todelliset kasvot paljastua. Olinhan  jo ansassa. Sukuni ei ollut mitään, kaverini ei ollut mitään, hän oli olevinaan joka asiassa parempi ja ihan eri kastia. Hän sai tulla ja mennä miten tahtoi, vaikka olimme vasta muuttaneet yhteen ja tosiaan minun menemistäni rajoitti raskaus ja pitkät työpäivät (mies oli hetkeä aikaisemmin saanut kenkää töistä, kun oli ajautunut - yllättäen - riitoihin muiden kanssa ja loukkaantuneena etsi varsin nihkeästi uutta työtä). Mies puhui nopeasti jopa muista naisista, ja teki selväksi minulle että hänellä olisi vientiä. Näin siis pian häiden jälkeen...

Melko pian myös selvisi, miten paljon mies kaunisteli totuutta puheissaan ja lopulta paljastui, että hän suorastaan valehteli. Alkoi myös selvitä, miten kurjasti hän oli kohdellut entisiä naisystäviään.

Aloin pistää toden teolla kampoihin ja mies vaikutti aidosti yllättyneelle, kun ei saanut enää tehdä mitä halusi. Hän itse asiassa myönsi, että oli aina saanut "palvontaa" osakseen lähimmiltä perheenjäseniltään, jotka yllättäen olivat naisia ja siis kuuluivat hoviin. Kuuluvat edelleenkin, vaikka minulle selvisi tarkasti kuinka epälojaali mies oli näitä sukulaisnaisiaankin kohtaan.

Mies on ollut ex-mies jo vuosia. Valitettavasti olemme joutuneet olemaan tekemisissä eron jälkeenkin, koska se perhe tuli perustettua. Välittömästi eron jälkeen mies teki selväksi, että minut on lapsellisen helppo korvata uudella. Nykyisin mies on naimisissa todellisen hörhön kanssa, eikä heillä ole yhteisiä lapsia. Ilmeisesti ovat luotuja toisilleen, koska yhteiseloa on jatkunut jo kauemmin kuin minun ja exän yhteiselämä jatkui.

Oma narsistitutkani on toiminut erinomaisen hyvin kokemusteni jälkeen :)

Ap:lle sanoisin, että narsistin todellinen luonne oikeastaan paljastuu vasta sitten kun hän kuvittelee vakiinnuttaneensa asemansa ja ajattelee, että toinen on jo ansassa, ei pääse pois. Tämä siis oman kokemukseni perusteella.

Miten muuten voi enää luottaa kenenkään miehen olevan aito ja tosissaan, jos osoittaa naiselle ihastusta tai antaa kehuja tai kertoo ajattelevansa tätä? Mistä erottaa hyötymistarkoituksella ja vamppaamismielessä annetut kehut kauneudesta ja onko olemassa aitoa ihastusta naisen ulkonäköön ja ominaisuuksiin? Miten erottaa lipevät ihmiset? Miten ihmeessä?

[quote author="Vierailija" time="30.08.2013 klo 13:28"]

[quote author="Vierailija" time="30.08.2013 klo 12:00"]

Narsisti todennäköisesti vakuuttaa, että hurmauksen kohde on aivan ainutlaatuinen tapaus. Kehut voivat olla aivan liioittelevia. Todennäköisesti narsisti vakuuttaa, että nainen edustaa juuri sitä naistyyppiä, joka on hänen mielestään kaikista hurmaavin. Saattaa ottaa esiin naisen "kauneusvirheitä" ja kehua niiden olevan juuri hänen makuunsa sopivia (esim. pienet rinnat tai ylipaino). Hauskaa on, että jälkikäteen voi paljastua hänen selittäneen samaa juttua aivan erilaisille naisille, jolloin nämä ihanteet ovat rankasti ristiriidassa keskenään.

Narsisti saattaa keksiä kohteelleen suorastaan uuden nimen, aivan kuten itselleenkin. Kaikki narsistit eivät toki nimeä itseään tai lähipiirinsä kuuluvia uudelleen oman maun mukaan, mutta mikäli tällaista esiintyy, on se ainakin tyypillistä narsistille.

[/quote]

Mihin perustat mielipiteesi????

Ikivanha ketju, joka googlatessa löytyi.

Jatkan tätä. Itse sain kokea narsistimiehen elämäni ekaa kertaa. Olin tosi pettynyt, kun alun loisto himmeni pikavauhtia miehen ilkeilyn ja suunnattoman riidanhalun mukana.

Silti itsetuntoni oli niin korkea, että jätin äijän. Onkin pakko kyllä kanssasisaria ihmetellä: voitteko oikeasti sanoa, että huomasitte narsismin vasta avioliiton tai lapsen myötä?

Minä olin aviossa narsistisen miehen kanssa 20 vuotta. Ei kai hän narsistin diagnoosia saisi, mutta vaikea ihminen on kyllä.

- hänellä ei ole yhtään pitkäaikaista ystävää, sillä on polttanut kaikki sillat takanaan

- koko elämän oli tunne, että minä en riitä, en osaa, minun pitäisi olla toisenlainen

- aloitti suostuttelemalla, sitten manipuloimalla, jos ei vieläkään ole samaa mieltä, sitten kiristämällä ja lopuksi uhkailemalla

- ääretön tarve voittaa

- ei koskaan pyytänyt anteeksi

- kaikki on aina jonkun muun syytä kuin omaa syytä

- haukkui ja mustamaalasi muita ihmisiä, oma perhe pysyi koskemattomana

Yllä ihmetellään, miksi tällaisen ihmisen kanssa jatketaan suhdetta. Syy on se, että tällainen ihminen on "vaikean'" kautensa jälkeen niiiiiin ihana. Kyse on noidankehästä: painekattila alkaa kerätä painetta kunnes räjähtää - sitten hän on niin sovittelea ja hyväntahtoinen, kunnes paine alkaa taas kerätä. Sillä välin tällainen hyvään uskova ihminen unohtaa jo menneet.

Joku kysyi yllä kommunikointityylistä. Hän puhui monologeja. Ei kysennyt dialogiin. Ja kun jotain kertoi, niin aina ylisti itseään. Ja syy oli aina jossain muualla.

up

Up