Lue keskustelun säännöt.
Viiden vuoden masennusjakso on ohi - mitäs nyt?
29.08.2013 |
Pitkäaikaisen terapian, huonosta parisuhteesta selviytymisen ja uuden aloittaminen sekä monet muut asiat ovat johtaneet siihen että entinen elämäni on nyt poissa. Opiskelen, käyn viikonloppuisin töissä. Asuntoni on ihan tip top - siivosin eilen taasen lattiasta kattoon.
Mutta mitäs nyt?
Olin siis viitisen vuotta masentunut, ja se täytti elämäni. Jokainen päivä oli selviytymistä ja ongelmien kanssa painimista. Nyt minulla riittää energiaa muuhunkin, mutten tosiaan tiedä mitä tekisin. Tässäkö kaikki?
Lapsia minulla ei ole, eikä vielä tulekaan sillä haluan tietää olevani varmasti terve ja tasapainoinen ennen lapsia. Hyvää jaksoa on kestänyt nyt lähes 6kk, joka on minulle todella kauan. Parisuhde voi hyvin, mutten oikein tiedä mitä tekisin miesystäväni kanssa.
Ystäviä minulla ei oikeastaan ole masennukseni jäljiltä, kaikki he kaikkosivat sen aikana (toki itse varmasti edesautoin sitä).
Nyt tosiaan kaipaisin vinkkejä siihen miten saisin elämääni sisältöä masennuksen jälkeen. Kuntoilun aloittaminen olisi mielessä, mutta olisi mukava saada vinkkejä mistä löytää uusia tuttavuuksia ja muuta mielenkiintoista.
Kommentit (13)
Kuule suomessa ei voi masentua eikä muuallakaan maailmassa. Eikä kertoa siitä julkisesti. Ole nyt loppuelämä homeessa siellä kotona ja masennu vaan uudestaan rauhassa. Uusia ystäviä ei saa ja vanhat hylkää. Todennäköisesti uusikin miesystävä hylkää. Lapsia ei saa hankkia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä minuakin hieman masentaa kun elämässä ei ole mitään sisältöä masennuksen jälkeen. Masentuneisuus oli minulle kaikki mitä minulla oli - kaikki energiani meni siihen ja olin oikein tyytyväinen siihen että haaveilin sängyn pohjalla paremmasta tulevaisuudesta. Nyt elämä on minulle avoin, mutta oloni on tyhjä ja tyhjyyden tunne on raastava! Ei vaan tiedä yhtään mitä tekisi.
[quote author="Vierailija" time="29.08.2013 klo 15:09"]
Ap, missä päin asut?
[/quote]
Asun Oulussa.
ap
[quote author="Vierailija" time="29.08.2013 klo 15:07"]
Kuule suomessa ei voi masentua eikä muuallakaan maailmassa. Eikä kertoa siitä julkisesti. Ole nyt loppuelämä homeessa siellä kotona ja masennu vaan uudestaan rauhassa. Uusia ystäviä ei saa ja vanhat hylkää. Todennäköisesti uusikin miesystävä hylkää. Lapsia ei saa hankkia.
[/quote]
En ymmärrä tämän pointtia
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikö kellään ole mitään kokemusta tms?
[quote author="Vierailija" time="29.08.2013 klo 15:07"]
Kuule suomessa ei voi masentua eikä muuallakaan maailmassa. Eikä kertoa siitä julkisesti. Ole nyt loppuelämä homeessa siellä kotona ja masennu vaan uudestaan rauhassa. Uusia ystäviä ei saa ja vanhat hylkää. Todennäköisesti uusikin miesystävä hylkää. Lapsia ei saa hankkia.
[/quote]
Jätä tuo muu maailma pois niin mätsää edes jotenkin, sillä Suomi ja masennus kulkevat käsi kädessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No jos sinulla on jo työ ja opiskelupaikka ja parisuhde niin jäljellä ovat kai harrastukset ja muu sellainen- mikä sinua itseäsi kiinnostaa?
Sitä en ymmärrä, kun sanoit, että et tiedä mitä tehdä miesystäväsi kanssa?
Mee aloittamaan joku harrastus, jossa pakko sosialisoida. Syksyllä kaikki alkaa! Ks kansalaisopisto yms
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="29.08.2013 klo 15:43"]
No jos sinulla on jo työ ja opiskelupaikka ja parisuhde niin jäljellä ovat kai harrastukset ja muu sellainen- mikä sinua itseäsi kiinnostaa?
Sitä en ymmärrä, kun sanoit, että et tiedä mitä tehdä miesystäväsi kanssa?
[/quote]
En oikein tiedä mikä minua kiinnostaa - lähteminen jännittää edelleen. Kuntosali kiinnostaa ihan oman terveyden kannalta, mutta se ei ole kauhean sosiaalista.
Aikaisemmin elämäni on ollut ns. "täyttä" masennuksen takia ja en ole jaksanut tehdä mitään muuta. Olen ollut tyytyväinen että olen saanut maata sängyssä ja miesystävä on silloin tällöin pitänyt seuraa.
No nyt se ei enää riitä. Haluaisin käydä ulkona, tavata uusia ystäviä, ehkä jopa vähän bilettää. Miesystävä tuntuu edelleen aika passiiviselta ollessaan minun kanssani. Tahtoisi vain oleilla kotona, minä taasen en. Hän kyllä tapaa kavereitaan, mutta minun kanssani on nähtävästi vaikea tehdä asioita koska emme ole oikeastaan aikaisemminkaan niitä tehneet.
No entä jos suhteenne oli aikaisemmin semmoinen hoivaaja- hoivattava- suhde, mutta oikeasti persoonallisuutenne eivät sovikaan yhteen? Siis mikäli olo miehen kanssa tuntuu hankalalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="29.08.2013 klo 15:53"]
No entä jos suhteenne oli aikaisemmin semmoinen hoivaaja- hoivattava- suhde, mutta oikeasti persoonallisuutenne eivät sovikaan yhteen? Siis mikäli olo miehen kanssa tuntuu hankalalta.
[/quote]
Mielenkiintoinen näkökulma. En ole tätä oikeastaan miettinyt tätä. ei nyt hankalalta, mutta yhteistä puuhaa ei enää ole. Pidän miehestä mutta minun ei tarvitse nyt enää turvautua häneen. Ehkäpä voisin keksiä omaa puuhaa kuten hänkin.
Vähän sama tilanne itsellä ja hieman naurattaa, että kun nousukaudella oli masentunut, niin ei kyennyt valtion hyvinvoinnin eduista iloitsemaan, ja nyt kun itsellä menee paremmin, niin ulkoiset olosuhteet taas ovat huonommin kuin koskaan. Olisi pitänyt tajuta, että tämähän se vasta masentavaa onkin..