Surettaa, kun lapseni ei tule saamaan sisaruksia?

mutta vain sillä verukkeella en voi lasta tehdä.

en keksi muuta selitystä. Rahasta ei voi olla kyse kun asutaan Suomessa. Ellei sitten sairaus ole kyseessä...

Kun hän on vähän isompi niin ohjaa harrastusten pariin ja vie kerhoihin ja muihin tapahtumiin missä saa kavereita. Pääasia on että sinä ja miehesi annatte lapsellenne turvallisen kodin.

Eikö kannata ajan näyttää, mitä haluatte ja mitä ette. Vai onko teillä joku todellinen syy, miksi ette lapsia enää todellakaan halua tehdä, esim. joku sairaus tms?

lisäksi mitätön tukiverkkomme ei ainakaan helpota asiaa. Eiköhän tämä ole jokaisen oma valinta, ei kukaan itsekkääksi voi sanoa!

olemme oikeasti todella itsekkäitä ihmisiä, tarkoitan tällä sitä, että tahdomme molemmat omaa aikaa ja keskittyä elämässä muihinkin asioihin kuin lapsiin ja siihen arjen pyörittämiseen. haluamme opiskella lisää, tehdä työtämme, matkustella jne. kaikki tämä on paljon helpompaa yhden lapsen kanssa. Tämä ihana lapsi on myös ollut todella vaativa tapaus, emmekä tahdo lähteä siihen hermojen kiristykseen enää uudestaan. enkä todellakaan usko että mieleni tulee koskaan muuttumaan. meillä on hyvä olla kolmistaan, emme ole mitään " suurperhe-ihmisiä" (ei kai kaikkien tarvitse olla?).

ap

Jos susta tuntuu, ettet jaksa toista, niin se on varmasti myös olemassa olevalle lapsellenne parasta niin.



Ja kaikki eivät edes saa toista lasta, vaikka haluaisivat, joten typerää leimata 1-lapsiset perheet itsekkäiksi.

mutta miksi tehdä se yksi kun teidän elämä on niin menevää? Nykyään kun ei ole pakko tehdä yhtäkään. Varmasti rakastatte häntä mutta on rajoittava tekijä.

Minuakin ajoittain surettaa sisaruksien puute, mutta ellei yht' äkkiä iski mystistä vauvakuumetta niin emme aio pelkän sisaruuden vuoksi toista yrittää saada. Itselläni on aivan ihanat rakkaat siskot, mutta tiedän monia jotka eivät ole missään tekemisissä sisruksiensa kanssa, joten ei riitä meille syyksi.

Nyt se tunne on taas ohi (lapsi 2,5 v. ja hoidossa). Mutta tunne voi vielä palata. Eli painiskelen saman ongelman parissa.



Meillä päätös on pääasiassa miehen - ei ehdottomasti halua lisää lapsia. Mutta toinen lapsi ei ole minullekaan mikään ehdoton kynnyskysymys. Mutta todellakin toisinaan surettaa, ettei sisaruksia ole tulossa.



Täytyy pitää huoli, että lapsi ei kuitenkaan jää yksinäiseksi, vaan on sukulaiskontakteja, kavereita hoitopaikassa ja koulussa jne.



Itselläni on sisaruksia, muttemme ole esim. 2 v. nuoremman siskon kanssa kovin läheisiä.

te ette ole itsekkäitä ihmisiä, jos ajattelette perheenne parasta. Eivät sellaiset vanhemmat ole " hyviä vanhempia" , jotka luopuvat kaikesta, joka on itselle tärkeää, ja tekevät väkipakolla sen sisaruksen. Ja sitten eivät ole elämäänsä tyytyväisiä.



Näitä esimerkkejä on paljon, että on tehty toinen lapsi vain ja ainoastaan sillä perusteella, että " PITÄÄ olla sisarus" . Ja mahdollisimman pienellä ikäerolla... Ei se lasten ja perheonnen parhaaksi ole.



Kaikki eivät ole suurperheihmisiä.