Lue keskustelun säännöt.
Joskus tekisi mieli vain riuhtaista itsensä irti suhteesta! En kykene kuitenkaan siihen koska hän ei luovu.
19.08.2020 |
Rakastan yksin asumista, se on minun juttuni. Ymmärrän sen paremmin mitä enemmän jaan asunnon toisen kanssa.
Olen suorittajapersoona ja toiset ihmiset luovat minulle paineita, joten nyt kumppanin kanssa asuvana tunnen huonoa omatuntoa jos on sotkuista, ei ole ruokaa tai en muuten huomioi tarpeeksi. Stressaannun.
Olen sanonut miehelle mutta on sitä mieltä, että ne hommat pääosin nyt kuuluvat minulle kun olen toistaiseksi pois työelämästä (aloitan taas pian). Ymmärretään, tottakai.
Kuitenkin yksin ollessani, olin sitten töissä tai työtön on ihan sama mitä teen kodissani ja milloin.
En jaksa mitään tappelua tai vatvomista. En jaksa elää toisen tarpeita miettien varsinkaan kun olen lapseton.
En edes tunne enää rakastavani miestä paitsi ehkä ohimenevän hetken.
Tunteet laimenivat epämääräisen ahdistuksen ja turhautuneisuuden tunteen myötä. Myöskin sen, että tuntuu kun minut omistettaisiin.
Olen ollut liian hyvä.
Kun yritän lähteä niin saan sata syytä jäädä miehen mielestä ja jään vaikka silti mietin lähtöä ja ahdistun.
Hän ei luovuta jos mietin eroa tai päätän asian ja kerron sen selvästi sekä tiukasti.
Ei vain ymmärrä eikä hyväksy asiaa vaikka ensin niin väittäisi, sanoisi ynmärtävänsä niin kohta sama itku alkaa joka voi kestää surkean kauan.
Lopulta saa minut jollakin keinolla taivuteltua miettimään ja antamaan mahdollisuuksia parempaan yhteiseen arkeen.
Tuntuu kun olisin jotain velkaa koko ajan toiselle. Tai olisi nyt velvollisuus pysyä kun tässä on molemmat kuluttaneet ja uhranneet aikaansa. "Ei saa luovuttaa"...
Pitää varmaan kadota ja muuttaa numero jos jaksan lähteä. En kyllä haluaisi niinkään tehdä vaan hoitaa hyvällä mielellä molempien puolelta asiat.
On myös hyviä puolia suhteessa mutta enpä tiedä onko mikään niin arvokasta enää kun oma vapaus ja sen tuoma elämänilo.
Kommentit (5)
Juuri tämän takia haluan elää sinkkuna. Mikään ei ole sen parempaa kuin oma vapaus eikä ole tilivelvollinen kenellekään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kuulosta hyvältä teidän suhde. Minä ehkä vain lähtisin. Hommaisin asunnon, pakkaisin tavarat ja lähtisin. Jos olet jo yrittänyt miehelle sanoa, että kaikki ei ole hyvin ja edelleen asiat jatkuu huonosti, niin mitään ei varmaan ole enää tehtävissä.
Elämä on lyhyt. Ei ole mitään järkeä kuluttaa sitä onnettomana vain jonkun mieliksi. Mieti nyt.
Vierailija kirjoitti:
Ei kuulosta hyvältä teidän suhde. Minä ehkä vain lähtisin. Hommaisin asunnon, pakkaisin tavarat ja lähtisin. Jos olet jo yrittänyt miehelle sanoa, että kaikki ei ole hyvin ja edelleen asiat jatkuu huonosti, niin mitään ei varmaan ole enää tehtävissä.
Elämä on lyhyt. Ei ole mitään järkeä kuluttaa sitä onnettomana vain jonkun mieliksi. Mieti nyt.
Näin olen suunnittelut.
Yksi mahdollisuus vielä ja sitten eteenpäin.
Pari viikkoa saattaa mennä hyvin ja taas olemme samojen ongelmien äärellä. Mutta NYT kuulemma asiat muuttuu ja elämä paranee eikä enää alkoholia kulu ämpärikaupalla.
No katsotaan...
Alan jo olemaan tosi kyyninen ja ärsyttäväkin varmaan miehen mielestä ja taas on hyvä syy lipsua yhteisistä sopimuksista.
Ap
Ohjaisin sinut mieluummin terapeutille ennen kuin eroat. Sinulla on pakkomielle olla täydellinen ja siksi podet huonoutta jos niin ei ole. Jos vielä terapian jälkeen olet sitä mieltä, että mies joutaa mäkeen niin sitten eroa.