Kyllästynyt olemaan reilu esimies
Alkaa menemään usko ihmisiin. Olen aina pyrkinyt olemaan reilu ja auttava esimies ja nyt huomaan sen ihan turhaksi. Kaikki hyvän yritykset on tuhoon tuomittuja. Ihan aina joku marmattaa selän takana. Ellei muusta niin vääristä kokouspullista. Mä oken niin väsynyt tähän. Langetkoon kuri ja ikävä yllemme, onhan ainakin mistä valittaa!
Kommentit (65)
[quote author="Vierailija" time="28.08.2013 klo 10:10"]
Voi ei! Ja joku vielä väittää että työntekijästä vain puristetaan viimeisetkin mehut...
Ainakin tuossa työpaikassa taitaa olla täysin työntekijän markkinat. Vaaditanko teillä jotain harvinaista erityisosaamista tai koulutusta vai mistä on oikein kyse?
[/quote]
Siis. Työntekijät ovat työnantajan puolesta vakuutettuja ja heidän työterveyskäyntinsäkin maksaa työnantaja. On pisimmät lomat koko maailmassa, erittäin hyvä irtisanomissuoja, on kaikki työeläkemaksut ja muut mitkä ainakin näennäisesti sitten turvaa TYÖNTEKIJÄN tulevaisuuden. On palkallinen äitiysloma, palkalliset sairauslomat, palkalliset vapaat, arkipyhävapaat, joillain aloilla pekkaset, lomaltapaluurahat, kaikki. Joillekin työnantaja maksaa ateriakorvausta, toisille auton, kolmannelle jopa asunnon.
Ja suomalaiset kehtaa valittaa.
Ap tässä taas. Onhan ollut hyvä keskustelu, lomapäivänä onkin kiva saada purkautua :)
42/43 varmasti monessa olet oikeassa mutta siinä etteikö naiset uskalla lähestyä ja myötäelää...hmmm, mulla on ihan eri kokemuksia.
Mä en todellakaan ollut eturivin kilttityttö eikä se triangelikaan oikein pysynyt rytmissä. Kauppakorkeassakin mä tein ihan omia juttuja ja JOO-oikeudella opiskelinkin vaikka missä. Mä olen myös aina tehnyt töitä ja ollut usealla eri alalla joten uskoisin että olen nähnyt aika laajalti Suomen työelämää. Mutta tosiasia on että 10 vuodessa työtekijöiden henkinen valta ainakin tietyillä aloilla ja asiantuntija tehtävissä kasvanut sellaisiin mittasuhteisiin ettei se ole kestävää. Kuka haluaa rutista kaikesta ja kenen mielestä oikeasti pitäisi aina päästä helpoimmalla? Mitään vastuuta ei ole työntekijöillä työilmapiiriin tai kollegojen suhteen, se on aina pomon hommaa ja vastuulla. Ennen ei odotettu pomon olevan mukava tai joustava kun taas nykyään pitää tehdä vielä enemmän tulosta ja samalla luoa jotain hiton Vuoden Työpaikkaa ja olla empaattinen ja sympaattinen Tuloksentekijä.
[quote author="Vierailija" time="28.08.2013 klo 11:15"]
. Esimiehelle vaan kuuluu sekin homma, että on tarvittaessa oltava ikävä, ja siitä paineesta kai siinä tehtävässä myös maksetaan?
t. 25
[/quote]
Joku tuolla sanoi, että sen peruduunin ja esimieshomman palkkaero oli 500 euroa. Siihen viiteensataan kuuluu laajentunut työnkuva, poissaolijoiden paikkaaminen, aina käytettävissä oleminen, näiden vuoksi pidemmät ja epäsäännölliset työajat. Tuossa on jo ihan riittämiin hommia viidelle sadalle eurolle. Mun mielestä mikään tuon yli menevä "paine" ei enää mahdu tuohon hintaan.
Joo, meillä on tullut kuvaan myös KAKSI kertaa vuodessa tehtävät esimiesarvioinnit. Eli työntekijät saa arvioida tiiminsa työilmapiiria, palautteen antoa, tasa-arvoa jnejne. ja nimenomaan nimetyn esimiehen toimintaa niiden eteen. Luonnollisesti palaute annetaan nimettömänä, vaikka se esimies on nimeltä mainittuna nokittavana.
Ja silti kun tutkitaan tarkemmin palautetta, melkein aina aika moni (fíksu) mainitsee, että oikeasti pitäisi antaa arvioita isommista yksikön johtajista, koska hehän ne työn organisointiin vaikuttavat aidot ja isot päätökset tekevät. Emme me tiimiesimiehet, jotka vain toimeenpanemme niitä päätöksiä.
Mutta tietenkään niiden isompien johtajien työtä ei arvioida sitten ollenkaan.
Jonkin sortin hiostuksena tuon voisi kokea...
16
42/43 Mulla on taas ihan eri mielikuva. Ne keski-ikäiset äijät on niitä vellihousuja jotka silittelevät toistensa egoja ja jättävät vaikeat asiat tekemättä/delegoivat niille kympin tytöille jotka nääntyvät siinä ristipaineessa. Koskaan ei vaan niitä äijiä ole näkyvillä kun jotain pitäisi tehdäkin. Petaavat omaa selustaa senkin ajan ja antavat vastuun pudota aina alaspäin.
[quote author="Vierailija" time="28.08.2013 klo 16:50"]
Joo, meillä on tullut kuvaan myös KAKSI kertaa vuodessa tehtävät esimiesarvioinnit. Eli työntekijät saa arvioida tiiminsa työilmapiiria, palautteen antoa, tasa-arvoa jnejne. ja nimenomaan nimetyn esimiehen toimintaa niiden eteen. Luonnollisesti palaute annetaan nimettömänä, vaikka se esimies on nimeltä mainittuna nokittavana.
Ja silti kun tutkitaan tarkemmin palautetta, melkein aina aika moni (fíksu) mainitsee, että oikeasti pitäisi antaa arvioita isommista yksikön johtajista, koska hehän ne työn organisointiin vaikuttavat aidot ja isot päätökset tekevät. Emme me tiimiesimiehet, jotka vain toimeenpanemme niitä päätöksiä.
Mutta tietenkään niiden isompien johtajien työtä ei arvioida sitten ollenkaan.
Jonkin sortin hiostuksena tuon voisi kokea...
16
[/quote]
Olen ihan samaa mieltä, siis itse asiantuntijana ei-esimiehenä. Olen töissä suuressa organisaatiossa jossa oma esimieheni on oikeasti ihan viaton sivullinen siihen miten firmaa johdetaan. Olen tästä täysin selvillä, mutta silti protokollan mukaan hän on se minun edustajani ylöspäin. En voi ohittaa häntä ja mennä naukumaan hänen yläpuolelleen.
On todella turhauttavaa joutua niissä arvioinneissa arvostelemaan nimenomaan lähintä esimiestäni, kun kyselyissä ei edes ole avoimia kohtia joissa voisin selittää että se että tämäjatämä asia on täysin v****llaan ei ole hänen vikansa, mutta se silti mitä suurimmassa määrin on v****llaan. Missään ei anneta tilaisuutta antaa palautetta ylimmälle johdolle, ja ongelmat ovat kuitenkin nimenomaan siellä eikä lähiesimiehissä. He ovat uhreja siinä missä me asiantuntijatkin.
Kerran parissa vuodessa meillä tehdään iso konsernitasoinen työolokysely, mutta siinäkään ei ole avoimia kysymyksiä joissa voisi selittää asioita, ja syy huonosta tilanteesta tunnutaan vyöryttävän näille alimman portaan pikkupomoparoille.
[quote author="Vierailija" time="28.08.2013 klo 16:43"]
[quote author="Vierailija" time="28.08.2013 klo 11:15"]
. Esimiehelle vaan kuuluu sekin homma, että on tarvittaessa oltava ikävä, ja siitä paineesta kai siinä tehtävässä myös maksetaan?
t. 25
[/quote]
Joku tuolla sanoi, että sen peruduunin ja esimieshomman palkkaero oli 500 euroa. Siihen viiteensataan kuuluu laajentunut työnkuva, poissaolijoiden paikkaaminen, aina käytettävissä oleminen, näiden vuoksi pidemmät ja epäsäännölliset työajat. Tuossa on jo ihan riittämiin hommia viidelle sadalle eurolle. Mun mielestä mikään tuon yli menevä "paine" ei enää mahdu tuohon hintaan.
[/quote]
On riittämiin hommia, mutta ei tuo mun mielestä ole asiallista. Korkeampi palkka ja työn vaativuus pitäisi tulla siitä laajemmasta työnkuvasta ja oikeista esimiestehtävistä, ei määräämättömästä ylitöiden tekemisestä ja kellon ympäri työskentelemisestä. Esimiesasemassa olevien kannattaisi itsensäkin pitää huolta oikeuksistaan, jos työntekijöiden naputus ärsyttääkin. Ei ole kestävää, että kaikilla suorittavassa portaassa on kolmen tunnin tauot päivässä ja kaikki muutkin toiveet toteutetaan käden käänteessä, mutta se nyt ei varsinkaan ole kestävää, että alemman portaan esimiesten elämä käy sietämättömäksi loppuunpolttamiseksi, eikä sitä hommaa kukaan kohta halua tehdä sillä pienellä korotuksella minkä siitä saa. Onhan se ymmärrettävää, että jos normi on niin karu ja kurja, niin vaikea sitä on yhden alkaa vaatia parannuksia. Mutta jos ei kukaan vaadi mitään, niin se normihan kurjistuu koko ajan.
Itse olen ihan perus toimistohommissa suht isossa firmassa ja huomannut, että nämä nykyajan 30v "asiantuntijat" ovat kyllä ihan oma rotunsa. Vastavalmistunut saa asiantuntijan tittelin vaikka näytöt työelämässä sitä ennen ovat satunaisia kesätyöpaikkoja ja muutama työharjoittelu. Omia virheitä ja mokia ei tajuta tai haluta nähdä, apuja ei pyydetä koska "tiedän kaiken- asennne" menee kaiken edelle. Omat luuulot omasta erinomaisuudesta ja kyvyistä ovat vertaansa vailla. Säälittää suoraan sanottuna näiden esimiesten puolesta, jos viitsit huomauttaa niin mennään itkemään esimiehen pomolle. Ja esimieshän siinä saa haukut.
Toinen uusi ilmiö nykyajan työelämässä ovat uudentyyppiset kesätyöntekijät. Töihin vaivaudutaan tulemaan joskus yhdeksän jälkeen aamulla naama väärinpäin. Kahteentoista mennessä on ehditty päivittää Facebookit ja katsella youtubesta hauskoja videoita. Jos pyydät tekemään jotain tulee takasin järkyttävä mulkaisu huokauksen kera. Festarit, laivamatkat tai kaverin synttäripäivät pitää tietysti saada palkallisena vapaana. Muiden kesätyöntekijöiden kanssa voi huoletta naureskella vaikka koko päivän taukotilassa.
En itsekään ole vielä edes neljääkymmentä mutta on tämä työelämä hieman mennyt oudoksi siitä kun itse ekaan kesätyöpaikkaan menin. Nykyaikana työntekijällä on vain oikeuksia.
Sulta on ap jäänyt oppimatta tärkeä osa esimiehen roolia ja osaa: esimies on aina esimies. Hän ei ole rivityöntekijä ja kaveri. Hän on pomo, joka on aina eri viivalla kuin alaisesi, joiden kanssa haluaisit olla kaveria. Alaisen kanssa voi olla kaveri, jos hyvin sattuu, mutta kannattaisi keskittyä siihen, että työssä asiat rullaavat ja sopeutua siihen, että aina on jossain tyytymättömyyttä suuntaan tai toiseen.
Esimiehen osa on usein yksinäinen, ja jos ei siihen pysty, vaan työasioiden edelle menee halu olla frendi jokaisen kanssa, älä ole esimies. Piste.
[quote author="Vierailija" time="28.08.2013 klo 10:11"]
Olen itse parinkymmenen hengen asiantuntijatiimin esimies. Työ on leppoisaa ja helppoa, palkka erinomainen, ymmärrystä, joustoa ja virkistysmahdollisuuksia löytyy. Mitä tekevät alaiset, nirisevät ihan kaikesta. Jos ei muusta, niin siitä ettei saa pitää tunnin kahvitaukoja aamuin ja iltapäivisin. Ongelmatapauksia joutuu pyörittämään erilaisissa varhaisen välittämisen keskusteluissa ja "puuttumisissa" vuosikausia. Mikään ei korjaannu, koska irtisanoa ei voi. Työntekijän suoja vs iso yhtiö on niin suuri, että saa olla väkivaltainen juoppo, ennenkuin EHKÄ työnantaja voittaa jos tulee riitatilanne. Virkistyspäiviksi on tympeää keksiä ohjelmaa, koska vaikka luvattaisiin suunnittelupäivä Kanarialle, löytyy aina ruikuttajia. Se että työ on tylsää on esimiehen vika, se ettei edetä on esimiehen vika (vaikkei anneta mitään näyttöjä).
[/quote]
Itse olen ollut rehellinen ja tunnollinen työntekijä joka on tehnyt työnsä, mutta sitten olen saanut olla työttömänä näiden hemmoteltujen työntekijöiden pilkattavana. Olisko niin, että ihmisiä kun otetaan töihin niin tuijotetaan liikaa muotoseikkoihin ja unohdetaan työnhakijan työmoraali.
Reilu voi olla, mutta myös kuri on tarpeen, että arvostetaan ja kunnioitetaan.
Valitettavasti moni työntekijä käyttäytyy kuin pikkukakara, joten niitä on sitten sitä myöten kaitsettava. Vituttaa, mutta minkäs teet. T. toinen esimies
Tuosta syystä siirryin sivuun esimieshommista. Henkilökunta uskoo vakaasti, että se alimmankin tason esimies voi vaikuttaa asioihin loputtomasti. Jos muutosta ei tapahdu niin helvetti on irti. Minulta toivottiin mm. alalle epätyypillisiä työehtoja ja aikoja (lähes kaikki alaiseni) sekä erityisetuja pitkään työskennelleille esm. lomien suhteen. Tietenkin kerroin toiveista omalle esimiehelleni mutta tiesin itsekin että se oli turhaa, koska firma ei vaan olisi pyörinyt työntekijöiden sanelemilla ehdoilla. Todella harva kuitenkaan vaihtoi työpaikkaa vaikka työvuorot ja lomatehdot sun muut olivat huonot vaan jäätiin valittamaan samoista asioista samaan vanhaan duuniin. Lisäksi esimiehenä minulla ei ollut oikeutta irtisanoa huonosti suoritutuvaa työntekijää vaan häntä pyöritellään edelleenkin useamman vuoden jälkeen eri osastoilla saamassa viimeistä mahdollisuuttaan. Piti vaan pitää kivoja keskusteluita siitä voisinko jotenkin esimiehenä tukea häntä siinä että työ maistuisi paremmin, hän ei jatkuvasti sairastuisi työperäisesti tai että hän heräisi aamulla aikaisemmin töihin jottei myöhästelisi.
Kun toiseen suuntaan kumartaa, toiseen pyllistää!
Juuri noin tarkoitin kun 4. Mä olen järkyttynyt kuinka aikuiset kaipaa kaitsemista, ymmärrystä ja on tasan vaan se oma napa. Joustamin? Pyh, pomo on se joka joustaa aina.
Tässä vaikuttaa työpaikan henki. Joko työntekijät kokevat, että asetelma on työntekijät vastaan esimiehet, ja paikalle tullaan vain ansaitsemaan palkkaa. Tai sitten työpaikalla on hyvä henki, jossa kaikki tekevät töitä yhteisen päämäärän hyväksi.
Yleinen työmoraali on kyllä laskemaan päin, ja sitä hyvää henkeä on vaike luoda, kun työntekijät tulevat töihin sillä asenteella, että palkan eteen pitää yrittää tehdä mahdollisimman vähän.
Vanha ketju, mutta oli mukava lukea viestejä. Olen siis myös esimies. Olen tehnyt myös päällikön hommia ja nytten vaihdoin taas normaaliin välitason esimieshommaan. Olen aina yrittänyt olla kannustava ja iloinen ja sympaattinen, mutta kuitenkin jämäkkä esimies. Ainaista rutisemista ja valittamista saa kuunnella vaikka kuinka positiivisesti yrittää asioita tuoda esille. Olen tukenut työntekijöitä heidän vaikeuksissaa ja kuluttanut omaa vapaa-aikaani heitä auttaessani ja tukiessani. Nykyisessäkin työpaikassa palkka on varmasti kohdallaan ja työedut hyvät. Silti jaksetaan kiukutella ja valittaa. Olen vaihdellut työpaikkaa tässä kolmen vuoden aikana jo neljästi ja aina kun olen jossain firmassa ollut niin vastaan tulee vaan kiukuttelua ja vittuilua. Sen jälkeen kun olen lähtenyt niin useat entiset työntekijät kaivavat numeron esille ja soittelevat, että tulisit takaisin meidän firmaamme, kun olit ainoa joka sai hommat rullaamaan ja joka oikeasti välitti työntekijöistä. Se on uskomattoman väsyttävää yrittää olla se positiivinen ja aikaansaava kaveri ja tuntuu, että ei ole ketään jonka kanssa jakaisi jaksamistaan. Se miksi jaksan vielä jatkaa näissä hommissa on se, että oikeasti välitän ihmisistä ja haluan pitää heistä hyvää huolta.. Löytyisi vielä se alaiskunta, joka osaisi myös arvostaa sellaista henkilöä. Oli hyvin terapeuttista lukea viestejä ja saada henkistä tukea. Kiitos kaikille.
[quote author="Vierailija" time="28.08.2013 klo 10:02"]
[quote author="Vierailija" time="28.08.2013 klo 09:37"]
Yleinen työmoraali on kyllä laskemaan päin, ja sitä hyvää henkeä on vaike luoda, kun työntekijät tulevat töihin sillä asenteella, että palkan eteen pitää yrittää tehdä mahdollisimman vähän.
[/quote]Tämä on kyllä työnantajien ihan oma vika. Työkulttuuri on nykyään sellainen että työntekijällä ei ole mitään arvoa, puristetaan viimeinenkin pisara ja haalitaan porukkaa töihin mielellään ilmaiseksi (kaiken maailman harjoittelijat) tai muuten vaan annetaan mahdollisimman vähän palkkaa. Itse jaksoin kutsumuksesta juosta tukka putkella vuorotyössä 5 vuotta, vain huomatakseni että palkkani ei riitäkään elämiseen vaan joudun hakemaan toimeentulotukea! Tämäkö on kiitos työpanoksestani?
[/quote]
Suomalaiset tekevät vähemmän työtä kuin koskaan historiassaan. Suomessa tehdään vähemmän työtä kuin ylivoimaisesti suurimmassa osassa teollisuusmaita.
Suomessa tehdään TODELLA VÄHÄN työtä.
[quote author="Vierailija" time="28.08.2013 klo 10:38"]
[quote author="Vierailija" time="28.08.2013 klo 10:33"]
Se, mikä minusta on työntekijänä vaikeata ymmärtää, kun katson muutamaa lusmua työkaveriani, että miksi ei itse tunneta minkäänlaista ylpeyttä omasta tekemisestä. Kun saa saman palkan tekemällä työnsä hyvin tai huonosti, miksi pitää valita se huonosti tekeminen?
[/quote]Miksei työn hyvin tekemisestä siis palkita, jos saman palkan saa joka tapauksessa?
[/quote]
Koska se työ pitäisi tehdä hyvin ilman mitään lisäpalkkauksia. Sitä sanotaan työmoraaliksi. Sinulle maksetaan palkka ja teet mahdllisimman paljon ja mahdollisimman hyvää työtä sillä rahalla
44 jatkaa: koska saan työssäni tietää paljon luottamuksellisia asioita, osaan arvostaa niitä uhrauksia mitä firman johto on valmis tekemään työpaikkojen säilymisen vuoksi (esim. panttaamaan oman asuntonsa, myymään omaisuuttaa sijoittaakseen lisärahaa firmaan, maksamaan omalta tililtä palkkoja hätätilassa, jne.). Kaikiesta tästä työntekijät ovat autuaan tietämättömiä. On aika rankkaa katsoa kun oma pomo nukkuu viikosta toiseen parin tunnin yöunia tai välillä neukkarin sohvalla, ja samaan aikaan ruikutetaan sitä kun kaikki eivät voi pitää kesälomiaan samaan aikaan heinäkuussa (joka on koko alan kiireisin kuukausi). Välillä tekisi mieli antaa avokkaalla tai melkein toivoa, että omistajat panisivat lapun luukulle ja antaisivat kaikille kenkää (vaikka siinä menisi omakin työpaikka).