Lue keskustelun säännöt.
Kuinka voisin estää masennustani pahenemasta?
27.08.2013 |
Olen valmistunut kaksi vuotta sitten lukiosta ja sen jälkeen kouluttautunut alalle, joka ei ollut omani ja jonka koulussa en viihtynyt. Tein myös töitä paikassa, jossa työskentely oli melko epäsosiaalista, enkä sielläkään muutenkaan viihtynyt. Olen sairastanut muutamia mielenterveyshäiriöitä (mm. masennusta, ahdistushäiriötä, pakko-oireita) vaihtelevasti jo melkein viisi vuotta lapsuuden perhesyistä johtuen. Osasyytä on myös koulukiusaus ja se, ettei minulla ole melkein lainkaan ystäviä.
Mun avopuolisoni taas on siitä erityinen tapaus, että hän on jo pienestä pitäen ollut lahjakas yhden esiintyvän taiteen saralla. (näillä aloilla on niin vähän miehiä, etten halua tunnistamisen vuoksi tarkemmin kertoa). Hän opiskeli lukiossa tähän alaan painottavalla linjalla, ja sen jälkeen oli muutaman vuoden töissä saman alan hommissa ja aloitti tänä syksy vielä alan korkeakouluopinnot. Se on hänelle intohimo ja hän on todella lahjakas ja karismaattinen esiintyjä. Mä haluan tukea häntä kouluttautumisessa, oman luovuutensa kehittämisessä ja joskus työllistymisessäkin. Yli kolme vuotta olemme jo seurustelleet, josta puolet jo asuneet yhdessä. Olen näiden vuosien aikana tottunut olemaan aika paljon ilman häntä, kun esiintyvillä aloilla harjoittelu, esitykset ja työt/koulu vievät niin paljon aikaa. Myös ryhmät joiden kanssa työskennellään muodostuvat todella läheisiksi. Miehelläni onkin aina lukioajoista lähtien ollut paljon läheisiä ystäviä ja tiivis ryhmä, johon kuulua.
Harrastan myös taiteita (mm. kuvataidetta ja valokuvausta) ja viihdyn melko paljon yksinkin, en kuitenkaan loputtomiin. Olen vähän kateellinen miehelleni näistä hänen sosiaalisista kuvioistaa ja kaverisuhteistaan. Mulla ei ole koskaan ollut samalla tavalla kavereita. Oikeastaan mulle riitäisi edes muutama läheinen ystävä, joiden kanssa viettää aikaa.
Nyt olen tosiaan muuttanut mieheni opintojen takia uuteen kaupunkiin ja ne vähäisetkin läheiset, ovat jääneet kotikaupunkiini 300 km päähän. Pelkään jo ennalta tätä tulevaa lukuvuotta. Ensi keväänä aion kyllä keskittyä opiskeluun ja pääsykokeisiin, että pääsisin myös (mielellään samalle paikkakunnalle) kouluun. Tällä hetkellä olen siis työttömänä (haen kyllä ahkerasti töitä) ilman ystäviä tai rahaa, sosiaalisten ongelmieni kanssa tuntemattomalla paikkakunnalla. Tulen kyllä todennäköisesti tutustumaan joihinkin mieheni koulukavereihin, mutta koulu on vasta alkanut ja siihen tulee menemään melko paljon aikaa.
Nyt pimeän kauden alkaessa pelkään masennukseni pahenevat todella paljon. Viime aikoina on mennyt todella hyvin enkä todellakaan haluaisi laskeutua enään "pohjalle".
Tällä kirjoittamisella kaipaan vaan paikkaa purkautua ja avautua, kun en haluaisi tästä kauheasti mieheni kanssa puhua. Siis toki olemme jutelleet tästä jo paljon, mutta varsinkin näin opintojen alkuun hän on paljon erinäisissä opiskelijariennoissa, enkä haluaisi paljon vähentyvää yhteistä aikaa hukata tuntojeni purkamiseen. Mitä voin tuntemattomassa kaupungissa tehdä oman sosiaalisen elämäni ja oloni parantamiseksi? Onko missään kohtalotovereita?
Kommentit (13)
Ja älä nyt masennu kun ei tuu vastauksia, ei nää av- mammat jaksa lukea noin pitkää viestiä ;)
2
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Liikunta auttaa masennukseen, niin hassulta kuin se kuulostaakin. Aiotko opiskella tai mennä töihin uudella paikkakunnalla? Olette nuoria ja törmäät varmaan moniin suht samassa elämäntilanteessa oleviin. Töissä tai opiskellessa löytyy seuraa helposti varsinkin nuorempana kun ei ole mitään "täytyy mennä hakeen lapset tarhasta ja laittaa ruokaa"-velvoitteita, joten työn, harrastuksen, luennon jälkeen voi lähteä vaikka kahville. Ehdota tekemista/tapaamista myös itse jos juttu luistaa jonkun kanssa. Muista että sinä olet kiinnostava ihminen ja sinun seurassasi halutaan viettää aikaa.
Kirkasvalolamppu.
Vastuun ottaminen omasta olosta.
Stressin välttäminen.
[quote author="Vierailija" time="27.08.2013 klo 21:02"]
Liikunta auttaa masennukseen, niin hassulta kuin se kuulostaakin. Aiotko opiskella tai mennä töihin uudella paikkakunnalla? Olette nuoria ja törmäät varmaan moniin suht samassa elämäntilanteessa oleviin. Töissä tai opiskellessa löytyy seuraa helposti varsinkin nuorempana kun ei ole mitään "täytyy mennä hakeen lapset tarhasta ja laittaa ruokaa"-velvoitteita, joten työn, harrastuksen, luennon jälkeen voi lähteä vaikka kahville. Ehdota tekemista/tapaamista myös itse jos juttu luistaa jonkun kanssa. Muista että sinä olet kiinnostava ihminen ja sinun seurassasi halutaan viettää aikaa.
[/quote]
Aion hakea kouluun, mutta vasta ensi keväänä ja koulu alkaisi aikaisintaan vasta vuoden päästä. haen myös töitä, mutta tällä paikkakunnalla on kuulemma todella vaikeaa saada töitä, joten en voi luottaa saavani niitä kovinkaan nopeasti. Minulla ei ole kummemmin rahaa, eikä sitä myöskään tule ennen töiden saamista, joten ainkaan kauheasti harrastuksia yms. en voi vielä aloittaa.
Ja kiitos nro. 2:lle tosta linkistä, siellä on paljon mielenkiintoista ja uutta tietoa!
ap
Kannattaa ehkä pitää mielessä ettei toi tohtori Tolonen harrasta hyväntekeväisyyttä, vaan haluaa myydä sulle E-epaansa kalliilla hinnalla. Ei siitä tosin haittaakaan varmaan ole, jos ruokavaliosi on yksipuolinen. Mutta jos itsekin tunnistat että oireilusi johtuu lapsuudessa opituista ajatusmalleista, tuskin siihen tolosen pastillit auttaa.
Ilmeisesti olet ollut hoitosuhteessa, kun tiedät diagnoosisi. Suosittelen että hakeudut uudessa kaupungissa psykiatrian polille heti jos alkaa ahdistaa. Saat varaventtiiliksesi ammattilaisen, jonka kanssa käydä tunteitasi läpi. Ystävät ja kaverit ovat toki tärkeitä mutta eivät voi olla terapeuttejasi. Opiskelijana tulet saamaan palvelut kai puoli-ilmaiseksi (psykoterapia).
Olisiko uudessa kaupungissa taidepiirejä, harrastusryhmiä joissa voisit elää taiteellista puoltasi yhdessä samanhenkisten ihmisten kanssa? Löytäisittekö yhdessä puolisosi kanssa sellaista harrastusta ja sosiaalista kuviota jossa te molemmat pariskuntana löytäisitte ystäväpariskuntia? Ei ole kovin hyvä tilanne, jos teillä ei ole yhteisiä kavereita, että ne ovat vain miehen kavereita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Rakenna oma elämäsi, tee asioita, joista pidätj a jotka saavat olosi hyväksi.
Hoida itseäsi, ajattele itsestäsi hyvää, arvosta itseäsi.
Hyvä että avauduit tänne. Olisiko mahdollista saada innostus johonkin tekemiseen, mistä saisit oman projektin ja intoa elämään?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näin alkusyksyisin alkaa hyviä kursseja esimerkiksi kansalaisopistoissa, oletko katsellut kurssitarjontaa?
Ilmoittaudu työkkäriin työttömäksi työnhakijaksi jos et ole sitä vielä tehnyt, sinullahan on nyt jo yksi tutkinto vaikkei niin mieluinen ala olekaan. Saat työttömyyskorvausta jos ei kerran töitä ala löytyä. Suosittelen muiden lailla sinulle jonkin itseäsi innostavan harrastuksen etsimistä työväenopistosta tai vaikka taiteen perusopetuksen puolelta.
Jos tiedät jo, mihin haluat opiskelemaan voisit jo alkaa valmistautua pääsykokeisiin niin sisäänpääsykin on sitten paljon helpompaa.
Ja ilman muuta tarvittaessa nopeasti hakemaan ammattiapua jos alkaa ahdistaa ja masentaa. Sinulla on uusi elämän vaihe edessäsi ihanan avopuolisosi kanssa. Ajattelen sinua lämmöllä ja lähetän paljon tsemppiä - kyllä sinä pärjäät ja löydät paikkasi!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta teillä on ilmiselvä parisuhdeongelma, tunnistan, koska olen itse elänyt vastaavassa suhteessa eli miehesi ei ota sinua huomioon. Kyllä maailmassa riittää ihmisiä, joita hän voisi tutustuttaa sinuun ja se olisi hänen velvollisuutensa. Tee jotakin, ettei hän luista kuin koira veräjästä!
Muuta pois Suomesta. Suomi ja masennus on nykyään käsi kädessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos mahdollista, harkitse esim. työvoimatoimiston kursseja, avointa yliopistoa/AMK:n kursseja, maksavat vähän tai ovat ilmaisia. Jos miehelläsi on opiskelijabileitä tai muita vapaa-ajanjuttuja niin niihin varmaan pääsevät tyttö/poikaystävätkin mukaan?
Vaikka kavereita ei heti löytyisikään etkä pääsisi töihin tai harrastuksiin, käy kuitenki ihmisten ilmoilla edes kävelyllä. Mielellään päivittäin. Älä jää neljän seinän sisään.
Tää menee nyt vähän ohi mut syömisilläsi voit vaikuttaa oloosi myös
http://www.tritolonen.fi/index.php?page=articles&id=185
Sosiaaliseen puoleen sanoisin että syksyllä alkaa kaikki harrastusryhmät, mene johonkin pakosti sosiaaliseen harrastukseen kuten johonkin taide- käsityö- nikkarointi- teatteri lukupiiri jne
Tsemppiä sulle!