Sinä jolla käynyt perhetyöntekijä apuna.

Oli hyötyä, keskittyi vain ja ainoastaan lastenhoitoon, jolloin minä sain tehdä jotain muuta. Välillä on ollut satunnaisesti, jos minulla on ollut menoja, muttei muuta hoitajaa. Välillä säännöllisemmin kerran viikossa 4-8h, kun oman ajan puute vaikutti todella huonosti jo parisuhteeseenkin.

Sairastuin synnytyksen jälkeiseen masennukseen, perhetyöntekijä kävi juttelemassa. Kävi puoli vuotta ehkä n. kerran kuussa. Käynneillä keskusteltiin kaikesta mahdollisesta lastenkasvatuksesta elämänhallintaan. Perhetyöntekijä myös testasi isompaa lasta pari kertaa (olin tosi huolissani, että olisin aiheuttanut lapselle jonkun trauman masennuksen takia, onneksi kaikki oli kunnossa). Kuulin perhetyöntekijän kautta parista tapahtumasta ja luennosta joihin en välttämättä muuten olisi tullut mentyä, ja sain hyviä kirjavinkkejä. Kaiken kaikkiaan olin tyytyväinen saamaani apuun. Käynnit loppuivat, kun molemmat totesimme, että taidan pärjätä ihan hyvin omillani.

Sain sen lääkäri ja hoitokäyntien ajaksi. Tietysti siitä oli hyötyä. Ainoa stressi oli, että koskaan ei luvattu varmaksi. Oli aina varauduttava ottamaam vauva ja tarvikkeet mukaan.

Kiitos kokemuksista. Onko muita? :)

Nosto.

Meilläkin oli synnytyksen jälkeisen lievän masennuksen takia, mutta ei keskusteltu mistään vaan vei isommat 2-3 tunniksi puistoon että sain nukkua tai tehdä kotitöitä rauhassa (vauvan kanssa tosin). Kävi kerran viikossa 4-6 kertaa yhteensä. Oli todella iso apu meille!

Okei. Itselleni ehdottivat perhetyöntekijää kotiin ja mietityttää, että ottaako vai ei. Ap

Ota ihmeessä! Meillä kävi lasten (kaksoset) vauva-aikana ja jos on hyvä tyyppi niin on todella kullanarvoinen. Koska olimme vaan satunnaisesti perhetyöntekijää käyttäviä, meille avuksi tullut henkilö vaihteli, joten kokemusta karttui useammastakin. Pääosin olivat kyllä kivoja ja olikohan ammattitaitoa vai mitä, mutta lapsetkaan eivät vierastaneet. Yksi yrmy sohvalla mököttäjäkin tosin kävi, onneksemme vain kerran :)

Kaksi sairautta jotka välillä pahenevat ja välillä on parempaa kautta.

Kerran viikossa käy, kriisiaikoina jopa 5 kertaa viikossa. Ovat olleet joko lapsen kanssa tai auttaneet siivoamaan. 

Soita vaikka tutustumiskäyntiä jossa kartoitat onko siellä perhetyö konkreettista auttamista vai pelkkää sohvalla istumista ja juttelua, itse en olisi paljoakaan hyötynyt pelkästä juttelusta vaan tarvitsin konkreettista apua, oireet kun ovat ihan fyysiset kivut eikä "vain" elämänhallinnan ongelmia. Älkää ymmärtäkö väärin tuota vain -sanaa, en vähättele yhtään niitä ongelmia, yritin vain erotella avuntarpeitten erilaisuutta.

Komppaan ysiä. Ota ihmeessä apu vastaan! Meilläkin kävi (ja käy vieläkin, nyt vain pidetty kesälomaa) kaupungin perhetyöntekijä. Aluksi kävi eräs aivan onneton tapaus ja sanoin neuvolassa, että jos ei tyyppi vaihdu, niin en ota mielellään sitten ollenkaan. Onneksi tämä tyyppi jäi pian äitiyslomalle ja saimme aivan mahtavan perhetylntekijän. Myös hänen "sijaisensa" on huipputyyppi ja sovittiinkin, että meille voi tulla vain nämä kaksi naista, joista oikeasti on jotain apua ja lapsetkin rakastavat heitä!

Kerran viikossa perhetyöntekijä vie lapset puistoon, kerhoon tai vaan ulos, että saan nukkua vauvan kanssa tai laittaa rauhassa ruokaa tai käydä asioilla. Voi kun se vanha kodinhoitajapalvelu vielä olis käytössä, jolloin apua saisivat nekin perheet, joissaa ei masennukseen asti tarvi valvoa vauva-aikana. Arjen apuja enkeleitä on hyvät perhetyöntekijät!

Kiitos rohkaisuista. :) Itselleni jotenkin vain iso kynnys se, että tänne tulisi joku outo ihminen ja se on iso kynnys, että minä en pärjääkään oman lapseni kanssa yksin kokoajan. Tuntuu, etten saisi olla väsynyt ja olen silti, en osaa hyväksyä sitä. Mutta silti tiedän, että koko perheen kannalta olisi parasta jos hakisi aikanaan apua.

12 siis ap

Kokeile vaan, saahan ne käynnit lopetettua jos ei niistä tunnu olevan apua. Meillä kävi perhetyöntekijä, kun yksi lapsi kuoli ja toinen vaati viikottaisia sairaalakäyntejä. Työntekijä ulkoilutti vanhinta lasta kerran viikossa pari tuntia. Tosin monena viikkona käynti peruuntuikin, joko heidän kiireittensä tai meidän lasten infektioiden takia. Ehkä joka kolmas sovittu käynti toteutui. Olihan siitä hiukan apua.

Meidän vauva oli keltainen eikä jaksanut syödä. Jouduimme sairaalaan kun paino ei alkanut nousta pariviikkoisena. Päästyämme kotiin kävi perhetyöntekijä pari kolme kertaa punnitsemassa vauvaa, ja silloin paino olikin jo nousussa. Opetti myös äitiparalle vauvan kantamis- ja nosto-otteita. Ne tuntuivat alussa ihan käsittämättömän vaikeilta! Nyt sujuu jo, ja vauva kasvaa.

Kun kävin saamassa nuorimpia laitokselta ja synnytysaika oli hyvin tiedossa etukäteen, sain perhetyöntekijän. Leikitti lapsia, muistivat pitkään voikukkaseppeleet, joita pihalla tekivät. Ei siivonnut pätkääkään. Tuli aamuseistsemältä, kun lähdimme. Isovanhemmatkin ovat, mutta pienille lapsille ei heitä haluttu juuri silloin hoitajiksi. Yllätys oli 70 euron hinta (silloin). HEnkistä apua emme tarvinnee silloin, myöhemmin olisimme ehkä tarvinneet.