en pysty lähtemään työmatkalle, en uskalla

Mikä on pahinta mitä voi tapahtua reissulla?

saan paniikin jostain asiasta mitä en pysty selittämään eikä mukana ole ketään kelle voin asioista puhua... sulkeudun itkemään johonkin ja jumitun....

ahdistus käy liia isoksi ja alan tekemään pakkoneurooseja

ap

Etkö tee niitä joka päivä?

Vaihda hommaa. Ryhdy vaikka porrassiivoojaksi, niin ei tarvitse miettiä työmatkoja. Eiköhän se vaiva sillä helpota.

pakkoneuroosit on aika hyvin hallussa normaalissa arjessa...

alottaisinkin jonkun työn missä ei tarvitse mihinkään lähteä jos sellaisen jostain saisin...

ap

kai käyt terapiassa?

käyn terapiassa... ja syön lääkkeitäkin, mutta nyt kun tilanne päällä olen täydessä paniikissa ja kurkkua kuristaa... muuten mennytkin ihan hyvin...

mä haluun vaan kuolla.... tai sitten mulle tulee vaan oksennustauti yöllä  enkä voi lähteä

ap

mitä sä pelkäät?

Saat kyllä sellaisen työn, että mihinkään ei tarvitse lähteä. Laita hakemusta kaikkiin siivousfirmoihin vetämään, niin löytyy.

Ajattele kuinka hienolta tuntuu kun selviät reissusta! Sillä positiivisella energialla jaksat taas monen hankalan päivän läpi.

onhan se niinkin että jos ei itse usko pärjäävänsä, ei sitten pärjääkään.

Onko itse matkustaminen ongelma vai vieraassa paikassa oleminen?

Toivottavasti terapia on kognitiivista...

Mikä siinä työmatkassa on pahinta? Pelkäätkö lentämistä, esiintymistä tms??

[quote author="Vierailija" time="27.08.2013 klo 17:04"]

ja juu olen yli 30v ja tarvitsen hoitoa ja sitä jos saankin. Miten pääsen tästä jännityksestä ja kauhusta yli.

[/quote]

kannattaisi varmaan jutella pomon kanssa tuosta ongelmastasi. sehän saa sen selville kuitenkin jossain vaiheessa, jos sä olet jonkun kohtauksen seurauksena jossain lentokoneen vessanpöntössä tärisemässä tms. ton jälkeen sitä onkin vaikea selittää siten, että sä pitäisit työpaikkasi.

Miksi tuollaisen loisten pitäisi saada edes pitää työnsä? Täällä on monta tyyppiä, jotka voisivat tulla tekemään nuo työt ja matkustaminen ei olisi ongelma. Nyt äkkiä hakemaan siivoojaksi tai Mäkkärin kassalle, niin pääsee eroon ongelmista!

no en pysty siivoushommia tekemään koska käsieni iho on niin atooppinen että se ei kertakaikkiaan kestäisi ja mäkkärissä kävisi varmasti sama ongelma.

Olen hyvä työntekijä, huippu sellainen, mut on siis tultu kotoa hakemaan tähän työhön, mutta silloin en tiennyt matkustamisesta enkä yöpymisistä vaan tein perus konttori hommaa ja minusta pidettii.

En pelkää esiintymistä, sitä teen mielelläni. Pelkään vieraassa paikassa nukkumista ja yksin olemista vieraassa paikassa. Saattaa kuulostaa hullulta mutta näin nyt vain on.

Kiitos myös positiivisista viesteistä, mietin haluanko olla se ihminen joka onnistuu tässä vai olenko luovuttaja. Onnistumalla tietysti saisin uuden kokemuksen itselleni ja voisin tuntea siitä hyvää oloa. Epäonnistumalla saan taas yhden epäonnistumisen listalleni.

ap

Ehdottomasti otat haasteen vastaan, vain sillä tavalla elämä menee eteenpäin! Vain kohtaamalla pelkosi saatat jonain päivänä huomata ettet enää panikoikkaan niin kuin ennen. Et ole ainoa joka kärsii ahdistuksesta ja paniikista, teitä on paljon, eikä sitä kenestäkään näe ulospäin. Nuo mäkkäri ja siivouskommentit on pelkkää paskaa. sinä olet ammattilainen omassa työssäsi, ja selviät kyllä tästä. alku on varmasti vaikeaa, ja ahdistus suurta, mutta pelkojen kohtaaminen ja itsensä likoon laittaminen on sen arvoista! 

Miksi pitää olla työssä jossa täytyy matkustaa? Itsekin kammoan matkustamista ja uusia tilanteita, mutta olen valinnut urani sen mukaan. Eikä ainoa vaihtoehto todellakaan ole tyyliä siivooja, itse olen ohjelmistosuunnittelija ja saan ihan hyvää liksaa. Ei tarvi tehdä työmatkoja eikä juuri olla edes ihmisten kanssa tekemisissä.

Vaikka kuinka vaikealta kuulostaakin, kannattaa tarttua haasteeseen. Taistele tuota pelkoa vastaan, älä anna sen lannistaa sinua! Ehkä sinua ahdistaa ja pelottaa, mutta ainakaan et antanut periksi. Tai ehkä reissu menee hyvin, eikä yksin olo niin kamalaa ollutkaan.:) Pelon välttelyllä et pääse valitettavasti ongelmassa eteenpäin.

Ymmärän sinua. Itsekin pelkäsin joskus monia asioita nuorempana, ja oli pakkoajatuksia ja -oireita. Matkoissa ja matkoja ennen ne kärjistyivät. Mutta... rohkaisen sinua keskustelemaan ahdistuksestasi jonkun kanssa. Pakkoajatukset yms. pelot ovat tapa purkaa ahdistusta.

Mieti, mikä olisi pahinta mitä voisi tapahtua ja miten epätodennäköistä se on, että tapahtuu!

En tiedä, mutta rukoilen puolestasi. Se on minuakin auttanut. En ole missään yksin. Kun pyydän Taivaan Isältä apua, hän on luvannut olla kanssani kaikilla teilläni.

Tsemppiä, kyllä sä pärjäät, keräät vaan kaikki voimasi! Mutta, jos on kyse yksinolosta ja yöpymisestä, sä pystyt harjoittelemaan tota. Sovit vaikka terapeuttisi kanssa milloin toteutat sen, ja teette sen niin että vie asiaasi eteenpäin. Hienoa että olet ylpeä osaamisestasi, pääsisimpä minä siihen :)