Maalismammat elokuuhun!

Kyllä tää vauva-aika vaan hurahtaa hurjaa vauhtia eteenpäin. Aurelia, meidän neidit on melko saman kokosia, mutta meidän tytsä tulee ens viikolla 5kk ja ei meinaa millään kiinnostua (tai keksiä) kääntyilystä. Maata möllöttää vaan siinä lattialla sen näkösenä, ettei muutakaan tekemistä oo. Eikä siinä kauheen kauaa viihdykään, kun maisemat vaan pysyy samana. Pyörii kyllä akselinsa ympäri niin, että pää ja jalat vaihtaa paikkaansa, mutta.. ei kovin paljoa yritä edes kääntyä mahalleen. Välillä kääntyilee kylelleen, mutta se tuntuu neidille aina vaan riittävän. On kääntyilly kylelleen jo useamman viikon, mutta siihen se on aina jäänyt.



Uusi kuukausi on tietysti täynnä uusia ja jännittäviä taitoja. Kyllä sen vaan näkee, miten paljon vauva on muuttunut siitä alati nukkuvasta nyytistä tarkkailijaksi ja osaa nyt myös vaatia seurustelua. Oon huomannu meidän tytsästä, että ilmaisee jo monipuolisesti itseään. Enää ne käsiin lykättävät lelut ei jaksa viihdyttää, jos kaipaa juttuseuraa ja syliä. Sain huomata sen tänään, kun koitin tehdä perusteellisempaa siivousta. Meidän neiti oli sitä mieltä, että siivoukset saa odottaa.. sitterissä on ihan tylsää. Ensin koitin vaihdella vaippoja ja syöttää, mutta kitinä alkoi taas hetken päästä, kun mie hävisin näkyvistä. Onneksi isommat muksut kävi vuorollaan vauvelin kanssa leikkimässä, että sain jotakuinkin siivoukset loppuun. Mitään hätää ei ollut kun joku oli vieressä paijailemassa ja höpöttelemässä. Oli ihanaa katsoa, kun lapset leikki ja kikatteli siinä sitterin ympärillä. Harmitti kauheesti, kun meillä ei oo videokameraa, että sais noita suloisia yhteishetkiä tallennettua!



Sitten vielä kommentoin tota kokoarivota.. Meillä arvioitiin viikko ennen synnytystä vauva n.3,5kg ja sanovat, että voi olla isompikin. Minun mahakin oli ihan valtava ja itsekin jo epäilin, että vois olla päälle neljä. sitten vauveli syntyi 3060g ja 48cm ja oli näistä kolmesta se pienin. Itsekään en oikein usko tohon kokoarviointiin, eikä sillä mielestäni oo väliä, paitsti riskitapauksissa. Sillon, jos aikasemmat vauvat on olleet jo isoja ja synnytys vaikea. Tottahan se varmaan on, että on hankalaa tarkkaan arvioida käsikopelolla tosta vatsan päältä..



Nukkumisongelmat täällä vaan jatkuu. Vauva heräilee 3-5kertaa yössä ja sitten ite en osaa nukahtaa. Jos on ollu oikein rankka viikko ja monta huonoa yötä takana, niin onnistun välillä torkahtamaan hetkeksi päivällä. Siihen vaan ei juurikaan tarjoudu tilaisuutta. Päivällä vaan päässä pyörii kaikki tekemättömät kotityöt.

Välillä tuntuu, että olis kiva saada kaikki kolme lasta pariksi tunniksi johonkin hoitoon, mutta ei meillä vaan oo siihen mahiksia. Molempien puolen isovanhemmat on alkoholisteja, kaverit on niin nuoria ja kokemattomia, etten uskalla kolmea lasta antaa hoitoon, tai sitten on pieniä vauvoja, joten tekemistä riittä jo omastakin takaa. Välillä oon miettinyt, olisko jonkun järjestön kautta lastenhoitoapua saatavilla, mutta ei meidän tuloista mitään makseta. Jos jollakin on kokemuksia jonkinlaisesta kotiavusta, kuuntelen mielelläni kokemuksia ja vinkkejä! Tiedän kyllä, että lapset on vaan hetken pieniä ja vaikeet ajat mennään yli vaikka päällä seisten, mutta ei käy kieltäminen, että välillä tuntuu raskaalta arjen pyörittäminen. Kun vielä tää oma väsymys ja jaksamattomuus heijastuu muuhunkin perheeseen.. no nyt tuli ruikutukset ruikutettua!



Vierastamisesta saatiin taas uusi muistutus, kun saatiin tänään vieraita tänne meille. KYllä pärähti meidän neiti heti huutamaan, kun vieras katsoi vauvaa kohti! Hassua on, kun muut ei oo vierastanut näin aikasessa vaiheessa. Kait johtuu siitä, ettei olla liikuttu samalla tavalla paikoissa, joissa olis vieraita immeisiä. Esikoisen kohdalla oli ihan toinen juttu eikä meidän poitsu vierastanut edes tummaihoisia. Oli varausetta kaikkien sylissä:) Toisen lapsen kohdalla pahin vaihe oli tossa vuoden molemmin puolin ja nyt sitten tän pikkuneidin vuoro. On se kyllä sulostakin, kun vauva osottaa nyt kiinymystä minuun ja mieheen näin kovin. Välillä ei isinkään syli riitä kovaan harmitukseen. Myöhän toki vielä ollaan vauvan kanssa enemmän lähekkäin, kun imetän.

No nyt alan lähtee koittamaan, jos vaikka nukkumatti tänä yönä tulis.. toivottelen viikonloppuja kaikille maaliksille!

Hei vaan. Ajattelin yrittää uudelleen liittyä keskusteluun , kun edellisellä kerralla tarinat katosivat taivaan tuuliin.

Olen siis kolmen lapsen äiti . Nuorimmainen tyttö syntyi 15.3.2008 .

Isosiskot ovat 10 ja 12 vuotiaat ja kyllä nyt tuntuu vauvaa hoidellessa , että kaiken saa uudelleen harjoitella ja vertaistuki olisi tarpeen aina sillointällöin .

Useasti olen Vauvan sivuilla käynyt muiden kuulumisia lukemassa , ja huomannut , että melko samanlaista on vauvaperheiden elämä.

Mutta en nyt enempiä höpise tällä kertaa . Mukavaa päivän jatkoa .

Tervetuloa mukaan Fantzu!



Täällä oli puhetta painoarvioista. Minulle puhuttiin synnytyksen lähestyessä, että vauva on varmaan lähes 4-kiloinen. Yliaikaiskontrollin painoarvio oli ultran mukaan 3,5-3,6 kg, näppituntumalla 4 kg. Poika oli 3,4 kg!



Meilläkään ei vielä syödä muuta kuin rintamaitoa. Poika edelleen välillä itkee rinnalla, mutta varsin usein syö tosi tyytyväisenä.



Meillä nukutaan yöt parilla heräämisellä. Minulla ei ole nukahtamisvaikeutta. Ekan syötön jälkeen nukahdan heti. Tokaa syöttöä en yleensä edes pysy hereillä, vaikkei se kauan kestäkään. Herään sitten jossain vaiheessa ja huomaan, että poika nukkuu vieressä.



Meillä ei poika vielä vierastele. Taitavat uudet naamat olla kaikkein kiinnostavimpia!



Me oltiin viikon verran reissussa. Poika löysi reissun aikana varpaansa ja oppi kääntymään vatsalleen. Tällä hetkellä sitä tosin tapahtuu ehkä kerran päivässä. On se vaan niin ihanaa seurata pienen kehittymistä!



Untuvikko, odottele vaan rauhassa, teidän tyttö voi ihan yhtäkkiä alkaa kiinnostua vatsalleen kääntymisestä ja oppii sen kyllä, kun harjoittelee. Kannattaa vaan kovasti koettaa pitää lattialla. Väsymyksestä ja hoitoavun puutteesta kannattaa jutella neuvolassa. Jospa sitä kautta järjestyisi jotain tai saisit tietoa hoitotahoista. Tsemppiä kolmen pienen kanssa jaksamiseen ja univaikeuksiin!



Nakero08 + poju 3,5 kk

Kotiuduttiin muutaman viikon lomailun jälkeen.Nyt onkin sitten kamojen purkua edessä ja pyykkirumba.

Kalajoen reissu meni todella mukavasti. Meidän neiti täytti reissun aikana 4 kk:tta ja oppi kääntymään mahalleen. Aloitettiin myös kiinteiden maistelu. Eli paljon uutta tapahtui meidän loman aikana.



Mahalleen kääntyminen tapahtui vain yhtenä päivänä kun huomasin, että "hei kuka käänsi vauvan mahalleen?". Nyt ei sitten neitiä huvitakkaan olla muuta kuin masullaan. Kovasti jo punnertaa pyllyä ylös ja viuhtoo jaloillaan ja käsillään, eli voi olla, että lähtee aika nopeasti liikkeelle, saas nähdä?



Aloitin kiinteät koska maidon määrä on selvästi vähentynyt ja vauva vaati päästä rinnalle tunnin välein. Imetän edelleen mutta annan lisänä velliä ja peruna-porkkanamössöä. Pepo maistuu todella hyvin ja neiti oppi syömisen idean muutamassa päivässä. Kiinteiden ansiosta imetysvälit ovat pidentyneet nyt n. kolmeen tuntiin.



Vauvojen kokoarvioista... Meillä kokoarvio piti paikkansa. Kävin yliaikakontrollissa, missä lääkäri sanoi vauvan olevan 3,5 kg. Neiti syntyi seuraavana päivänä ja painoi juuri sen verran.



Lastenhoitoapua saa ainakin täällä pääkaupunkiseudulla MLL:n kautta. Muutamat tutut ovat käyttäneet tätä palvelua ja ovat kehuneet hyväksi. Neuvolan kautta on myös kuulemma mahdollista saada maksusitoumus/maksuseteleitä, jos perheen oma talous ei kestä ulkopuolisen avun maksamista. Kantsii vaan olla aika tiukkana ja vaatia sitä apua, niin kyllä sitä kuulemma saa, Meillä kans hiukka hankala tilanne lastenhoitoavun kanssa, kun molempien vanhemmat asuvat niin kaukana ja kaverit ikisinkkuja, joten niille ei uskalla pientä vauvaa hoitoon antaa. Onneksi miehen isosisko muutti tohon lähelle ja ollaan nyt saatu sitä kautta yksi luotettava vauvanhoitaja.



Jaksamista kaikille ja mukavaa elokuun alkua!!!





Riinuzka ja Kerttu 4 kk

En tiedä, miten rehellisesti pystytte neuvolassa kertomaan tilanteista, mutta meikäläisellä tuntuu vaan aina jäävän siihen lapsen kehityksen seuraamiseen. Kysymykseen miten teillä menee: tulee aina vaan vastattua ihan hyvin.. ja se tuntuu riittävän. Sitten kun en kamalasti pidä meidän neuvolatädistä, niin keskustelu hankalammista asioista on vaan tosi vaikeeta. Sitten kun on ongelmien keskellä itsekasvanut, ni lastenhoidon ammattilaisena haluan vaan uskoa, ettei lapset ole mikään rasite tai taakka. Tai tuo mitään ongelmia. On niin vaikeeta myöntää, että aina ei jaksaisi. Silti minun on helppo ymmärtää ja tukea toisia äitejä. Itsellä on vaan päällä sellanen pärjäämisen pakko, kun se on ollut aina osana elämää. Olen sellanen elämässä selviytyjä:) Välillä on koviakin haasteita ja tulee tappioita, mutta kohta on taas pakko yrittää uudelleen.

Mieskin epäilee, että voisin olla masentunut, mutta itse haluan vaan uskoa, että tämä on vaan vähän rankempi vaihe elämässä. En halua olla masentunut.



Tämä se kummallista onkin. Kun masentuneita ihmisiä on ympärillä, niin itse ajattelee, ettei koskaan haluaisi vaipua toivottomuuteen ja masennukseen. Liekö kuitenkin "seura tekee kaltaisekseen." Tarkoitan siis, että kun on kasvanut "sairaassa" ympäristössä ,niin vaikutukset ei voi olla näkymättä. Vähän sama, kun kirjoitus lapsen ksvattamisesta positiivisessa ympäristössä. Ympäristöllä on vaikutuksensa.. no..

Meillä on huomenna neuvola, joten katsotaan josko avun pyytämisen opettelu vois alkaa heti huomenna. Pitää vaan toivoo, ettei neuvolassa ole ketään sijaista paikalla. Vielä hankalampaa on jos tuntematon ihminen on vastassa.. saas nähdä..

Toivottelen energistä ja aurinkoista viikkoa kaikille mussukoille.. opetellaan ahkerasti uusia taitoja:)

Ymmärrän ajatuksiasi ja on totta, että oma lapsuuskin toki vaikuttaa siihen, millainen itse on vanhempana ja mitä itseltään vaatii. Haluat varmasti olla erilainen vanhempi kuin omasi ovat olleet. Älä kuitenkaan vaadi itseltäsi liikaa. Ei se, että hankit lapsillesi joskus hoitajan hetkeksi, tarkoita vielä sitä, että pitäisit lapsiasi rasitteena. Tekeehän kaikille se oma aika tosi hyvää ja sitä kautta ehkä virkistyisit ja saisit hetken lepoa. Toivottavasti saat huomenna otettua asian puheeksi neuvolassa. Onhan mahdollista myös varata aikaa lääkäriltä, jos neuvolantädille puhuminen on vaikeaa.



Meillä poika nukkui viime yönä yli kellon ympäri ja heräsi vasta yhdeltätoista!



Nakero08 + poju 3,5 kk

Jouduin usempaan otteeseen käydä sikiön kasvun seurannassa , vaikka kaikki tuntui muuten olevan kunnossa . Viimeisimmän arvion mukaan terkkarilla vauva olisi syntynyt n. 3200 g . Kun sitten viimein synnytystä alettiin käynnistelemään sattui meille tosi mukava nuori kätilö joka hetken tunnusteli masua ja arvioi vauvan painoksi 3500 g ja niin syntyi tyttö 3450 g .

Asiasta toiseen .. onko kenelläkään kokemuksia maissivellistä? Minä kokeilin n. viikon pienillä määrillä , mutta tuntui , että aheutti ilmavaivoja ja puklailua , joten se leikki loppui lyhyeen. Nyt olemme maistelleet perunaa ja mustikkaa.. ei vaivoja.

Velvollisuudet kutsuvat , joten täytyy lopetella.



fantzu&tyttö4,5kk

Miten ihmeessä "saat" vauvan nukkumaan noin hyvin? Meillä oli viime yö jo loistoyö. vauva heräsi vaan 2 tai kolme kertaa, ja aamulla oli puoli kasilta hereillä. Silti tuntui, ettää sain pari pitempää pätkää nukuttua:) Onko nakero siulla vauvan kanssa miten säännöllinen päivärytmi? nukkumisten ja valveillaolon suhteen? Mietin jo, että tää meidän epätasainen päivärytmi vaikuttaisi tähän meidän yölevottomuuteen.. Vauveli kyllä eilen nukkui päivällä vaan tosi pieniä pätkiä. Pisin uni tais olla semmonen vähän reilu tunti ja muuten vaan torkahteli. Ihmekös tuo jos yöllä jo vähän nukkuikin:)

Meidän vauveli sai neuvolassa tänään rokotteen:( tuli kyllä vaan pieni itku piikistä..

meidän neiti on 63cm ja 7,4kg. Arvatenkin, en saanut puhuttua mitään näistä mielialajutuista, kun kyselylomaketta parisuhdeväkivallasta käytiin läpi, mutta sanoin kyllä näistä meidän uniongelmista. Sitä sain vähän puitua ja hyviä vinkkejä. Sitten luin siellä neuvolassa kaksplussaa ja siinä oli juttu masennuksesta. Totesin vaan mielessäni, että siitä listalta ei kovin moni juttu kuitenkaan minuun sopinut, lähinnä se unettomuus ja väsymys. Kyllä kai kaikki pienten lasten äidit on välillä enemmän ja vähemmän väsyneitä..



Tänään ollaan siis vietetty tämmöstä koti-päivää.. neuvolassa käytiin, ei muualla. Ihanaa on kun ei tartte lähteä mihinkään:)

---

Asiasta toiseen .. onko kenelläkään kokemuksia maissivellistä? Minä kokeilin n. viikon pienillä määrillä , mutta tuntui , että aheutti ilmavaivoja ja puklailua , joten se leikki loppui lyhyeen. Nyt olemme maistelleet perunaa ja mustikkaa.. ei vaivoja.

Velvollisuudet kutsuvat , joten täytyy lopetella.

fantzu&tyttö4,5kk

Olen täysimettänyt 4,5 kk ja tämä jälkeen ollaan aloitettu soseiden maistelu. Vauva alkoi 2 viikkoa sitten heräillä yöllä normaalin kahden kerran sijasta yli 5 krt/yö. Neljä yötä tätä katselin ja sitten kokeiltiin juuri tuota maissivelliä. Ongelma ratkesi eli yöt palas takasin vanhaan rytmiin. Ilmavaivoja tulee kyllä, mutta vauva ei ole valittanut... Tosin hotkasee koko 200 ml kerralla hetkessä + rintamaidot päälle! Kauravelliäkin ollaan kokeiltu paristi, kun viikkojen puolesta 5 kk on jo pulkassa.

Vauvan sivuilla olen säännöllisen epäsäännöllisesti vieraillut. Rekisteröidyin jo odotusaikana, mutta kirjoittelut ovat jääneet melko minimiin. Tällä palstalla olen uusi kirjoittelija.



Esikoisemme LA oli 1.3.08. Vauva päätti vaihtaa maisemaa 10.3. ja ilmoitus tuli itselle yöllä alkaneilla supistuksilla, jotka loppuivat aamulla alkaakseen taas aamupäivällä. Rantautuminen tapahtui Kätilöopistolla. Tytön strategiset mitat olivat 51 cm ja noin 3,8 kg.



Luin heinäkuun kirjoituksianne mielenkiinnolla, niin samoja teemoja niissä käsiteltiin, kuin mitä itse on mielessänsä pyöritellyt! :)

Niin, ja tervetuloa mukaan lellona!



Meillä siis poika (3,5 kk) nukkuu välillä kellon ympäri yöllä. Toki hän siis välillä syö! Yleensä herää 2 kertaa yössä, joskus kolmekin. Lasken heräämiseksi siis syömisen esim. klo 8 aikaankin. Meidän poika aivan ihanaisesti menee nukkumaan 22-23 ja herää klo 9-11. Sopii meidän rytmiin tosi hyvin.



Untuvikko kyseli meidän päivärytmistä. Meillä poika on esikoinen, joten tavallaan tietysti menemme hänen ehdoillaan. Olemme kuitenkin kovasti liikkuvaa sorttia eli nukkuu miten sattuu. Kotona olen nyt huomannut, että hän nukkuu useimmiten nykyään neljät alle tunnin päikkärit. Tänään tosin nukkui vain kolmet unet, kun iltaunet äidin sylissä venähtivät kahteen tuntiin. Päivät siis meillä ovat tosi vaihtelevia, mutta yöunet ovat onneksi pitkät. Öisinkin heräilee eri aikoihin, mutta useimmiten se eka unipätkä on pisin, parhaimmillaan lähes 6 tuntia, mutta se on harvinaista herkkua.



Nyt äippäkin yöunille! Täällä kun kehuu, niin tiedä mitä poika tänä yönä kehittää! Ai niin, sitä voisin vielä ihmetellä, että minua eivät ainakaan mitkään imetyshormonit piristä. Nukun tosi pitkiä yöunia enkä silti ole mitenkään erityisen pirteä. Mites muilla?



Nakero08

Meillä on ollut tosi kiltti tyttö , hän nukkuu yöunet n. klo 20-09 kahdella syötöllä. Päivisin nukutaan 2-3 päikkärit ½-3 h kerrallaan , hän on yleensä hyväntuulinen ja viihtyy yksikseen lattialla tai sitten sitterissä , kun laitan ruokaa muulle perheelle .

Saan olla kiitollinen , kun näin helppo lapsi . Kuitenkin toisinaan tulee ääretön väsymys , vaikka olisi hyvät yöunet takana . Sellaisina päivinä haluaisi vain kulkea yöpaidassa koko päivän ja olla tekemättä yhtään mitään . Niinkun sanottu on vaikea rentoutua , kun ne tekemättömät työt kummittelee mielessä .

Olenkin päättänyt , että teen sen minkä jaksan ja loput myöhemmin . Kunhan lapsilla on hyvä olla .

Meillä ei myöskään juuri lastenhoitoapua löydy . Yritämme sitten mieheni kanssa vaihdella hoitovuoroja , jotta kumpikin saisi omaa aikaa edes pienen hetken päivässä . Itse olen huomannut , että liikunta on hyvää terapiaa täydelle päälle .

En tiedä oliko tästä mitään apuja kenellekkään , mutta kuitenkin. Mukavaa päivänjatkoa kaikille.

Pitkä pino ehtinyt tulemaan kun on ollut kiireistä. Jaksaminen on ollut täälläkin koetuksella juuri tuon kiireen takia, ja Untuvikko kirjoituksesi oli hyvin paljon omien ajatusten suuntainen. Olen kanssa selviytyjä, enkä voi itselleni myöntää että saattaisin olla vähän masentunut tai en välttämättä pärjääkään. Avun pyytäminen on todella vaikeaa, vaikka sitä saattaisi lähettyvillä ollakin.



Mutta nyt tuolla huudetaan, jäi juttu ihan kesken...

Täällä sitä sairastetaan neidin kanssa. Flunssassa ollaan molemmat ja mulla vielä kuumettakin. Onneksi neidillä ei ole kuumetta ainakaan vielä ollut, mutta on se niin inhottavaa katsella kun toinen röhisee ja pärskii ja itse ei voi tehdä mitään. Nenätippoja ollaan annettu, mutta siihenpä se jää.. voi pientä! ;(



Uusia mukaan tullut taas! Tervetuloa lellona ja fantzu. Kiva kun tulee uusia mukaan, niin tulee tännekkin palstalle vähän enemmän säpinää.. ;)



Untuvikolla ja maarialla väsymystä (ja masennustakin) ilmassa... Itsellä ainakin tuli semmoinen olo, että kuinka onnellinen saan olla, kun on niin hyvä tukiverkosta ympärillä. sitä ei aina muista olla onnellinen kaikista asioista.. Mutta tuli oikein paha mieli, kun luin untuvikko sun tarinaas.. että molemmat isovanhemmat alkoholisteja? näkeekö lapsesi niitä koskaan ja en voi kun toivottaa tsemppiä ja toivottavasti löydät edes joskus lapsellesi hoitajan. En muista onko täällä ollut puhetta,mutta opiskelijat ovat varmasti aina halukkaita lisätienestiin, ja jos se pelastaa tilanteen, niin silloin kannattaa vaikka säästöistä vähän heille maksaa..



Päivärytmistä täällä ollut kans nyt puhetta.. niin meilläkää ei päivärytmiä vielä ole. Mutta yöt onneksi mennään yhdellä syötöllä. :)



Mutta nyt pakko mennä mehua itselle keittämään, että jaksaa sitten koko illan neidin kanssa touhuta, kun mieskin iltavuorossa töissä.. ;(



Aurelia ja neiti 4kk

on jäänyt taas kirjoittaminen..lukemassa käyn lähes päivittäin mutta en ole oikein kirjoittelemaan asti päässy.untuvikolle heti voimia ja maarialle kanssa lähettäisin täältä..raskasta varmaan!minunkin viikko ei alkanu kovin hyvin,meidän vaari kuoli eilen,ja jotenkin on vaan jo niin kova ikävä.mailman paras vaari kyllä oli ja saa olla onnellinen että niin ihanan ihmisen on tuntenut!asui vaan kovin kaukana mumminkaa meiltä,lähes 700 kilometrin päästä.siitäkin tuli mieleen tosta avun pyytämisestä ja tukiverkostosta mieleen että yrittäkää pyytää neuvolasta aupua.vaikka kuinka vaikeeta olisi..minulla on sen verran kokemusta asiasta että olen sellaisen ihmisen lapsi joka ei IKINÄ pyytänyt apua keneltäkään.meit on kolme lasta jaon varmasti ollu äiskällä rankkaa meiänkaa..vielä ku isä teki valtavasti töitä,ei ikinä kotona ja äiti kokoajan vain meidän lastenkaa.ja ei äidin puolelta mitään sukulaisia lähellä jolta voisi apua pyytää,iskän sukulaisia ei kiinnostanut mitä meille kuului.. iskä hoiti perheen kaikki sosiaaliset menot,tarkoitan normi kaupassa käynnit pankki asiat sun muut..äiti ainoastaan meiät vei puistoon..lopputulos: äiti syrjäytyi totaalisesti ihmisistä,rupes jännää ihmistenkaa seurusteleminen ja jopa suoraan pelkäämään,kehittyi sosiaalikammo!!isän 90 luvun alussa tehty konkurssi ei auttanu asiaa,häpeä oli äidillä valtava..isä oli kunnossa kyllä,ihmetteli äidin tuntemuksia ja alkoivat vieraantua toisistaan..97 avioero astui voimaan ja äiti pääsi sairaseläkkeelle..ei vieläkään tänä päivänäoikein pysty ihmisiä kohtaamaan vaikka terapiassa on käyty 10 vuotta.tämätietenkin ääritapaus mutta voin sanoa että pyytäkää apua,olen itse seurannu vierestä miten voi käydä..ja jos vaan estettävissä niin..



piti kyllä muidenin kirjoituksia kommentoida mut nyt ei taida muistaa enää mitä piti kirjoittaa...tulen huomenna uudestaan ja kirjoitan positiivisempia asioita..voimia kaikille!

Kaikki lapset nukkuu ainakin tällä hetkellä, joten jos vähän yrittäisi kirjoitella.



Mulla taisi pahin mennä jo ohi. Masennuksesta ei nyt ole tietoakaan, se johtui varmaankin siitä että meillä oli parisuhteessakin aika kehnot oltavat vähän aikaa sitten, mutta nyt on saatu asiat puhuttua ja sillä saralla ollaan selvillä vesillä. Meillä on niin päin, että minä olen se vahvempi ja miehellä on aika vaikeaa tällä hetkellä muutenkin, niin en ole omilla asioillani halunnut häntä enää kuormittaa. Mutta pitäisihän se jo tässä iässä tajuta, ettei sellaisesta ole pitemmän päälle kenellekään hyötyä ja kun sain pahan oloni hänelle purettua niin aukesi monta muutakin solmua. Väsymystä on, ja jaksaminenkin on niin ja näin, mutta kyllä minä vaikka päälläni seison kun vain tiedän että perheellä on kaikki hyvin. Mutta se mikä mut sai sieltä masennuksen rajan tuolta puolen takaisin, oli eräs keskustelu, jonka kävin sillä hetkellä kun olin alimmassa alhossa. Juttelin yhden tuttavan kanssa ja hän kertoi heidän lapsensa leukemiadiagnoosista. Sen jälkeen häpesin itseäni, meillähän on kuitenkin asiat aika hienosti.



En halua tällä väheksyä kenenkään pahaa oloa, mutta mulla tuo on onnellisuuden lähde: Me ollaan kaikki terveitä, rakkautta riittää puolin ja toisin, katto on pään päällä ja rahaakin tarpeeksi että ruokaa saadaan. Mitä sitä muulla väliä!



Meidän Hermanni on nyt 4kk. Jätkä on mahdoton menijä, sylissä ei tahtoisi enää istuakaan, vaan pitäisi päästä seisomaan ja jalat ja kädet käy koko ajan. Selällään kun on lattialla niin hetkessä pyörähtää päänsä ympäri. Masulleen on kääntynyt pari kertaa mutta se ei innostanut. Ei meillä nuo toisetkaan ole kääntyneet ennen kuin ovat liikkeelle lähteneet ja hoksanneet että siitä kääntymisestä on tosissaan hyötyä. Esineet ei vielä pysy kunnolla kädessä ja nyrkit edelleen asuu suussa, hampaista ei kuitenkaan tietoakaan. Meillä on ensi viikolla neuvola ja piikki, edellisen kerran ollaan käyty silloin 2.5 kuisena.



Joku niistä kokoarvioista jutteli, kävin yliaikaiskontrollissa ja 3,5 kiloista veikattiin. Synnärille mennessä käsikopeloarvio oli 3.8 kg ja poikahan oli 4.5 kg... Että noihin en usko yhtään. Tosin olen sitä mieltä, että kätilö kyllä tiesi pojan olevan isompi, mutta ei halunnut mua säikäytellä. Jos sellainen vahinko sattuisi käymään, että meille neljäs tulisi niin sitten vaatisin käynnistyksen koska tuntuvat mahdottomasti kasvavan nämä meidän muksut.

kutsu kuului kesken kaiken, mutta kyllähän se nyt riittääkin tämä jutustelu.

Sen verran vielä sanoisin, että en minäkään voi sille tutulle neuvolatätsylle asioiden oikeaa puolta kertoa.



Mutta nyt tuo heppara on tuossa taas keikkumassa, eikä todellakaan unten mailla. Parempi laittaa itsensä unikuntoon jotta pääsee sitten pojan kanssa nukkumaan.

Otan kantaa tuohon neuvolassa asioistansa jutteluun ja avun pyytämiseen.



Meilläpäin terkkarit oman kokemuksen mukaan (3 terkkaria, kaks lääkäriä) kuuntelevat sujuvasti, mutta mielellään siirtävät toimintavastuun muualle tai kehottavat odottamaan ajankulumista. Toisaalta jos itse on järkkymättä 110 % tosissaan (mielellään kyynel silmäkulmassa tai poskella) ja vaatii toiselta vastauksia heti eikä "viidestoista päivä", niin yleensä jotain jo tapahtuukin.



Kaikkialla tunnutaan hokevan, että "hae apua ajoissa", "vaikka kuinka tuntuisi itsestä pieneltä asialta, hae apua" jne. Omaa asiaani on alettu ottaa vakavasti, kun olen sitkeästi pysynyt kannassani: reilusti paremminkin voisi mennä. Silloin on tullut nykyseen terkkariin eloa. Etenkin kun olen luetellut keihin kaikkiin olen ollut yhteydessä apua hakiessani...



Valitettavasti helposti tarjotaan "eioota", "kiitos ja kuulemiin" vastauksia. Apua pitää siis osata (taas vain oma kokemukseni mukaan) vaatia. Itse usein vähättelen tilannettani muille niin pitkään kuin se suinkin on mahdollista (samalla toivoen toisen ymmärtävän hienovaraiset vihjeet päinvastaisesta...). Olen myös jotenkin ajatellut, että toinen automaattisesti näkisi minusta, että jo pelkkä avun pyytäminen on minulle ISO juttu, etten turhista valita, että kun apua pyydetään on jo tosi kyseessä.



Kyllä asiat aina menevät ainakin hitusen eteenpäin jokaisella avun pyytämisen hetkellä (taas oma kokemukseni). Ehkä ne (me), joilla avun pyytäminen ylipäänsä on opittu täysin vieraaksi asiaksi (= itse ja yksin pärjäämisen pakko, koska muihin ei ole luottaminen), ensimmäinen taito on pyytää apua! Sen jälkeen sitä voi jo ottaa saada ja ottaa vastaan.



No tämän vuodatukseni pointti on, että jos ja kun koette tarvitsevanne jotain, niin ottakaa (ensin) itsenne todesta ja tehkää tämä tosiasia myös selväksi sille, jolle asianne esitätte!! Itselle se ON aivan vietävän vaikeaa. Olen "oppinut" pärjäämään yksin tai luottamaan vain itseeni. Osa erehtyy kuvittelemaan, että todella voisin tai joku voisikin tässä elämssä pärjätä täysin omin voimin ilman yhteisön tai omiensa tukea.

Mukavaa saada lellona sinut mukaan ja kiitokset kannanottoon tuosta avun pyytämisestä. Tiedän, että minunhan se on opeteltava, ei muut pysty eikä osaa/ tarvitse rivien välistä viestejä lukea. Kiitokset kaikille kuuntelijoille ja persuksiin potkijoille;) Sitä vaan kaipaa ja tarttee, kun pelkällä märehtimisellä ei ole kovin hyviä vaikutuksia asioiden sujumiseen.. On ihana tietää että on näitä vertaistukijoita, kun täällä kaikki kuitenkin eletään "Sitä vauva-arkea" vähän eri elämäntilanteissa.



Syytä on tuulettaa! meidän neiti nukkui viime yön yhdellä syötöllä! Itse en kyllä vielä nukkunut hyvin, meikäläistäkin flunssa vaivaa. On ollut vähän lämpöä, olo karsean kipeä ja yskittää! Ei siis mitenkään mukava, mutta vauvan elo on siis helpottunut. Tein sellaisen johtopäätöksen, että vauvan levottomuus johtui peruna-parsakaali soseesta. Ei masu sitä kestänyt. Nyt kun siirryttiin takaisin persikkalinjalle, niin yöt alkoi välittömästi parantua. Yö yöltä nukkunut siis levollisemmin. Nyt on ihana ja rauhallinen..hyväntuulinen tyttö muutenkin. Päivälläkin on jotenkin tyytyväisempi. Huoh.. miten voikin olla näin, aina kun syntyy uusi vauveli, niin kiemurat on ihan toisenlaiset kuin aikaisemmin, ihan niinkun elettäis ensimmäistä vauva-aikaa?



Iso kiitos siis kaikille..! Nyt on mentävä, vauveli tahtoo mammia:)

Tervetuloa uutukaiset :)



Kyllä se on varmasti vaikeaa pyytää apua ja tunnistaa että nyt tartteis apua.. Tunnistan itseni tästä, on jotenkin semmonen olo ettei pärjäisikään omillaan ja jotenkin ajattelee et muut tuomitsee ja arvostelee... Se on ku omassa päässään pyörittelee näitä ajatuksia :/ Kuulin itseasiassa et lapsen mummi eli anoppi oli puhunut omalle tytölleen et taas ne on tuoneet hoitoon lapsensa.. Ollaan kaksi kertaa antaneet hoitoon 20min ja toisen kerran tunnin ajaksi.. Ja heti jotenkin saa kuulla et taas ovat tuoneet... :( ei oikeen huvita kuulla selän takana puhumisesta :/ Tuntuu et olevinaan ollaan jatkuvaan hoidossa pitäneet :/



Täällä ollaan siirrytty jo puuron maisteluun ja aika hyvin maistuu, mut vellit ei kelpaa ollenkaan.. Ja oon huomannu et kakka on muuttunut aika kiinteäksi.. Oon antanu sit vähän luumua ettei mee ihan kovaksi.. En tiiä sit mikä on normaali vauvan kakan koostumus... Hyvät aiheet :)



Ens maanantaina ois sit neuvola ja piikki, iik! Pitänee palailla sit paremmin.. Voi olla et on alkuviikon kärttynen ja nousee taas kuumetta :(



Paranemisia flunssasille!