Murrosikä pelottaa jo etukäteen

Meillä haluaa vetäytyä itsekseen tekemään omia juttujaan vastapainoksi harrastuksille, koululle ja kavereiden kanssa hengailulle. Itse olin samanlainen ja kunnioitan sitä! Kaikki eivät rähjää ja paukuttele ovia murrosiässä.

Meillä oli tuollainen poika ja hän on meidän perheessä teinirdaamaillut vähiten. Ei halua tehdä mitään ja mussuttaa vastaan, mutta koskaan, ei vahingossakaan hauku mua tai isäänsä. Tytöt taas ovat huudelleet tyhmiksi yms. hepulikohtauksissa. Mä itse yritän selvitä näistä myllerryksistä ajattelemalla omaa nuoruutta. Mä itse en saanut ilmaista itsenäni ja se vasta oli kamalaa kun joutui hautaamaan kaiken sisälleen.

Annan siis tiettyyn rajaan saakka lasten raivota ja sitten pistän stopin sille, jos eivät itse ymmärrä lopettaa.

Sanoisin myös, että keskustelu on päivän sana. Eikä saa itse alkaa hepuloimaan, jos lapsi kertoo arkaluontoisia asioita tai jostain tehdystä typeryydestä.

Ymmärrän huolesi. Työskentelen päivät teinien kanssa. Pidän työstäni, mutta ajatuskin siitä, että joutuisin hyysäämään kiukuttelevia murrosikäisiä vielä kotonakin, on sietämätön.

Mä oon 12 vuotias ja alkaa vähän pelottaa mitä murrosikä tuo mennessään. Oon huomannut että olen välillä vihainen, surullinen ja iloinen joka on niin outoa kuinka nämä tunteet vaihtuvat niin äkkiä. Äiti sanoi että se on normaalia mutta minua pelottaa. Menkatkin on alkamassa kun huomasin pikkuhousuissani valkovuotoa. Äidin kanssa pärjään hyvin mutta isän kanssa tulee riitaa paljon. Yleensä kyllä sovimme ne mutta pelottaa mitä seuraavaksi tapahtuu. Neuvona vanhemmille olkaa mahdollisemman kilttejä lapsille ja ymmärtäväisiä niin he eivät ala etääntymään.

Meillä on 15,5- ja 13-vuotiaat. Isomman kanssa nyt tää syksyn alku on ollut tosi rqskas. Vänkäämistä. Luulen että stressaa ysin todistustaan. Nyt alkaa rauhoittua. Nuorempi on vain hajamielinen.

siitä tulee kouluampuja

Isot jo 18 ja 16v , eipä kummankaan kanssa mitään suurta draamaa, välillä on ovia paiskottu ja ääntä korotettu...mut ei mtn alkoholi tai huumejuttuja, karkailuja, koulusta piinaamista tai muita älyttömyyksiä (tai ainakaan eivät oo jääneet kiinni!!)

Pienemmät alakoulyikäisiä, alkavaa esimurkkyikää vähän pukkaa, katellaan miten niiden knssa menee...

Vierailija kirjoitti:

Meillä oli tuollainen poika ja hän on meidän perheessä teinirdaamaillut vähiten. Ei halua tehdä mitään ja mussuttaa vastaan, mutta koskaan, ei vahingossakaan hauku mua tai isäänsä. Tytöt taas ovat huudelleet tyhmiksi yms. hepulikohtauksissa. Mä itse yritän selvitä näistä myllerryksistä ajattelemalla omaa nuoruutta. Mä itse en saanut ilmaista itsenäni ja se vasta oli kamalaa kun joutui hautaamaan kaiken sisälleen.

Annan siis tiettyyn rajaan saakka lasten raivota ja sitten pistän stopin sille, jos eivät itse ymmärrä lopettaa.

Sanoisin myös, että keskustelu on päivän sana. Eikä saa itse alkaa hepuloimaan, jos lapsi kertoo arkaluontoisia asioita tai jostain tehdystä typeryydestä.

Tämä on hyvin sanottu. 

Meillä poika myös tasainen, älykäskin. Toki ollaan oltu eri mieltä, mutta koskaan ei ole isompaa draamaa hänen kanssaan ollut. Tyttären kanssa taas kylläkin, mutta hän onkin ollut temperamenttisempi vauvasta lähtien. 

Molemmat nyt nuoria aikuisia, joihin läheiset välit. 

Minäkin neuvoisin, että keskustelkaa ja rakastakaa, kaiken läpikin. Ja juurikin tuo, älkää hepuloiko, jos lapsi kertoo arkaluontoisia asioita tai jotain typeryyksiä. Ja miten sen sanoisin, kaiken läpi, kunnioittakaa lasta ihmisenä. Vaikka olettekin vanhempia, älkää asettako kohtuuttomia rangaistuksia tai nöyryyttäkö lasta, vaan yrittäkää ymmärtää. 

Meillä nyt 12,5 vuotias ja huomaan myöskin sen, että ei kannata todellakaan "raivostua" jos lapsi kertoo jonkun Asian jossa on mokannut pahasti. Alussa kauhistuin aina ääntä korottaen, että miten ihmeessä sinä nyt sillälailla...... ja lapsi sanoi, että ei sulle voi mitään kertoa kun heti raivostut! Eivätkä nämä asiat olleet todellakaan mitään maatakaatavia.

Nyt olen oppinut, että tieto otetaan vastaan ja yritetään keskustella järkevästi, raivostumatta. Meillä on luottavaiset välit ja teini kertoo asioistaan mielellään kun tietää, että ymmärrämme ja tuemme, mutta tietää myöskin sen, että sanktioita tulee jos kunnolla hölmöilee.

Jaa-a. Meillä kotona 16 ja 14 vuotiaat, ja he ovat ihan parasta seuraa.

Annan liekaa, jos on tarve, jutellaan asioista... syödään yhdessä ja huudan niille sopivasti. Kertaakaan ei ole tarvinnut hermojaan menettää.

Ehkä ne ei kaikkea kerro ja tuon nuoremman kanssa varmaan vielä otetaan yhteenkin. Ei siinä murrosiässä mikään ulkopuolinen taho valtaa teinin kehoa ja muuta sitä käsittämättömäksi. Sama lapsi se on kuin aiemminkin, joka päivä vähän valmiimpi potkaistavaksi pois kotoa (kaikella hellyydellä, ja kotiin saa aina tulla, olen yrittänyt muistuttaa).

Turha sitä on murehtia. Mulla on 4 lasta joista 3 jo aikuisia. Murrosikä tuli ja meni jokaisen kohdalla. Vähän paiskottiin ovia, me ei ymmärretty mitään välillä, 1 lapsista ei puhunut meille 6 vuoteen mutta kuitenkin välit oli rakastavat ja hyvät. Koskaan eivät "hyppineet silmille" tai nimitelleet - en tosin olisi sitä hyväksynytkään.

Nuorin (15v) on kaikista herkin ja mielialat menee äärestä laitaan sekunneissa. Saattaa kyyneleet silmissä raivota jostain pikkujutusta ja 10 minuutin kuluttua tulee leipomaan mutakakkua meille iltakahville tai pyytää että letitän hiukset:)

Ja tuo joka vaikeni 6v... kun hän muutti kotoa 19v:nä ja tuli ensimmäistä kertaa kotiin käymään parin yksin vietetyn viikon jälkeen hän puhui 2 tuntia taukoamatta!! Tuon jälkeen välit on olleet yhtä ihanat kuin muihinkin, huomenna mennään aamulla brunssille ja Stokkalle ja ensiviikolla lähtee pikkusiskon kanssa syyslomalle Eurooppaan.

Turha pelätä etukäteen:)