Kyllästyttää kun ihmiset kyselevät minulta vain työstäni
Aina kun tapaan tuttavia, oikeastaan ainoa asia josta puhumme on työ. Minulta ei koskaan kysytä mitään muuta kuin työstäni ja siitä tulee sellainen olo että minulla ei ole mitään muuta merkitystä ihmisenä kuin se mitä teen työkseni. Sitten jos olen vähän aikaa työttömänä, alkaa kauhea voivottelu ja kauhistelu ja mietitään oikein porukalla miksi olen työttömänä ja mistä voisin seuraavaksi saada töitä.
Pahinta on kun en itsekään tiedä mistä muusta puhuisimme. On alkanut tulla sellainen olo etten jaksaisi enää edes tavata näitä ihmisiä.
Miten voisin jotenkin hienovaraisesti sanoa etten haluaisi aina puhua töistä? Sillain ettei mua pidettäisi ihan outona...
Kommentit (24)
Minä sanoisin, että "puhutaanko välillä jostain muusta kuin työstä?" Joskus käytänkin tuota niiden kaverien kanssa jotka ovat myös työkavereita, ja jutut lipsuu liikaa työaiheisiin.
Meillä ei edes kotona puhuta työasioista.
Miksi ihmeessä pitäisi jauhaa työstä, työkavereista?
Mä en tunne miehen työkavereita eikä hän mun.
Vapaa-aikana rentoudutaan, työt jää työpaikalle.
Ei ihmekään, jos ihmiset stressaa töistä, kun niitä vielä kotona vatvotaan.
Vierailija kirjoitti:
Meillä ei edes kotona puhuta työasioista.
Miksi ihmeessä pitäisi jauhaa työstä, työkavereista?
Mä en tunne miehen työkavereita eikä hän mun.
Vapaa-aikana rentoudutaan, työt jää työpaikalle.
Ei ihmekään, jos ihmiset stressaa töistä, kun niitä vielä kotona vatvotaan.
Minä en pui työasioita kotona, vaimo kyllä kälättää sitäkin enemmän. Eikö se ymmärrä, ettei mua voi kiinnostaa ne ruokia ostavat asiakkaat? Tuntemattomia ihmisiä minulle ja suurin osa hänellekin.
Toisille ihmisen kiinnostavuus tulee siitä mitä hän tekee, toisille siitä mitä hän on ja millaiseksi hän pyrkii. Jos ei joustoa löydy, kohtaamiset ovat yhtä kidutusta.
Pidettäisiinkö se small talk kevyenä, kiitos :)