Lue keskustelun säännöt.
Olen p*ska host-äiti
24.08.2013 |
Meillä on nyt ollut vaihto-oppilas kuukauden. Kyllähän mä tiesin, ettei tämä kuin itsestään menisi, mutta nyt on sellainen olo, että muutan jonnekin yksiöön ja jätän koko revohkan. Asiat on saatu kyllä rullaamaan hyvin, viranomaisasiat, kouluasiat, kielikurssit, harrastukset sun muuta, mutta jotenkin vain ärsyttää ja rasittaa se, kun nurkissa pyörii koko ajan joku ei-perheenjäsen, jolla on erilaiset tavat ja joka on tottunut erilaisiin rutiineihin eikä esim. ole niin itsenäinen kuin omat lapset. En osaa suhtautua häneen niin kuin omaan lapseen. Olen aika äsken vaihtanut työpaikkaa ja sekin stressaa. Muille hostperheille on avattu sivut, missä voi vaihtaa kokemuksia ja kommentteja, mutta sielläkin rasittaa, kun kaikilla menee kaikki niin hyvin ja vaihtarit on niin osa perhettä ja on soudettu ja saunottu ja kerätty pakastimet täyteen marjoja ja heitetty kyykkää ja kierretty kotiseutu moneen kertaan ja vaikka mitä. Kukaan ei avaudu mistään hankaluuksista. Uskallanko olla ainoa, tai edes ensimmäinen? Varsinkin kun ne vaihtarijärjestön ihmisetkin pyörii siellä? Vai pitääkö vaan pitää mölyt mahassaan ja odottaa, että kyllä se siitä. Meillä on itsellä useampi lapsi ja ollaan asuttu ulkomailla ja kielitaitoa riittää, mutta ei näköjään asennetta.
Kommentteja, tukea ja asiallista palautetta, kiitos... sen tiedän jo, että olen sopeutumaton sontaläjä, niin että siihen ei tarvitse ottaa enempää kantaa.
(Helpotti jo kun sain kirjoittaa tänne nimettömänä : ) )
Kommentit (15)
Eiköhän se ole aika tavallista, että vierasta ihmistä vierastaa, vaikka häntä näkeekin päivittäin omassa kodissaan. Ne muut vain eivät kehtaa myöntää tätä siellä keskustelupalstalla. Niin arvelen.
Voisitko nakittaa vaihto-oppilaan kotiseutunähtävyyksien kiertelyt ym. viihdyttämisen vaikkapa puolisollesi ja lapsillesi (mikäli ikää riittää) niin pitkäksi aikaa, että ehdit toipua työpaikan vaihdosta johtuvasta stressistä? Vaihto-oppilasta voi myös kasvattaa omatoimisuuteen. Lapset saavat hyvää kieliharjoittelua, kun huolehtivat vieraan viihtyvyydestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kerro nyt vähän, minkälaisia ongelmia..Voihan olla hostperheiden kesken tabu keskustella ongelmista, voi olla vaikea myöntää, että kotona on joku ei-kaivattu tyyppi, varsinkin, jos ne ongelmat ei tunnu ratkeavan.
Samaa mieltä otsikon kanssa. Pakkoko sitten oli vapaaehtoisesti ottaa joku "ei toivottu" tyyppi "nurkkiinsa pyörimään". EI varmaan tunnu vaihtaristakaan kivalta, kyllähän tuollaisen yrmimisen huomaa, vaikka sitä ei suoraan näyttäisikään.
[quote author="Vierailija" time="24.08.2013 klo 14:59"]
Eiköhän se ole aika tavallista, että vierasta ihmistä vierastaa, vaikka häntä näkeekin päivittäin omassa kodissaan. Ne muut vain eivät kehtaa myöntää tätä siellä keskustelupalstalla. Niin arvelen.
Voisitko nakittaa vaihto-oppilaan kotiseutunähtävyyksien kiertelyt ym. viihdyttämisen vaikkapa puolisollesi ja lapsillesi (mikäli ikää riittää) niin pitkäksi aikaa, että ehdit toipua työpaikan vaihdosta johtuvasta stressistä? Vaihto-oppilasta voi myös kasvattaa omatoimisuuteen. Lapset saavat hyvää kieliharjoittelua, kun huolehtivat vieraan viihtyvyydestä.
[/quote]
Peesaan tätä.
Ja yritä tosiaan delegoida. Lapsille joku tehtävä tai ajankohta, jolloin ovat yhdessä vaihto-oppilaan kanssa. Esim. joku tekee ruokaa tai ainakin ruokavalmisteluja yhdessä vaihto-oppilaan kanssa maanantaisin vaihto-oppilas menee mukaan jonkun lapsen harrastukseen torstaisin (alkaa harrastaa samaa juttua tai esim. pyöräilee sinne pienemmän lapsen kanssa ja pois, voi katsoa harrastuksen tai käydä sen aikana pyöräilemässä) tiistaisin. Mies vie lapsia ja vaihto-oppilasta retkelle/keilaamaan/museoon/uimaan keskiviikkoisin, sovi että vaihto-oppilas tapaa jotain toista vaihtaria torstaisin ja syövät vuorotellen teillä ja toisen vaihtarin luona, lapset käyvät keskenän kirjastossa lainaamasssa kirjoja ja videon sekä ostamassa herkkua perjantaisin ja sitten vaikka katsotte yhdessä leffan illalla (tai lapset keskenään). Lauantaisin edellytät, että jokainen siivoaa huoneensa samalla kun te miehen kanssa hoidatte kotitöitä ja asioita ja sen jälkeen lapset ripustavat pyykit, pyyhkivät pölyt tms. Sunnuntaisin lähdet lenkille ja halukkaat ovat tervetulleita mukaan. Iltaisin halukkaat voivat lähteä leffaan sinun ja miehesi mukaan tai sitten lueskella tai tehdä läksyjä kotona.
Ehkä auttaa vähän aikatauluttaa sekä kotitöitä että hauskoja hetkiä. Jokainen lapsi on vastuussa ainakin yhden työn tai vapaa-ajan tekemisestä vaihtarin kanssa viikossa. Jos teidän lapset ovat pieniä, vaihtari on vastussa jostakin asiasta kunkin lapsen kanssa (esim. juuri harrastukseen kuljettaminen pyörällä tai bussilla kerran viikossa).
Näin vaitarikin on välillä poissa jaloista. Hän myös tietää mitä häneltä odotetaan tai mitä voi tehdä, jos ei oikein itse osaa tarttua mihinkään. Kun osa harrastukisista on kodin ulkopuolella tai järjestetysti (sinun tai miehesi toimesta) jonkun toisen vaihtarin tai suomalaisen luokkakaverin kanssa, vaihtari alkaa myös saada omaa elämää ja tutustua uusiin ihmisiin. Voitte myös suositella hänelle suomen kielen kurssia tai jotain suomalaista harrastusta (pesäpallo, suomalaisten ruokie kokkikurssi). Etsikää yhdessä hänen kanssaan ihan konkrettiset ajat ja paikat ja neuvokaa kulkureitit. Tai tiedätkö jonkun ko. maassa asuneen suomalaiset tai muuten maasta kiinnostuneen ihmisen, joka voisi toisinaan viettää aikaa vaihtarinne kanssa.
Jos et itse jaksa tai ehdi juuri nyt kierrättää häntä mukanasi, voit olla ihan hyvä host-äiti ohjaamalla hänet aktiviteettien pariin. Sitten vietätte vaikka viikonlopun ruokahetket paremmin jutellen koko perheen voimin. Sen jälkeen voitkin vetäytyä nokosille :-)
Ehkä vaihtarivuosi parantaa omien lasten kanssa olemistakin, kun tulee suunniteltua tekemisiä eri kokoonpanoilla? Sehän olisi hieno lopputulos.
Voisit myös listata kotitöitä, joista maksatte pienen palkkion. Sekä lapsenne että vaihtari voivat helpottaa arkea tarttumalla tehtäviin ja ansaitsemalla taskurahaa.
Kyllä se siitä. Ole ystävällinen vaihtarille, opettele pitämään hänestä omana itsenään. Siitä voi seruta paljon mukavaa vuosien päähänkin. Ja nei kai sentään ole pakko rakastaa häntä samalla tavalla kuin omia lapsiasi.
Meidän vaihtari ei oikein asettunut ja ottanut asemaansa koko vuoden aikana. Hiippailee ja hissuttelee nurkissa. Todella kiusallista. Meidän on kaikkien vaikea päästä hänen kanssaan samalle aaltopituudelle. En kyllä suosittele kenellekään vaihtarin ottamista. Onneksi tämä on kohta ohi ja lähtee kotiinsa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä ei ole ollut vaihtaria eikä tule. Olen seurannut vierestä tuttujen yrityksiä ja tosi nihkeetä se on kaikilla.
Mutta jokin kirjoittamaton sääntö sanoo, että pitää vaan sopeutua väkisin ja näyttää iloista mieltä ja reipasta meininkiä tutuille. On tabu mennä sanomaan ettei homma toimi.
Eli siinä suhteessa sun ei kannata ottaa stressiä, ei se oikein tahdo toimia muillakaan. Olet varmaan vaan ainoa joka sen sanoo ääneen.. :)
Tosi kummallisia ne vaihtarit on olleet minunkin mielestäni, huonosti kasvatettuja, lellittyjä ja ihmeen itsepäisiä. Olen siis niitä tavannut juhlissa tuttujen luona, ja muutaman kerran ihan ääneenkin ihmetellyt että miten noita jaksaa kotonaan katsella, siitäkin on tullut pahoja katseita.
sovussa kysyn älkää ottako nokkiinne..
Mitä odotitte vaihtarilta?
etä hän olisi ystävä ja juttuseuraa, pelkkä kotiapulainen joka näkyy kun tahdotte ja on piilossa kun ei vai mitä ihmettä? kai te tiesitte et hää on kaukana kotoa vieraassa maassa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla oli viime syksynä mitta täys kuukaudessa. Työtä oli niin tajuttomasti! Mutta nyt kaikki on asettunut uomiinsa ja kaikki on oikeasti kivaa. Ja ihan omaa oikeaa hyötyä me ollaan omille lapsille huimana kielitaidon kasvuna (kahdessa kielessä), itselleni myös koska aloitin vaihtarin äidinkielen opinnot ja läksyt on helppo tehdä. Ja siinä että lukiomaailma, kurssivalintasysteemit on opittu ennen kuin omat on lukiossa.
Niin, hyvin kasvatettua vaihtaria ei ole aina niin helppo löytää. Ainakin Suomesta ulkomaille lähtevät vaihtarit tai siis heidän perheet pulittavat 10 000e siitä reissusta plus käyttörahat. Jos sellaisia summia on rahaa, on hyvin mahdollista että lapsi on saanut kaiken elämässään helpolla. Meillä on lapsi lähdössä vaihtoon, mutta sitä rahaa on välillä tuskallakin säästetty jo 16 vuotta, eli vauvasta asti laitettu pieni osa lapsilisistä sivuun. Lapsi sai valita laittaako rahat vaihtovuoteen ja käytetäänkö vaikka ensiasuntoon, mutta vaihtoon on lähdössä ja kannustan toki siihen. Hyviä kokemuksia on tuttavien vaihtovuosista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä oli köyhän perheen lapsi joka oli saanut matkan stipendinä. Jaksettiin häntä kaksi viikkoa... itsekeskeinen sietämätön maailmannapa.
Meillä oli ihana vaihtari Thaimaasta. Osallistui arkeemme, mutta myös vietti aikaa ystävien kanssa. Halusi oppia paljon kulttuurissamme ja opetti omastaan. Riemuitsi lumesta kuin lapsi. Olimme juuri kolme viikkoa Thaimaassa ja mietimme paljon aikaa kanssaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hei ap, kyllä mulla meni 2-3 kk sopeutumiseen uuden ihmisen kanssa. en kyllä ymmärrä tuota kotiseuturumbaa ym, sillä meillä tyttö itse teki ja harrasti ihan mitä itse tahtoi. Kysyimme kyllä halusiko hän sitä tai tätä, mutta jos ei halunnut, niin emme mitenkään hänen menojensa takia muuttaneet omaa elämää.
Harrastuksia jos oli, niiin kulki pyörällä tai julkisilla.
Tunnut ottavan ihan liikaa stressiä kaikesta.
Vaihtari viihtyi meillä ja on jopa käynyt miehensä ja lastensa kanssa meillä toiselta puolelta maailmaa.
Millä tavoin ap toivoisit omaa lastasi kohdeltavan vaihtariperheessä. Tuliko itsellesi yllätyksenä oma suhtautumisesi perheen vieraaseen, miten suhtaudut lastesi kavereihin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Millä tavoin ap toivoisit omaa lastasi kohdeltavan vaihtariperheessä. Tuliko itsellesi yllätyksenä oma suhtautumisesi perheen vieraaseen, miten suhtaudut lastesi kavereihin?
Ap on kirjoittanut aloituksen 2013
kuulostat ihan mahtavalta tyypiltä, kunpa tuntisin sinut. :) Asiat lähtee varmasti rullaamaan, älä hyvä ihminen huoli. Tämä ei siis ole sarkasmia, jos joku erehtyy niin luulemaan.