Minkälainen asperger-miehesi on?

Mä olen sittennmiesmäinen nainen, jolla assipiirteitä. Ulkoisesti olen jopa naisellinen, jos niin haluan. Tyylini ja elehtimiseni on kyllä enemmän maskuliinista.

Tunnistan esim. tuon kontrollin menettämisen ja sen,metti ympäristöllä tai muilla ihmisillä ole mitään hillitsevää vaikutusta. Pitäydyn myös mielipiteissäni ja osaan perustella valintani. En yleensä suostu kompromisseihn, jos ainoa motivaattori(?) on toisen miellyttäminen ja rauhan säilyminen. Faktat ratkaisevat.

Olen myös äiti, lapset jo isoja. Myönnän, että äitiys oli vaativaa. Hermot meni useasti.

Vierailija kirjoitti:

Mä olen sittennmiesmäinen nainen, jolla assipiirteitä. Ulkoisesti olen jopa naisellinen, jos niin haluan. Tyylini ja elehtimiseni on kyllä enemmän maskuliinista.

Tunnistan esim. tuon kontrollin menettämisen ja sen,metti ympäristöllä tai muilla ihmisillä ole mitään hillitsevää vaikutusta. Pitäydyn myös mielipiteissäni ja osaan perustella valintani. En yleensä suostu kompromisseihn, jos ainoa motivaattori(?) on toisen miellyttäminen ja rauhan säilyminen. Faktat ratkaisevat.

Olen myös äiti, lapset jo isoja. Myönnän, että äitiys oli vaativaa. Hermot meni useasti.

Äidilläni on selkeitä as-piirteitä. Lopetti mm. kanssani äiti-lapsi kerhoissa käymisen siksi, koska siellä oli niin tylsää kun puhuttiin vain vauvoista ja lastenhoidosta. Ei koskaan puhunut minulle ns. "sössöttäen", vaan kuin aikuiselle ihmiselle. Kontrollia hän ei koskaan menettänyt, vaan pikemminkin meni kuoreensa ja paiski töitä hullun lailla. Tunnusti, että tavoitteli työssään vain täydellisyyttä: tuli töihinkin ja lähti pois sekunnilleen vaikka oli työpaikkansa toimipisteen ainoa työntekijä. Isälläni hyvin saman kaltaisia ominaisuuksia, mutta on kova töksäyttelemään melko ilkeän kuuloisesti, ja ruokien suhteen on todella nirso, aivan lapsellisuuksiin menevä. Hänellä on erityinen mielenkiinnon kohde ja rutiinit, äidilläni ei.

Mulla itsellä ei ole kokemusta as-piirteisestä miehestä puolisosta, mutta tuskin kestäisin elää sellaisen kanssa. 

Kahden kesken olemme kuin kuka tahansa pari, mutta muuten hän ei ole mikään seuran pitäjä, eikä hänellä ole sellaista miellyttämisen halua. Ei hän alkaisi vääntää juttua säästä vain tehdäkseen jonkun olon mukavaksi. Ehdottomia mielipiteitä löytyy myös.

Vierailija kirjoitti:

Ei koskaan puhunut minulle ns. "sössöttäen", vaan kuin aikuiselle ihmiselle.

Olisipa ollut tuollainen äiti. Inhoan sössöttämistä.

Kïlttï

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei koskaan puhunut minulle ns. "sössöttäen", vaan kuin aikuiselle ihmiselle.

Olisipa ollut tuollainen äiti. Inhoan sössöttämistä.

Niin minäkin. Minusta lapsille voi puhua ihan yhtä selkeästi ja ymmärrettävästi kuin aikuisille, toki ikäkauden mukainen kehitystaso huomioon ottaen.

As-piirteet eivät ole mikään yhtenäinen kategoria vaan ennemmin jatkumo. Lievästi as-piirteiset voivat olla jopa neurotyypillisiä kiltimpiä, luovempia ja oikeudenmukaisempia. Kun piirteet alkavat olla runsaslukuisia ja vahvoja, niin on ymmärrettävää, että tässä tapauksessa iso osa ihmisistä alkaa karsastaa tällaista ihmistä. Olen itse jollain mittareilla as-piirteinen ja seurustellut aikoinani varsin vahvasti as-piirteisen miehen kanssa. Se ei tehnyt minulle ollenkaan hyvää. Alituinen inttäminen, jankkaaminen, päteminen, rajojeni rikkominen ja tilannetajuttomuus huumorin yms. käytössä tekivät suhteesta itselleni aivan liian raskaan.

On ehkä hyvä myös olla tietoinen siitä, että suurella osalla suomalaisista on keskivertoa enemmän aspergeriin liitettäviä piirteitä. On sitten itse kunkin päätettävissä, kuinka paljon sellaisia ominaisuuksia kestää. Minä tosiaan olen lievä tapaus, en ole edes saanut diagnoosia, mutta ymmärrän ja hyväksyn sen, että voin tällaisenani olla liikaa monille ihmisille. Ainakin stressaantuneena ilmenevä aistiyliherkkyyteni sekä haluttomuuteni lapsiperhe-elämään ja pienten lasten kanssa pidempään olemiseen ovat monille kynnyskysymyksiä. Ja se on ihan ok, jokaisella meillä on oikeus toivoa ja toisaalta sulkea pois tiettyjä ominaisuuksia kumppaniehdokkaalta.