Täytyykö sinusta "ammatinharjoittajan olla tekijänsä näköinen"?
Ts. saako vaikkapa seurakunnan työntekijä olla heavy-metal fani? Eskariope baarissa? Pappi olutpullon kanssa rantsussa? Nuorisotyöntekijä tuhannen pillun päissään jne jne. Siis vapaa-aikanaan?
Kommentit (14)
Miksi melkein kaikki liittyi juomiseen?
Kyllähän sitä saa olla vapaa-aikanaan juoppo, kunhan ei ole sitä työaikana.
Ei nyt juoppo saa noissa ammateissa olla, mutta normaalisti saa juhlia niinkuin muutkin ihmiset. Pappia ehkä kummastelisin, jos ihan selkeesti päihtyneenä tapaisi.
Mun mielestä taas terveysasioista muille työkseen saarnaava ei saa olla lihava: ravitsemusterapeutin, lääkäreiden ja terveydenhoitajien pitäisi siis olla normaalipainoisia tai hoikkia. Ellei ole, menee uskottavuus.
En kyllä tarkoittanut juoppoutta millään tavalla.
ap
Saa tietysti. Joitakin poikkeuksia on, ravitsemusterapeutti ei voi mun mielestä olla sairaalloisen ylipainoinen, eikä sairaalloisen alipainoinen.
Koska sellainen olisi epäuskottavaa, vähän kuin pappi joka olisikin ateisti, ei itsekään uskoisi omiin oppeihinsa.
Kampaaja jolla oma tukka on hirveä pehko ei hirveästi herätä luottamusta. Vaikka tiedän, ettei monikaan kampaajista jaksa laittaa omaa tukkaa kun on koko päivän muiden hiusten kimpussa.
Ja kyllä stripparin pitää olla joten kuten katseenkestävä, vrt Tuksu.
Ja sit joku ajatushirviö: musiikinopettaja joka vapaa-ajallaan kuuntelee jotain Tauskia.
Puheterapeutilla ei saa olla puhevikaa.
Entä pt? Saako olla laiha, lihakseton luikku ja vapaa-ajan nörtteillä?
Kyllä hammaslääkärin pitää olla hyvähampainen. En tarkoita mitään hollywood-hymyä kumminkaan.
Ei minun mielestäni vapaa-ajalla pidä olla työnsä "näköinen" mutta töissä jossain määrin pitää. Esimerkiksi jokin haiseva, karvainen, täynnä lävistyksiä sun muita sellainen epäsiisti lääkäri olisi aika kauhistus, heidän myös oletan olevan normaalipainoisia samoin kuin urheilun parissa työskentelevien. Työvaatteethan nyt määrittelevät aika paljon monessa ammatissa, ei niissä kauheasti omaa persoonaa esiin tuoda... Ei minua haittaisi jos pappi tai opettaja olisivat baarissa, ihmisiähän he ovat ja saavat varmaan käyttäytyä kuten muutkin. Työ on sitten eri asia, työssä pitää olla tietyllä tavoin uskottava. Vapaa-aika on vapaa-aikaa, ei mielestäni papin juomiset vapaalla kuulu muille, pääasia että hommansa hoitaa hyvin. On hassua että nostetaan tietyt ammattiryhmät joksikin esimerkeiksi vapaa-ajallaankin. Pitäisikö kaupankassankin olla jokatilanteessa vapaa-ajalla "asiakaspalvelijamainen" tai kokki ei saisi syödä pikaruokaa koskaan?
Mä jotenki tajusin et tää otsikko tarkottaa "ammatinharjottajaa" eli huoraa xD
Muts joo, kyllä mun mielestä liikunnanohjaajajn tulee olla sporttinen. Kerranpa törmäsin sellasee 135kg naiseen, joka ohjas liikkatunteja. Se ei ite voinu näyttää edes, miten hulavanne pyörii, kun sillä ei ollu vyötäröä, jolla pyörittää sitä!!! :)
Ja sit monet kampaajat menee liian pitkälle omien hiustensa kans, on aina värjätty viimesen päälle mut ne leikkaukset! Kummallisia puolikynittyjä, puolilyhyitä hiusmalleja niillä päässä, kun koko ajan pitää antaa kampaajakavereitten nipsiä hiuksiaan. Ja kosmetologit on pääsääntösesti kunnon feikki-meikki-pyttyjä...
Ei minusta tarvitse. Riittää että ulkonäkö on siisti. Minä näen ihmiset aina ensin ihmisinä, ja vasta sitten ammattinsa edustajana (ja voin aivan hyvin elää vuosikausia tietämättä kenenkään ammattia, koska se ei määritä ihmistä eniten) eikä minulla ole tarvetta suhtautua kauhean tiukkapipoisesti siihen, onko ihminen uskottava jos hän ei elä pilkulleen oman ammattialansa sääntöjen mukaan. Päin vastoin, on hyvä jos ihmisellä on muutakin perspektiiviä ammattialaansa kuin suositusten sokea tuijottaminen, koska silloin myös asiakkaita voi palvella eri tavalla, ymmärtäen heidänkin näkökulmansa ehkä paremmin. Uskonkriisin läpikäynyt pappi ja painonsa kanssa joskus paininut lääkäri osaavat kohdata samoja asioita miettivän asiakkaan paljon paremmin, inhimillisemmin.
Jotkut ajattelevat, ettei saisi meikata ja olla "laitettu", jos on maitotilan emäntä, enkä siis tarkoita navetassa, vaan sen ulkopuolellakaan. Tai jos on meikattu ja laitettu, työ karjan parissa ei varmaankaan huvita yhtään. Näihin olettamuksiin olen törmännyt usein. Minusta on kiva meikata, olla huoliteltu ja muodikas JA silti pidän työstäni erittäin paljon. Minusta on aika loukkaavaa/huvittavaa/hölmöä olettaa, että karjan parissa työskentelevän pitäisi näyttää joltain kliseehahmolta.
Mista ei tarvitse olla työnsä näköinen vapaa-ajalla. Mutta töissä olessa pitää olla työnsä näköinen.
Vapaa-ajan toiminta voi kyllä vaikuttaa työhön, sekä positiivisesti että negatiivisesti. Jos vaikka pankinjohtajan tapaa usein lauantaisin oksentamassa lähiöräkälän nurkalla, niin ei luottamusta herätä myöskään hänen työkykyänsä kohtaan.
Sori, siis piti kirjoittaman "TYÖNSÄ NÄKÖINEN!"
ap