Lue keskustelun säännöt.
Lapsi ei pärjää harrastuksessa, muttei tajua/suostu lopettamaan sitä
17.08.2020 |
Lapsi ei pärjää harrastuksessaan. Istuu pääosin vaihtopenkillä. Olen yrittänyt puhua järkeä, että nyt on aika lopettaa, mutta ei suostu. Onko ainoa mahdollisuus, että lopetan kuukausimaksujen maksamisen, jolloin valmentaja ei päästä enää harkkoihin ja on varmasti aika noloa lapselle? Lapsella harhainen käsitys taidoistaan selvästi.
Kommentit (80)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Harrastuksesta ei tarvitse syntyä tulosta. Sitä harrastetaan sen takia että se on hauskaa.
Ymmärrän aloittajaa. Oma lapseni joukkueen heikoimmasta päästä ja kolme pojan äidit tulivat puhumaan minulle, onko lapseni vielä jatkamassa tulevalla kaudella ja onko ajatellut vaihtaa joukkuetta. Selvästi olivat keskenään puhuneet ja päättäneet tulla puhumaan minulle, poikani ei olisi joukkueen menestyksen jarruna. Vaikea paikka oli äitinä sanoa hienovaraisesti lapselle, että muut joukkueessa odottavat hänen jättävän joukkueen. Itkuhan siinä lapselle tuli. Uutta harrastusta ei ole löytynyt tilalle, mutta noiden äitien puheen jälkeen ei ollut enää pokkaa viedä lasta ko. harrastukseen.
Voi jösses sentään. Jos kyseessä jääkiekko niin siellä kyllä ei kannata kuunnella äitien juttuja.
Siis vaikka joukkue menestyy - täytyy kehitystä tapahtua yksilötasolla. Eikä siten, että pelit on voitettava.
Ja etkös ole vielä huomannut, että valmentajien ja joukkueenjohtajien junnut saavat enemmän peliaikaa ja laadukkaampaa valmennusta?
Sinuna pitäisin pojan harrastuksessa - ja:tai sitten vaihtaisin joukkuetta.
Ääliöäitejä nähtävästi siis kiekossa.
Siis yleisesti ottaen 1-2 junnua voi elättää itsensä lätäkällä aikuisena.
Moni lahjakaskin lopettaa. Meiltä lopetti huippusentteri ja pakki. Harmi.
Poikamme kanssa jäänyt kilttinä jalkoihin kun muut jyrää, mutta saa harrastaa niin kauan kuin viitsii. Nytkin on sanottu, että voi lopettaa kun kausi loppuu.
Kyllä, kyseessä jääkiekko. Lapseni haaveili jalusta pitkään ja oli niin onnellinen aloitettuaan kiekkokoulussa. Neljän vuoden harrastamisen jälkeen sitten lopetti kehoituksestani, koska annettiin suoraan ymmärtää, ettei kaivata joukkueeseen, ainakaan nuo kolmen pojan äidit eivät kaivanneet. Nyt on ollut apeana, kun 2 luokkakaveria menee treeneihin, mutta hän ei voi enää olla mukana. Toivottavasti jotakin korvaavaa löytyisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Harrastuksissa ei käydä verenmaku suussa.
Anna lapsen päättää. Mitä väliä, jos tykkää istua vaihtopenkillä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Harrastuksesta ei tarvitse syntyä tulosta. Sitä harrastetaan sen takia että se on hauskaa.
Ymmärrän aloittajaa. Oma lapseni joukkueen heikoimmasta päästä ja kolme pojan äidit tulivat puhumaan minulle, onko lapseni vielä jatkamassa tulevalla kaudella ja onko ajatellut vaihtaa joukkuetta. Selvästi olivat keskenään puhuneet ja päättäneet tulla puhumaan minulle, poikani ei olisi joukkueen menestyksen jarruna. Vaikea paikka oli äitinä sanoa hienovaraisesti lapselle, että muut joukkueessa odottavat hänen jättävän joukkueen. Itkuhan siinä lapselle tuli. Uutta harrastusta ei ole löytynyt tilalle, mutta noiden äitien puheen jälkeen ei ollut enää pokkaa viedä lasta ko. harrastukseen.
Voi jösses sentään. Jos kyseessä jääkiekko niin siellä kyllä ei kannata kuunnella äitien juttuja.
Siis vaikka joukkue menestyy - täytyy kehitystä tapahtua yksilötasolla. Eikä siten, että pelit on voitettava.
Ja etkös ole vielä huomannut, että valmentajien ja joukkueenjohtajien junnut saavat enemmän peliaikaa ja laadukkaampaa valmennusta?
Sinuna pitäisin pojan harrastuksessa - ja:tai sitten vaihtaisin joukkuetta.
Ääliöäitejä nähtävästi siis kiekossa.
Siis yleisesti ottaen 1-2 junnua voi elättää itsensä lätäkällä aikuisena.
Moni lahjakaskin lopettaa. Meiltä lopetti huippusentteri ja pakki. Harmi.
Poikamme kanssa jäänyt kilttinä jalkoihin kun muut jyrää, mutta saa harrastaa niin kauan kuin viitsii. Nytkin on sanottu, että voi lopettaa kun kausi loppuu.
Kyllä, kyseessä jääkiekko. Lapseni haaveili jalusta pitkään ja oli niin onnellinen aloitettuaan kiekkokoulussa. Neljän vuoden harrastamisen jälkeen sitten lopetti kehoituksestani, koska annettiin suoraan ymmärtää, ettei kaivata joukkueeseen, ainakaan nuo kolmen pojan äidit eivät kaivanneet. Nyt on ollut apeana, kun 2 luokkakaveria menee treeneihin, mutta hän ei voi enää olla mukana. Toivottavasti jotakin korvaavaa löytyisi.
Siis jotkut ”kolme äitiä” päättävät sun pojan harrastuksen!
Taitaa olla provo!
Tai jos totta niin olet sitten idiootti.
Äkkiä poika takaisin kiekkoon. Teemu selänne aloitti kiekon 9-vuotiaana. Oma poika aloitti myös 9-vuotiaana ja pääsi vielä liigatason joukkueeseen, mutta valitsi sitten yksilölajin.
Kyllä ne valmentajat osaavat heittää joukkueesta ulos.
Varmasti näissä kolmessa äidissä jonkun puoliso on joukkueenjohtaja, valmentaja tai joku toimihenkilö.
Kolme äitiä ei päätä sitä mitä lapsesi harrastaa.
Ja junnusi ikäisissä ei vielä penkitetä ketään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos lajiin kuuluu pelejä ja turnauksia, on niin epäreilua, että muutama jämä kun joudutaan laittamaan kentälle, vastapuoli tahkoo maaleja minkä ehtii. Oma poikani on joukkueessa kolmen parhaan joukossa ja tuskailee aina pelien jälkeen näitä mokailijoita, joiden takia hävisivät. Siinä ei joukkuehenkeä synny, kun muutama aina mokaa ja vesittää työn, minkä parhaimmisto on kentällä tehnyt.
Onkos sun poika se hyökkääjä joka odottaa ”lapa jäässä” syöttöä...
Teitä ääliöitä löytyy.
Vanhimman pojan luokkakaveri pelasi AAA. Muistan kun pojan isä kerskui, että treeneissä AAA-pojat eivät halua syötellä AA-pojille😂😂
Tämän isän poika on harrastanut kiekkoa 12-vuotta ja hänen huippukautensa osui ikävuoteen 10-vuotta, jolloin tämä AAA- taso saavutettiin. Suunta on ollut sen jälkeen alaspäin.
Tutulta kuulostaa. Ja kyllä, oma poikani AA, mutta treeneissä AAA pojat eivät edes juttele AA pojille pukukopissa. Samoin AAA poikien vanhemmat kulkee omissa porukoissaan, tervehtii ehkä AA vanhempia.
Onko jääkiekko pahin mahdollinen harrastus, missä on tällaista kyräilyä?
Poika kanssa hirveän pieni - eli jotain 172 cm ja ikää 18 v.
Jääkiekko pahin, ainakin Helsingissä. Valmentajien, huoltajien ja joukkueenjohtajien pojat aina AAA-ryhmässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä järkeä harrastaa jotain sellaista lajia ja sellaisessa seurassa, jossa kilpailumenestys on tärkeintä, jos ei menesty? Itse en ole ollut koskaan hyvä missään urheilulajissa. En ole myöskään pyrkinyt sellaiseen porukkaan, jossa on pakko olla hyvä.
No, lapsi varmaankin haluaa harrastaa siksi, että on kiva kuulua siihen porukkaan. Haluaako hän edes peliaikaa?
Ja sille yhdelle, joka kertoo niistä ääliö-äideistä, jotka kuvittelee, että yksi lapsi pilaa joukkueen, niin voihan harjoituksissa löydä, mutta ei kenties peliaikaa niin saa?
Ehkä ti kannata lapselle kertoa aikuisten raadollisin sanoin asioita.
On niin yksisilmäisrä ajatella, että niistä huippuja tulisi... että siksi harrastus.
Oikeesti! Lasten liikunnassa on kyse. Lasten liikkumisesta!
Mikä sen tavoite on? Pitäisi olla kivaa ja saada harrastaa. Se se seura, jossa harrastajat pois ajetaan, ajaa itsenä alas tosi nopeasti.
. Sieltä tuhansista voi yks nousta... isoissa lajeissa.
Pellejä semmoset jotka luulee, että lasten pitäis olla huippuja. Monet vanhemmat tuhoaa lapsen mahdollisuudet, kun ovat alussa liian ahneita. Luodit ylirasituksesta sekä henkisesti ja fyysisesti. Ja se olikin siinä sitten. Ura oli 15-vuotiaana, kun oikeasti pitäis silloin vasta lakia ruveta valitsemaan. Sitä ennen ja sen jälkeen monipuolisesti ja kivaa. Ja peruskuntoa peruskestävyyttä ... fillarilla ja juosten treeneihin... ei vaan mamman kyydissä. .
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos lajiin kuuluu pelejä ja turnauksia, on niin epäreilua, että muutama jämä kun joudutaan laittamaan kentälle, vastapuoli tahkoo maaleja minkä ehtii. Oma poikani on joukkueessa kolmen parhaan joukossa ja tuskailee aina pelien jälkeen näitä mokailijoita, joiden takia hävisivät. Siinä ei joukkuehenkeä synny, kun muutama aina mokaa ja vesittää työn, minkä parhaimmisto on kentällä tehnyt.
No tähänpä ei voi muuta sanoa kuin surkeaa valmentamista, surkeaa joukkueen johtamista ja surkeaa joukkuepelaamista jos YKSI vesittää muun joukkueen työn. Hyvin toimivassa joukkueessa muut paikkaisi sitä yhtä heikompaa lenkkiä.
Ei tasoerot voi olla noin suuret! Eli täyttää saissea koko juttu! Tai kyseessä joku takahikiän sarja.
Muista en tiedä, mutta täällä meidän takahikiällä parhaimmistoa siirretään vuotta vanhempien sarjaan, mutta ketään ei tiputeta alaspäin. Tasoeroa siis on, mutta on valmentajan tehtävä pistää "heikompia" sellaisille paikoille joissa vähiten saavat "vahinkoa" aikaiseksi, mutta saavat silti pelata. Valmentajan ja jojon tehtävä on myös rakentaa joukkueeseen sellainen henki että kaveria autetaan.
Kyse on LASTEN HARRASTAMISESTA .
17/23
AP, minusta on hienoa, että olet huomannut lapsen tilanteen! Muistan kovin hyvin isän, joka muutti parikymppisen poikansa kanssa tänne. Poika oli sitten niin maailman paras kaikessa, etenkin fudiksessa ja englannissa.
Isä roudasi poikaansa maan parhaimmille fudisvalmentajille ja seuroille. Eihän se onneton niissä pärjännyt, oli kuulemma keskitason alapuolella. Tuli sitten tilanne, jossa olisi tarvinnut sitä englantia. Sanoin pojalle, että osaat kuulemma hyvin, joten ole hyvä ja toimi tulkkina. Poika inisi jotain kieltävää ja lopuksi joku muu tulkkasi.
Isä oli täysin sokea pojan olemattomille kyvyille. Muuttivat sitten takaisin Suomeen. Tervemenoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole edes tajunnut että on sellaisia vanhempia kuin mitä tämä ketju paljastaa! HORROR!!! Lasten HARRASTUKSISTA puhutaan, ja vanhemmille on tärkeää että tulee jotain hiton tuloksia!? Käyttekö ihan täysillä? Harrastus on vapaa-ajan tekemistä joka on kivaa ja pitää poissa pahanteosta tai tylsistymisestä. On loistavaa jos lapsi haluaa tehdä muutakin kuin tuijotella puhelintaan aamusta iltaan! Miksi siinä muussa pitäisi olla jotenkin erityisen hyvä jotta sitä saisi tehdä? Eikö riitä että tekemisestä nauttii? No ei näköjään riitä! Terve itsetunto ja ilo on lapselle paljon tärkeämpiä ominaisuuksia kuin joku lasten urheilujoukkueessa loistaminen! Ne jotka on todella äärimmäisen hyviä jossain jutussa, erottuu kyllä ajanmyötä edukseen jokatapauksessa. Ei noissa lasten joukkueissa ole vielä mitään merkitystä ”uran” kannalta millä tasolla joukkueena ollaan. Loppujen lopuksi ne parhaatkin on isommassa mittakaavassa lähinnä keskinkertaisia, vaikka nyt siinä omassa joukkueessaan sattuisivatkin olemaan kohtalaisen hyviä. Tajuatteko miten harva oikeasti koskaan päätyy huipulle? Itse en edes toivoisi sellaista elämää omalle lapselleni että olisi niin hyvä, että menestyksen myötä menettäisi kokonaan yksityisyytensä ja mahdollisuuden normaaliin elämään anonyyminä pulliaisena, joka voi elää miten huvittaa, eikä ketään kiinnosta jos joskus mokailee. Mä haluan että mun lapsista kasvaa ennenkaikkea onnellisia ja tasapainoisia ihmisiä, riippumatta siitä missä asioissa ovat hyviä ja missä huonoja. Keskinkertaisuus on aliarvostettua!
Vanhemmat yrittää lastensa kautta elää omia touteutumatta jääneitä unelmiaan. Säälittävää ja noloa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vanhemmat yrittää lastensa kautta elää omia touteutumatta jääneitä unelmiaan. Säälittävää ja noloa!
No näin just! Tällainen vanhempi, usein vielä joukkueen valmentaja, on aivan kamala! Ja eniten sille omalle lapselleen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ai treenitkin istuu vaihtopenkillä? Just, ihan nyt yritystä näihin jookos kookos?
Ei tietenkään treeneissä istuta vaihdossa, puhuin peleistä. Peleissä saa hetken peliaikaa, loput vaihdossa istumista. Mutta siis ei pärjää lajissa, harrastanut 5 vuotta ja alamäki muihin verrattuna kova. Harmittaa maksaa, kun tuloksia ei synny. Joku erehtyy varmasti mainitsemaan, että käy treeneissä ja se on hyvä. Mitä hyvää siinä on, kun tuloksia ei synny?
Mitä hemmetin tuloksia sä tarvitset pieneltä ihmiseltä? Se tuolia in, että tykkää olla mukana. Sehän se on tärkein.
Sä olet äiti ihan sekaisin.
Onko lajia mahdollista harrastaa missään ns. höntsäryhmässä, jossa saisi pelata ja treenata sydämensä kyllyydestä, mutta ei kilpailla juurikaan? Luulen, että lapselle itselleen jossain vaiheessa valkenee, että hän ei pärjää kuten muut ja se voi olla tosi kova isku, kun tajuaa, että muut ovat jo vuosia odottaneet tätä valaistumista :( Lapselle voi ehkä se isoin motivaatio olla saada olla kavereiden kanssa, mutta oikeasti on ikävä tilanne, jos ne kaveritkin ennen pitkää kääntää selän, jos kehitystä pelissä ei tapahdu. Itse menin lapsena kuoroon, kun kaikki muutkin menivät. Minulla on ammuvainaan lauluääni ja voin sanoa, että tuli noloja tilanteita. Jälkeenpäin ajatellen oli tosi tyhmää mennä vain kavereiden perässä. En kirjoita tätä siis millään pahalla ja uskon, että jossain toisessa jutussa lapsi voi kehittyä ja oppia nopeastikin tai sitten voi pelata "huvikseen", mutta ennen pitkää tulee vaikeuksia, jos lapsi roikkuu joukon mukana tajuamatta tilannetta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ai treenitkin istuu vaihtopenkillä? Just, ihan nyt yritystä näihin jookos kookos?
Ei tietenkään treeneissä istuta vaihdossa, puhuin peleistä. Peleissä saa hetken peliaikaa, loput vaihdossa istumista. Mutta siis ei pärjää lajissa, harrastanut 5 vuotta ja alamäki muihin verrattuna kova. Harmittaa maksaa, kun tuloksia ei synny. Joku erehtyy varmasti mainitsemaan, että käy treeneissä ja se on hyvä. Mitä hyvää siinä on, kun tuloksia ei synny?
Kenen mielestä tuloksia ei synny? Lapsen, valmentajan vai äidin? Viimeisen näkemyksellä ei ole mitään merkitystä.
Eikö se tulos ole se harrastus itsessään, harrastamisen ilo ja sosiaaliset kontaktit, se että tuntee että kuuluu joukkoon?!?! Et ole tosissasi että olet viemässä lapseltasi harrastuksen koska SINUA hävettää se että lapsesi ei osaa eikä ole joukkueen tähtihyökkääjä.
Mun lapsi on kaikissa liikuntalajeissa huono. Pakotan harrastamaan nyt kahta lajia, kun liikunta on tärkeää. Vaikka on niissä ehkä porukan huonoin.
Toinen on kallis ja harjoitukset 2 kertaa viikossa. Edellytän sinne menemistä ja kuljetan. Toinen halpa, menee, jos viitsii.
Toki saisi itse valita lajit, mutta ei ole itse löytäny sen parempia.
Kolmen parhaan joukossa - en usko.
Kaikki mokailevat. Meidän joukkueessamme ns huippupakit joutuvat joskus katselemaan kun hyökkääjän selkää.
Tosin tämä annetaan aina hänelle anteeksi kun kyseessä isävalmentajan poika.