Mikä on ollut suurin murhe elämässäsi

Leskeksi jääminen nuorena. 

[quote author="Vierailija" time="23.08.2013 klo 12:54"]

[quote author="Vierailija" time="23.08.2013 klo 12:45"]

Sukupuolitauti. Vaikeuttanut ihmissuhteiden solmimista. Olen itse sinut sen kanssa mutta muu maailma ei, siksi on aika vaikea päästä siitä yli kun pitää jatkuvasti taistella asenteita vastaan.

[/quote]

Mikä tauti?

[/quote]

Herpes.

Useat keskenmenot ja sekundaarinen lapsettomuus. Painiskelen asian kanssa vielä, en ole luovuttanut raskautumisen suhteen vaikka vaikealta se tuntuu. En siis ole vielä päässyt asiasta yli vaan se on akuutti.

Mumman kuolema kun oli kuudennella luokalla. Olen jo 38v. mutta vieläkin on ikävä. Onneksi ei ole sen pahempaa tapahtunut, normaalit parisuhdehelvetit ja keskenmeno ja pari aborttia, pitkät työttömyydet, oman firman menettäminen, kaikista on jotenkin rämmitty läpi, mutta ei tietenkään ihan puhtain paperein. Silti pahin mitä voi tapahtua on läheisen kuolema, kaikki muu ei ole lopullista, ja jos on kyse maallisesta mammonasta, sitä se vaan on, maallista.

Demoni.

Oma vammautuminen nuorena tulipalossa.

Lapseni parantumaton sairaus.

Abortointi myöhäisillä viikoilla.

En pääse mistään näistä koskaan yli.

isäni kuolema 12 vuotta sitten. jotenkin tuntuu niin turhalta, mutta selvityminen siitä ehkä siksi jäänyt että olin kapinnalinen teini ja nyt aikuiällä on hankala alkaa vanhoja aioita setvimään. itku tulee tihrautettua melkei aina kun tulee puheta hänestä.

mutta, sitten taas toisaalta ajatus siitä että menettäisin oman lapseni niin suru isääni kohtaan ei tunnukkaan enään voittamattomalta. 

Alkoholistiäitini, alkoholisminsa vaikutti todella raskaasti lapsuuteeni ja nuoruuteeni, ja vaikuttaa vieläkin. Ylipainoisuus 6-vuotiaasta lähtien, mistä johtui koko peruskoulun kestänyt koulukiusaaminen ja todella pohjamudissa oleva itsetuntoni. Masennus ja itsetuhoisuus. Yksinäisyys.

En ole päässyt mistään yli, vaikka välillä on parempia kausia.

Äitini valehtelu minulle isästäni ja elämästäni. En pääse siitä yli. Kuulostaa ehkä pikkuasialta, mutta luottamus ja välit meni äitiin ja selvillesaatu isä vasta traumat on aiheuttanutkin.

Äitini kuolema kun olin pieni tyttö. Yli olen päässyt kliseisesti ajan kanssa mutta vieläkin ajottain surettaa etten saanut tutustua kunnolla äitiini ja jakaa minulle tärkeitä asioita hänen kanssaan.

Äitini kuolema kun olin nuori, siitä olen kylläkin päässyt eteenpäin eikä se vaikuta enää elämääni.

se, että en saanut tytärtä koskaan. sain viisi poikaa. tämän surun kanssa vielä työskentelen, että pääsisin siitä ylitse.

Eksä. Toistakymmentävuotta kestänyt perhehelvetti ja oikeudenkäynnit. Vaikka siitä on jo vuosia, hän edelleen myrkyttää lasten kautta elämäämme.

En tiedä, loppuuko piina koskaan niin kauan kuin hänessä henki pihisee.

Toistuvat, vaikeat keskenmenot ekan lapsen jälkeen ja ihan oikea ja sekundäärinen lapsettomuus ja hoito (vaikeita mahdollisia syitä). Olin jo pääsemässä yli pahimmasta surusta ja ahdistuksesta (psykologin avustuksella), sitten tuli kuitenkin kaikista ennustuksista huolimatta onnistunut, spontaani raskaus. Arvet jäi, edelleen välillä tulee tosi ikäviä muistoja noilta ajoilta mieleen. Nyt kuitenkin kahden ihanan lapsen äiti. 

Valitettavasti minulla tuntuu olevan kohtalotovereita :( Lämmin ajatus kaikille meille!

Vaikea masennus, koko peruskoulun kestävä koulukiusaaminen mm.

Isäni kuolema. Elämäni perusteet järkkyivät ja nyt, vasta vuosien jälkeen, alan olemaan sinut asian kanssa.

Mitä teidän mielestänne vaaditaan sen määritelmän täyttymiseksi, että on päässyt jostain järkyttävästä asiasta yli? Kun niin moni täällä on vastannut, ettei ole  päässyt yli jostakin tapahtumasta eikä tule ikinä pääsemäänkään. Miten se murhe sitten vaikuttaa elämäänne? Minusta jonkin yli pääseminen tarkoittaa, että pystyy palaamaan melko normaalin elämän elämiseen eikä itkeskele ja vatvo tapahtunutta päivittäin. Mutta jos yli pääsemisellä tarkoitetaan, että pitäisi ikään kuin palata entiseksi itsekseen, niin eihän se varmaan onnistu keneltäkään.

10

Isäni kuolema vajaa puoli vuotta sitten. En ole päässyt siitä yli, itkeskelen päivittäin ja pienistä asioista, juon liikaa.

Ikävöin isääni monta kertaa päivässä.

Koitan sinnitellä työn ja perheen kanssa, mutta olen tosi ahdistunut. Ehkä tämä ajan kanssa helpottaa.

Olin isäni omaishoitajana ja suhde oli muutenkin läheinen, ehkä tämä vuoden kuluessa helpottaa.

Ettei mieti asiaa säännöllisesti.

Vamman aiheuttama poikkeava ulkonäkö, äitini kuolema kun olin lapsi ja viimeisenä niittinä mieheni paljastui pedofiiliksi. Näistä kahdesta viimeisestä en varmaan pääse hevillä yli.