Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Narsistin aikuinen lapsi! Kun jouduit katkomaan välit narsistiin, menetitkö samalla sen ”terveen” vanhempasi?
17.08.2020 |
Mä menetin, ja tää surettaa valtavasti. Jouduin oman henkeni/terveyteni takia laittamaan välit poikki väkivaltaiseen narsistivanhempaan. Tämä vaati sitten toiselta vanhemmalta sitä, että hän valitsee ”narsistin puolen” ja lopettaa kaiken yhteydenpidon lapseen ja lapsenlapseen. Eli pakotti sen normaalin vanhemman laittamaan käytännössä täydellisen kommunikaatiosulun päälle. Näin mennyt jo aika pitkän aikaa ja surettaa. Se normaali vanhempi oli ainoa isovanhempi (miehen puolella ei elossa olevia isovanhempia) ja tosi kurjaa että hän taistelutta luopui minusta ja perheesräni miellyttääkseen narsistia.
Välirikko ei ollut sitten kevyin perustein tehty vaan sitä edelsi ihan minuun kohdistunut rikos.
Kommentit (87)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo ihmisten menettäminen narsismille vastaa oman kokemuksen mukaan aika samanlaista traumaa kuin läheisen kuolema. Jotain perustavanlaatuista siinä kuolee kun menettää läheisen narsismille ja joutuu jättämään toivon välittävästä ihmissuhteesta. Sillä vakavuudella siihen surutyöhön mielestäni ainakin kannattaa suhtautua.
Olen ollut jo yli 15 v välirikossa narsistivanhempaan ja narsistin mukanaan vetämään toiseen vanhempaan, ja vieläkin suren asiaa. Ei tästä ehkä pääse yli koskaan. Aino hyvä puoli on se että sit kun ne kuolee niin olen jo tehnyt sen suremisen. Silloin sitä ei enää tarvi tehdä vaan tulee vain helpotus.
Kannattaisi yrittää päästää irti, elämästä menee todella paljon hukkaan kun elää sitä narsismin valossa. Ja kuoleman jälkeen voi kuitenkin tulla uudenlaisia käsittelemättömiä kipuja, ei niitä voi lunastaa ennakkoon muuta kuin käsittelemällä asioita. Mikä on eri asia kuin surra vuosikymmeniä. Puhun kokemuksesta.
Miten päästää irti? Se kun ei käy niin että komennan itseäni päästämään irti. Tunteet ei tottele käskyjä. Tiettyjä asioita ei voi vain päättää, niinkuin sitä että en enää ajattele asiaa. Mistä itse sait apua ja miten onnistuit?
Irtipäästäminen on pitkä prosessi, jossa keskeisenä osana keskitytään omien rajojen ja oman minän löytämiseen ja vahvistamiseen sekä omien haavojen ja traumojen parantamiseen. Kun tämän prosessin seurauksena oma itsetunto ja erillisyys narsistista vahvistuu ja selkeytyy ja häpeän tunteet alkaa heikentyä, niin alkaa näkemään narsistin myös kokonaisvaltaisemmin. Silloin alkaa ymmärtää valoa ja varjoa sekä itsessään että narsistissa ja tulee tilaa surulle ja hiljalleen myös irtipäästämiselle.
Sanoisinkin, että irtipäästäminen lähtee sinusta itsestäsi ja omien haavojesi parantamisesta. Suosittelen terapiaa ja narsismiin ja traumoihin liittyvän kirjallisuuden lukemista. Netissä on myös paljon hyviä videoita.
Mulla ei ole juuri nyt mahdollisuutta terapiaan, koska joutuisin maksamaan sen itse ja olen nyt osa-aikatyössä josta raha ei riitä terapiaan (en saa kelan tukemaa terapiaa, olen tätä jo yrittänyt). Olisiko mitään konkreettisia neuvoja mitä se oman itsen vahvistaminen voisi olla? Miten sitä omaa minää voisi löytää? Rajojen asettamisen ymmärrän, mutta narsistin lapsen on vaikea edes ymmärtää käsitettä ”minuus”.
Paraneminen tapahtuu turvallisissa, tasapainoisissa ihmissuhteissa. Tämä turvallinen ihminen voi olla toki myös valveutunut ystävä, mutta on parempi, jos se on joku ulkopuolinen. Se kuitenkin vaatii toisen ihmisen, joka näkee ns. sokeita pisteitäsi, kyseenalaistaa totuttua ja antaa näkökulmaa asioihin, mikä auttaa sinua kehittymään. Pelkkää kirjallisuutta yksin lukemalla ei pääse kuin tietyn matkaa, mutta se toki auttaa pääsemään alkuun, kun lukee asioista ja ilmiöistä ja tulee niistä enemmän tietoiseksi. Itse aloittaisin narsismia käsittelevistä kirjoista.
Ohis, mä olen yli 20v ajan lukenut kaiken mitö narsismista löytyy, suomeksi ja englanniksi. Ei auta mitään. Siis yhtään mitään. Tunnistan ongelman, ei se silti tee mua onnellisemmaksi tai vähemmän traumatisoituneeksi.
Terapiaa EI SAA kela-korvattuna siitä että on narsistin uhri, ei vaikka olisi miten sadistisesti hakattu ja kidutettu. Kun pitää olla masennus/ahdistushäiriö/bipolaari/joku luu mt-ongelma ensin että voi saada terapiaa.
Toinen vaihtoehto sille on kaivaa 40 000e omasta taskusta joka riittää noin kolmen vuoden terapiaan. Olen akateeminen työssäkäyvä ja SILTI ei ole tollasta rahasummaa.
Epäreilua. Narsistin uhrille pitäisi olla enemmän tukea. Nyt sitä ei ole ollenkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Painaako siinä enemmän se, miten elämää on kulunut hukkaan (tosin kaikesta voi ottaa opikseen) vai se, miten paljon kaikki mielenmanipulaatio vieläkin vaikuttaa päivittäiseen elämään? Alkeellistahan se manipulaatio yleensä Suomessa lienee, kun vähälläkin ajatustyöllä samaa kaavaa uskollisesti toistaen saa kuka vain pari vauvamaista minionia odottelemaan seuraavaa vellilusikallista.
Kirjasta Sata tapaa tappaa sielu on tulossa lokakuussa uudistettu painos uusin tarinoin.
Vierailija kirjoitti:
Painaako siinä enemmän se, miten elämää on kulunut hukkaan (tosin kaikesta voi ottaa opikseen) vai se, miten paljon kaikki mielenmanipulaatio vieläkin vaikuttaa päivittäiseen elämään? Alkeellistahan se manipulaatio yleensä Suomessa lienee, kun vähälläkin ajatustyöllä samaa kaavaa uskollisesti toistaen saa kuka vain pari vauvamaista minionia odottelemaan seuraavaa vellilusikallista.
Eniten varmaan pinaa se hirveä vääryys ja väärin kohdelluksi tuleminen. Mua kohtaan tehtiin satoja (väkivalta)rikoksia. Lisäksi sitten vielä järjestettiin niin että perintöä en saa yhtään (lakiosaa ei tule olemaan jäljellä kuin pari roposta).
Ja koko ajan olen itse ollut kiltti, kunnollinen lapsi, kympin tyttö, otin ison vastuun kotitöistä, autoin ja palvelin.
Kaikesta perseilystä narsisti selvisi kuin koira veräjästä. Ja nyt tämä vasta on alkanut ahdistaa toden teolla.
No, kai se on pakko alkaa säästää terapiaan. Tosiaan en sitä kela-terapiaa saa (olen kahdesti yrittänyt) kun en ole kuitenkaan masentunut. Tosin, saatta tässä aika hoitaa sen että kohta olen :D
Vierailija kirjoitti:
Kirjasta Sata tapaa tappaa sielu on tulossa lokakuussa uudistettu painos uusin tarinoin.
Tää pitää ostaa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä varmaan useimmilla ne ”vauriot” on juuri ehkä sitä että on katkera (ja huom! ihan aiheesta, todellakin oikeutettua olla katkera sadistisen narsistin rääkkäämisen jäljiltä!). Siis katkera siitä mitä menetti (normaalin lapsuuden), katkera siitä mitä ei saanut (oikeaa äitiä, isää), katkera miten menetti turvallisuudentunteen ja luottamuksen ihmisiin. Ja katkera siitä mitä joutui kokemaan, väkivaltaa, häpäisyä, nöyryyttämistä, alistamista.
Moni narsistin lapsi joka on päässyt terapiaan on usein ollut myös masentunut. Ja moni on tosiaan näistä sanonut että masennukseen terapia auttoi mutta narsistin tekemiin vaurioihin ja katkeruuteen ei välttämättä niinkään.
Ikävä kyllä kautta vuosituhansien se on ollut niin että moni törkeiden rikosten kohteeksi joutunut, kaltoinkohdeltu, rääkätty lapsi on joutunut kantamaan koko sitä taakkaa mukanaan läpi elämän, hautaan saakka.
Ei kai tälle mitään voi. Maailma ei ole reilu paikka. Kilteille ja hyville ihmisille tapahtuu usein ihan hirveitä ja kamalia asioita.
Kysyisin vielä teiltä, jos narsistivanhempi kuoli, mutta se ei-narsisti jäi leskeksi, niin mitä siitä seurasi?
Olen tästä huolissani. Mun vanhemmilla narsisti päättää ja sanelee kaiken, tekee kaikki päätökset, sopimukset ym itse. Se ei-narsisti ei tajua mistään mitään, ei osaa tehdä mitään itse. On siis oikeasti valehtelematta jonkun 6-7 vuotiaan tasolla omatoimisuudessa. Ei uskalla tankata, ei uskalla mennä pankkiin.
Pahinta on silti se että tällä ei-narsistilla ei ole mitään mielipiteitä, PAITSI sen suhteen että hän toistaa automaattinauhoitettuja narsistin haukkumisia. (Haukkuu siis lapsiaan, sukuaan niinkuin narsisti). Kaikki muu on sitten mielipiteetöntä eli vastaa ”ihan sama”, ”päätä sinä”, ”en tiedä”, ”ei ole väliä miten tehdään”, ”joku muu saa päättää”.
Tällainen ei kyllä pärjää yhtään leskenä sitten. Ei osaa mihinkään sanoa mitään. On vain passiivinen robotti joka menee autopilotilla eteenpäin eikä edes ajattele itse.
Näille tulee helvetin kurja vanhuus. Ne omat lapsetkaan ei ole siinä apuna kun lapset ovat jo aikaa sitten saaneet narsistin paskasta kohtelusta tarpeekseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo ihmisten menettäminen narsismille vastaa oman kokemuksen mukaan aika samanlaista traumaa kuin läheisen kuolema. Jotain perustavanlaatuista siinä kuolee kun menettää läheisen narsismille ja joutuu jättämään toivon välittävästä ihmissuhteesta. Sillä vakavuudella siihen surutyöhön mielestäni ainakin kannattaa suhtautua.
Olen ollut jo yli 15 v välirikossa narsistivanhempaan ja narsistin mukanaan vetämään toiseen vanhempaan, ja vieläkin suren asiaa. Ei tästä ehkä pääse yli koskaan. Aino hyvä puoli on se että sit kun ne kuolee niin olen jo tehnyt sen suremisen. Silloin sitä ei enää tarvi tehdä vaan tulee vain helpotus.
Kannattaisi yrittää päästää irti, elämästä menee todella paljon hukkaan kun elää sitä narsismin valossa. Ja kuoleman jälkeen voi kuitenkin tulla uudenlaisia käsittelemättömiä kipuja, ei niitä voi lunastaa ennakkoon muuta kuin käsittelemällä asioita. Mikä on eri asia kuin surra vuosikymmeniä. Puhun kokemuksesta.
Miten päästää irti? Se kun ei käy niin että komennan itseäni päästämään irti. Tunteet ei tottele käskyjä. Tiettyjä asioita ei voi vain päättää, niinkuin sitä että en enää ajattele asiaa. Mistä itse sait apua ja miten onnistuit?
Irtipäästäminen on pitkä prosessi, jossa keskeisenä osana keskitytään omien rajojen ja oman minän löytämiseen ja vahvistamiseen sekä omien haavojen ja traumojen parantamiseen. Kun tämän prosessin seurauksena oma itsetunto ja erillisyys narsistista vahvistuu ja selkeytyy ja häpeän tunteet alkaa heikentyä, niin alkaa näkemään narsistin myös kokonaisvaltaisemmin. Silloin alkaa ymmärtää valoa ja varjoa sekä itsessään että narsistissa ja tulee tilaa surulle ja hiljalleen myös irtipäästämiselle.
Sanoisinkin, että irtipäästäminen lähtee sinusta itsestäsi ja omien haavojesi parantamisesta. Suosittelen terapiaa ja narsismiin ja traumoihin liittyvän kirjallisuuden lukemista. Netissä on myös paljon hyviä videoita.
Mulla ei ole juuri nyt mahdollisuutta terapiaan, koska joutuisin maksamaan sen itse ja olen nyt osa-aikatyössä josta raha ei riitä terapiaan (en saa kelan tukemaa terapiaa, olen tätä jo yrittänyt). Olisiko mitään konkreettisia neuvoja mitä se oman itsen vahvistaminen voisi olla? Miten sitä omaa minää voisi löytää? Rajojen asettamisen ymmärrän, mutta narsistin lapsen on vaikea edes ymmärtää käsitettä ”minuus”.
Paraneminen tapahtuu turvallisissa, tasapainoisissa ihmissuhteissa. Tämä turvallinen ihminen voi olla toki myös valveutunut ystävä, mutta on parempi, jos se on joku ulkopuolinen. Se kuitenkin vaatii toisen ihmisen, joka näkee ns. sokeita pisteitäsi, kyseenalaistaa totuttua ja antaa näkökulmaa asioihin, mikä auttaa sinua kehittymään. Pelkkää kirjallisuutta yksin lukemalla ei pääse kuin tietyn matkaa, mutta se toki auttaa pääsemään alkuun, kun lukee asioista ja ilmiöistä ja tulee niistä enemmän tietoiseksi. Itse aloittaisin narsismia käsittelevistä kirjoista.
Ohis, mä olen yli 20v ajan lukenut kaiken mitö narsismista löytyy, suomeksi ja englanniksi. Ei auta mitään. Siis yhtään mitään. Tunnistan ongelman, ei se silti tee mua onnellisemmaksi tai vähemmän traumatisoituneeksi.
Terapiaa EI SAA kela-korvattuna siitä että on narsistin uhri, ei vaikka olisi miten sadistisesti hakattu ja kidutettu. Kun pitää olla masennus/ahdistushäiriö/bipolaari/joku luu mt-ongelma ensin että voi saada terapiaa.
Toinen vaihtoehto sille on kaivaa 40 000e omasta taskusta joka riittää noin kolmen vuoden terapiaan. Olen akateeminen työssäkäyvä ja SILTI ei ole tollasta rahasummaa.Epäreilua. Narsistin uhrille pitäisi olla enemmän tukea. Nyt sitä ei ole ollenkaan.
Se on valitettavasti totta. Kuten sanottu, lukeminen ja itsehoito auttavat vain alkuun. Kaikki terapeutit eivät ole kuitenkaan yhtä kalliita. Millä paikkakunnalla asut? Itse aloitin muuten ennen psykoterapiaa psykologisella vyöhyketerapialla, joka toimii myös monelle ja auttaa eteenpäin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo ihmisten menettäminen narsismille vastaa oman kokemuksen mukaan aika samanlaista traumaa kuin läheisen kuolema. Jotain perustavanlaatuista siinä kuolee kun menettää läheisen narsismille ja joutuu jättämään toivon välittävästä ihmissuhteesta. Sillä vakavuudella siihen surutyöhön mielestäni ainakin kannattaa suhtautua.
Olen ollut jo yli 15 v välirikossa narsistivanhempaan ja narsistin mukanaan vetämään toiseen vanhempaan, ja vieläkin suren asiaa. Ei tästä ehkä pääse yli koskaan. Aino hyvä puoli on se että sit kun ne kuolee niin olen jo tehnyt sen suremisen. Silloin sitä ei enää tarvi tehdä vaan tulee vain helpotus.
Kannattaisi yrittää päästää irti, elämästä menee todella paljon hukkaan kun elää sitä narsismin valossa. Ja kuoleman jälkeen voi kuitenkin tulla uudenlaisia käsittelemättömiä kipuja, ei niitä voi lunastaa ennakkoon muuta kuin käsittelemällä asioita. Mikä on eri asia kuin surra vuosikymmeniä. Puhun kokemuksesta.
Miten päästää irti? Se kun ei käy niin että komennan itseäni päästämään irti. Tunteet ei tottele käskyjä. Tiettyjä asioita ei voi vain päättää, niinkuin sitä että en enää ajattele asiaa. Mistä itse sait apua ja miten onnistuit?
Irtipäästäminen on pitkä prosessi, jossa keskeisenä osana keskitytään omien rajojen ja oman minän löytämiseen ja vahvistamiseen sekä omien haavojen ja traumojen parantamiseen. Kun tämän prosessin seurauksena oma itsetunto ja erillisyys narsistista vahvistuu ja selkeytyy ja häpeän tunteet alkaa heikentyä, niin alkaa näkemään narsistin myös kokonaisvaltaisemmin. Silloin alkaa ymmärtää valoa ja varjoa sekä itsessään että narsistissa ja tulee tilaa surulle ja hiljalleen myös irtipäästämiselle.
Sanoisinkin, että irtipäästäminen lähtee sinusta itsestäsi ja omien haavojesi parantamisesta. Suosittelen terapiaa ja narsismiin ja traumoihin liittyvän kirjallisuuden lukemista. Netissä on myös paljon hyviä videoita.
Mulla ei ole juuri nyt mahdollisuutta terapiaan, koska joutuisin maksamaan sen itse ja olen nyt osa-aikatyössä josta raha ei riitä terapiaan (en saa kelan tukemaa terapiaa, olen tätä jo yrittänyt). Olisiko mitään konkreettisia neuvoja mitä se oman itsen vahvistaminen voisi olla? Miten sitä omaa minää voisi löytää? Rajojen asettamisen ymmärrän, mutta narsistin lapsen on vaikea edes ymmärtää käsitettä ”minuus”.
Paraneminen tapahtuu turvallisissa, tasapainoisissa ihmissuhteissa. Tämä turvallinen ihminen voi olla toki myös valveutunut ystävä, mutta on parempi, jos se on joku ulkopuolinen. Se kuitenkin vaatii toisen ihmisen, joka näkee ns. sokeita pisteitäsi, kyseenalaistaa totuttua ja antaa näkökulmaa asioihin, mikä auttaa sinua kehittymään. Pelkkää kirjallisuutta yksin lukemalla ei pääse kuin tietyn matkaa, mutta se toki auttaa pääsemään alkuun, kun lukee asioista ja ilmiöistä ja tulee niistä enemmän tietoiseksi. Itse aloittaisin narsismia käsittelevistä kirjoista.
Ohis, mä olen yli 20v ajan lukenut kaiken mitö narsismista löytyy, suomeksi ja englanniksi. Ei auta mitään. Siis yhtään mitään. Tunnistan ongelman, ei se silti tee mua onnellisemmaksi tai vähemmän traumatisoituneeksi.
Terapiaa EI SAA kela-korvattuna siitä että on narsistin uhri, ei vaikka olisi miten sadistisesti hakattu ja kidutettu. Kun pitää olla masennus/ahdistushäiriö/bipolaari/joku luu mt-ongelma ensin että voi saada terapiaa.
Toinen vaihtoehto sille on kaivaa 40 000e omasta taskusta joka riittää noin kolmen vuoden terapiaan. Olen akateeminen työssäkäyvä ja SILTI ei ole tollasta rahasummaa.Epäreilua. Narsistin uhrille pitäisi olla enemmän tukea. Nyt sitä ei ole ollenkaan.
Se on valitettavasti totta. Kuten sanottu, lukeminen ja itsehoito auttavat vain alkuun. Kaikki terapeutit eivät ole kuitenkaan yhtä kalliita. Millä paikkakunnalla asut? Itse aloitin muuten ennen psykoterapiaa psykologisella vyöhyketerapialla, joka toimii myös monelle ja auttaa eteenpäin.
Tää kiinnostaisi! Siis tuollaiseen 30-50e tunti hoitoihin voisi olla varaa ainakin 1-2kertaa kuussa. Pitääkö olla erikoistunut vyöhyketerapeutti?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koko porukan. Ei harmita. Vapautunut olo.
Miten pääsit surusta ja pettymyksestä eroon? Mulla on tosi apea mieli tästä että mut hylättiin. Asiaa ei helpota se että kaikki lehdet kertoo miten pitää olla isovanhemmat ja yhteisöllistä. Juuri viime viikon Anna lehdessä väestöliiton tutkija Rotkorch selitti että on luonnotonta äidin olla yksin ilman suvun tukea ja niin ei pidä olla!
Purskahdin itkuun ton artikkelin takia :( apEi minua ole hylätty. Eihän nuo ole koskaan minusta välittäneet, omia tarpeitaan palvelleet. Ja minä katkaisin välit kun se narsisti tunki perheeseemme jatkuvasti noiden muiden kautta.
Minä muistan 9v lapsena hetken kun ajattelin ettei kumpikaan vanhempani välitä minusta. Jos tämän ilmaisin tai mitään muutakaan sen suuntaista, sanottiin että olen kiittämätön lapsi. Joskus kaipasin kaverin soittoa kun oltiin puhuttu jotain, että nähdään. Isä sanoi että tuollaiselle prinsessalle soitetakaan, kun siis odotin. Nuorena aikuisena syytin vielä itseäni etäisistä väleistä vanhempiin ja yritin korjata niitä. Enää en jaksaisi olla niin tekemisissä, olen yksinäinen ja ahdistunut mutta vähiten kaipaan enää aikuiselämääni lisää syyttelyä ja kontrollointia.
Muutin narsisti-isän luota suoraan narsistipoikaystävän luo. Ojasta allikkoon, voi sanoa.
Muistan aina sen hulluksi tulemisen ja hajoamisen tunteen, pakenemisen halun, kun joku ei-narsisti poika tai mies puhui mulle. Normaalisti. Ystävällisesti. Minua kunnioittaen. Minua katsoen, minut nähden. Kun ei ollut tottunut sellaiseen.
Omista kokemuksistani olen oppinut, että jos joku vaikuttaa tosi oudolta, hän saattaa olla narsistin lapsi tai puoliso. Hän on niin vaurioitunut, ettei tavanomainen rento kanssakäyminen onnistu.
Toivon samaa havaintokykyä kaikille. Tunnetko oikein supliikin miehen, jolla on kummallisen arka vaimo? Puhumaton ujo kömpelö välttelevä miehen tieltä väistyvä. Selvitä, onko heillä kotona kaikki kunnossa. Onko nainen kotonaan turvassa.
Äitini elää yhä narsisti-isäni kanssa. Koronan takia ovat olleet tavallistakin tiiviimmin kahdestaan kotona. Naapureiden mukaan äiti kulkee siellä talon pihalla samoissa vaatteissa tukka likaisena, säpsähtelee, toljottaa naapureita aidan yli, pelkää postinkantajaa. Puhuteltaessa sekoilee sanoissaan tavallistakin enemmän, ei muista asioita, oudosti ärtyy liian lähelle tulevista kysymyksistä. Ylistää isää ja oli purskahtanut hysteeriseen itkuun sanottuaan naapurille että pelkää isän saavan koronan.
Tätä narsisti tekee. Tappaa toisen ihmisen aivosolutkin.
Olen surullinen menetettyäni äidin, mutta näin se narsistien kanssa menee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koko porukan. Ei harmita. Vapautunut olo.
Miten pääsit surusta ja pettymyksestä eroon? Mulla on tosi apea mieli tästä että mut hylättiin. Asiaa ei helpota se että kaikki lehdet kertoo miten pitää olla isovanhemmat ja yhteisöllistä. Juuri viime viikon Anna lehdessä väestöliiton tutkija Rotkorch selitti että on luonnotonta äidin olla yksin ilman suvun tukea ja niin ei pidä olla!
Purskahdin itkuun ton artikkelin takia :( apEi minua ole hylätty. Eihän nuo ole koskaan minusta välittäneet, omia tarpeitaan palvelleet. Ja minä katkaisin välit kun se narsisti tunki perheeseemme jatkuvasti noiden muiden kautta.
Minä muistan 9v lapsena hetken kun ajattelin ettei kumpikaan vanhempani välitä minusta. Jos tämän ilmaisin tai mitään muutakaan sen suuntaista, sanottiin että olen kiittämätön lapsi. Joskus kaipasin kaverin soittoa kun oltiin puhuttu jotain, että nähdään. Isä sanoi että tuollaiselle prinsessalle soitetakaan, kun siis odotin. Nuorena aikuisena syytin vielä itseäni etäisistä väleistä vanhempiin ja yritin korjata niitä. Enää en jaksaisi olla niin tekemisissä, olen yksinäinen ja ahdistunut mutta vähiten kaipaan enää aikuiselämääni lisää syyttelyä ja kontrollointia.
Kiittämättömäksi syyttely on perusväline narsistille. Ensin narsisti kaltoinkohtelee, pahoinpitelee, laiminlyö ja alistaa lastaan jokla on hirveä lapsuus ja josta jää pahat psyykkiset vauriot - joskus fyysisetkin.
Ja sitten kaikesta tästä paskasta kaltoinkohtelusta pitäisi olla NIIN kiitollinen. Oikein maassa madella ja narskun saappaita suudella (mä oon lapsena joutunut tekemään noin, piti pyytää anteeksi ryömien ja kenkää pussaten!).
Hulluja nuo on. Hulluja ja vaarallisia.
Vierailija kirjoitti:
Kysyisin vielä teiltä, jos narsistivanhempi kuoli, mutta se ei-narsisti jäi leskeksi, niin mitä siitä seurasi?
Olen tästä huolissani. Mun vanhemmilla narsisti päättää ja sanelee kaiken, tekee kaikki päätökset, sopimukset ym itse. Se ei-narsisti ei tajua mistään mitään, ei osaa tehdä mitään itse. On siis oikeasti valehtelematta jonkun 6-7 vuotiaan tasolla omatoimisuudessa. Ei uskalla tankata, ei uskalla mennä pankkiin.
Pahinta on silti se että tällä ei-narsistilla ei ole mitään mielipiteitä, PAITSI sen suhteen että hän toistaa automaattinauhoitettuja narsistin haukkumisia. (Haukkuu siis lapsiaan, sukuaan niinkuin narsisti). Kaikki muu on sitten mielipiteetöntä eli vastaa ”ihan sama”, ”päätä sinä”, ”en tiedä”, ”ei ole väliä miten tehdään”, ”joku muu saa päättää”.
Tällainen ei kyllä pärjää yhtään leskenä sitten. Ei osaa mihinkään sanoa mitään. On vain passiivinen robotti joka menee autopilotilla eteenpäin eikä edes ajattele itse.Näille tulee helvetin kurja vanhuus. Ne omat lapsetkaan ei ole siinä apuna kun lapset ovat jo aikaa sitten saaneet narsistin paskasta kohtelusta tarpeekseen.
Huudahdin ääneen tämän luettuani, kuvasit tässä täydellisesti minun vanhempieni tilanteen! Kiitos, että laitoit tämän viestin. Oli silmät avaava! Todellakin, mun ei-narsisti vanhempi ei enää käytä autoa, ei verkkopankkia, ei lämmitä saunaa itse. Ei uskaltanut mennä koronatestiin, ei ole uskaltanut ylipäätään käydä missään tarkastuksessa aikoihin. Ei käytä omaa läppäriään, puhelinta vain soittamiseen. Narsistin ollessa hiljattain viikonlopun mökillä, ei-narsisti ei omien sanojensa mukaan ollut uskaltanut nukkua yksin vaan oli valvonut koko yön. Ei myöskään ollut tehnyt mitään ruokaa, yksin kun oli.
Me lapset asutaan sattuneista syistä todella kaukana hänestä. Lastemme turvallisuuden takia etenkin.
Olen fantasioinut, että jospa narsisti kuolee ekana, niin ehkä ei-narsisti vielä voisi tavata lapsenlapsensa. Olisi kiva tehdä siitä talosta mummola, kaikkien näiden mustien vuosikymmenten jälkeen.
Mutta nyt tajuan, ettei se tule onnistumaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Epäilen, että monet lapset, jotka ovat katkoneet välit, ovat itse narsisteja tai psykopaatteja.
Harva normaalisti tunteva katkaisee välit vanhempiinsa.
Minä en voi sanoa rakastavani isääni, en edes oikein tunne häntä, lähinnä äkkipikaisuuden ja syyttelyn. Ensin ajattelin että olenko psykopaatti eli syyllistin itseäni. Mutta kun ajattelen mitä on tehnyt ja jättänyt tekemättä niin en koe itseäni psykopaatiksi vaan normaaliksi ihmiseksi joka ei henkisestä väkivallasta nauti (vaan se tekee masentuneeksi, turraksi ja saa epäilemään todellisuuden tajua) tai ole sille immuuni. Helposti on oppinut irrottamaan itsensä kaikesta ja etsimään vikoja itsestä, kun minussa se hänen mukaansa on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koko porukan. Ei harmita. Vapautunut olo.
Miten pääsit surusta ja pettymyksestä eroon? Mulla on tosi apea mieli tästä että mut hylättiin. Asiaa ei helpota se että kaikki lehdet kertoo miten pitää olla isovanhemmat ja yhteisöllistä. Juuri viime viikon Anna lehdessä väestöliiton tutkija Rotkorch selitti että on luonnotonta äidin olla yksin ilman suvun tukea ja niin ei pidä olla!
Purskahdin itkuun ton artikkelin takia :( apEi minua ole hylätty. Eihän nuo ole koskaan minusta välittäneet, omia tarpeitaan palvelleet. Ja minä katkaisin välit kun se narsisti tunki perheeseemme jatkuvasti noiden muiden kautta.
Minä muistan 9v lapsena hetken kun ajattelin ettei kumpikaan vanhempani välitä minusta. Jos tämän ilmaisin tai mitään muutakaan sen suuntaista, sanottiin että olen kiittämätön lapsi. Joskus kaipasin kaverin soittoa kun oltiin puhuttu jotain, että nähdään. Isä sanoi että tuollaiselle prinsessalle soitetakaan, kun siis odotin. Nuorena aikuisena syytin vielä itseäni etäisistä väleistä vanhempiin ja yritin korjata niitä. Enää en jaksaisi olla niin tekemisissä, olen yksinäinen ja ahdistunut mutta vähiten kaipaan enää aikuiselämääni lisää syyttelyä ja kontrollointia.
Kiittämättömäksi syyttely on perusväline narsistille. Ensin narsisti kaltoinkohtelee, pahoinpitelee, laiminlyö ja alistaa lastaan jokla on hirveä lapsuus ja josta jää pahat psyykkiset vauriot - joskus fyysisetkin.
Ja sitten kaikesta tästä paskasta kaltoinkohtelusta pitäisi olla NIIN kiitollinen. Oikein maassa madella ja narskun saappaita suudella (mä oon lapsena joutunut tekemään noin, piti pyytää anteeksi ryömien ja kenkää pussaten!).
Hulluja nuo on. Hulluja ja vaarallisia.
Sairasta. Mutta se mikä siinä on hyvä puoli, että he vetävät niin yli että itsekin tajuaa ettei tuo ole normaalia. Vaikeaa on se, kun narsisti liikkuu koko ajan siinä ikään kuin normaalin ja väkivallan rajalla, kuin kattilassa keitetään sammakkoa vähitellen, lämpöä lisää.
Narsistin puolisot ovat usein myös aivan sokeita ja ymmärtämättömiä tilanteesta koska ihailevat ja palvovat sitä hirviöpuolisoa.
Oma narsistivanhempi on tunnettu paikkakunnalla missä asuu, koska oli pitäjän suurimman tehtaan tuotantojohtaja. Koko kunta tietää että tämä narsisti on ilkein ja ku*ipäisin ihminen paikkakunnalla. Jakoi ihan mielivaltaisia ja laittomia potkuja vaikka kelle, ihan vain valtaa käyttääkseen ja kos-taakseen (kaikki tyyliin pelkäsi häntä firmassa, jopa ylempänä olevat)
No, tää ei-narsisti vanhempi sitten ylpeänä kertoo miten koko kaupunki ihailee ja palvoo ja kunnioittaa tätä narsistia ja miten se on kaikkein suosituin ihminen koko pitäjässä! Hah!
Vaikka narsisti olisi tyhmä kuin vasemman jalan saapas, se puoliso silti ihailee sitä. Varmaan siksi kun narsisti siihen pakottaa ja vaatii. Ei ehkä niinkään siksi että aihetta olisi.
Surkeaa tässä on myös se, että kun narsistin "rakkaus" (heh..) tulee ostaa, niin se on malli mitä herkästi toteuttaa muidenkin kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Surkeaa tässä on myös se, että kun narsistin "rakkaus" (heh..) tulee ostaa, niin se on malli mitä herkästi toteuttaa muidenkin kanssa.
Jep. Ja huomaa miten on väärällä lailla itselleen liian ankara. Meillä narsisti antoi hyväksyntää vain ylimaallisista suorituksista (siis tyyliin lapsi voitti hiihtokilpailut, hopea ei kelpaa. Tai keskiarvon piti olla yli 9,5 , jos oli vähemmän niin haukut tuli.
Huomaa välillä että itsekin ylisuorittaa ja ponnistelee aivan liikaa. Vaikkei enää sinällään siltä narsistivanhemmalta hyväksyntää haekaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Surkeaa tässä on myös se, että kun narsistin "rakkaus" (heh..) tulee ostaa, niin se on malli mitä herkästi toteuttaa muidenkin kanssa.
Jep. Ja huomaa miten on väärällä lailla itselleen liian ankara. Meillä narsisti antoi hyväksyntää vain ylimaallisista suorituksista (siis tyyliin lapsi voitti hiihtokilpailut, hopea ei kelpaa. Tai keskiarvon piti olla yli 9,5 , jos oli vähemmän niin haukut tuli.
Huomaa välillä että itsekin ylisuorittaa ja ponnistelee aivan liikaa. Vaikkei enää sinällään siltä narsistivanhemmalta hyväksyntää haekaan.
Narsistin lapsena on kyllä saanut suoritettua koulussa hyvin, että tuleeko siitä vanhemman odotuksesta jota lapselle pistetään, myös itseään toteuttava ennuste. Ja se on sitten se arvo mikä sinulla on.
Alue: Aihe vapaa
Paraneminen tapahtuu turvallisissa, tasapainoisissa ihmissuhteissa. Tämä turvallinen ihminen voi olla toki myös valveutunut ystävä, mutta on parempi, jos se on joku ulkopuolinen. Se kuitenkin vaatii toisen ihmisen, joka näkee ns. sokeita pisteitäsi, kyseenalaistaa totuttua ja antaa näkökulmaa asioihin, mikä auttaa sinua kehittymään. Pelkkää kirjallisuutta yksin lukemalla ei pääse kuin tietyn matkaa, mutta se toki auttaa pääsemään alkuun, kun lukee asioista ja ilmiöistä ja tulee niistä enemmän tietoiseksi. Itse aloittaisin narsismia käsittelevistä kirjoista.