Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Narsistin aikuinen lapsi! Kun jouduit katkomaan välit narsistiin, menetitkö samalla sen ”terveen” vanhempasi?
17.08.2020 |
Mä menetin, ja tää surettaa valtavasti. Jouduin oman henkeni/terveyteni takia laittamaan välit poikki väkivaltaiseen narsistivanhempaan. Tämä vaati sitten toiselta vanhemmalta sitä, että hän valitsee ”narsistin puolen” ja lopettaa kaiken yhteydenpidon lapseen ja lapsenlapseen. Eli pakotti sen normaalin vanhemman laittamaan käytännössä täydellisen kommunikaatiosulun päälle. Näin mennyt jo aika pitkän aikaa ja surettaa. Se normaali vanhempi oli ainoa isovanhempi (miehen puolella ei elossa olevia isovanhempia) ja tosi kurjaa että hän taistelutta luopui minusta ja perheesräni miellyttääkseen narsistia.
Välirikko ei ollut sitten kevyin perustein tehty vaan sitä edelsi ihan minuun kohdistunut rikos.
Kommentit (87)
Vierailija kirjoitti:
Tuo ihmisten menettäminen narsismille vastaa oman kokemuksen mukaan aika samanlaista traumaa kuin läheisen kuolema. Jotain perustavanlaatuista siinä kuolee kun menettää läheisen narsismille ja joutuu jättämään toivon välittävästä ihmissuhteesta. Sillä vakavuudella siihen surutyöhön mielestäni ainakin kannattaa suhtautua.
Olen ollut jo yli 15 v välirikossa narsistivanhempaan ja narsistin mukanaan vetämään toiseen vanhempaan, ja vieläkin suren asiaa. Ei tästä ehkä pääse yli koskaan. Aino hyvä puoli on se että sit kun ne kuolee niin olen jo tehnyt sen suremisen. Silloin sitä ei enää tarvi tehdä vaan tulee vain helpotus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ajatelkaa millaista oli ennen. Narsisteja ja psykopaatteja on ollut aina. Ennen ei ollut sanoja ilmiölle, ei apua tai tukea edes olemassa, ja varmaan vuosikymmeniä sitten ei ollut edes sosiaaliapua naisille jotka halusivat pelastaa itsensä/lapsensa narsistin kynsistä.
Mun vanhemmat on boomereita ja niille kulissit on kaikki kaikessa. Nyt niillä molemmilla siis on tilanne että ei yhteyttä lapseen ja silti turuilla ja toreilla valehtelevat täyttä häkää miten niin ovat isovanhempia ja niin hoitavat lapsenlapsia ja niin osallistuvat lastenlsten elämää .
No, lapsenlapset ei tunne niitä. Valehtelevat vaan jotta kulissit olisi kunnossa.Itse asiassa maailma on saattanut olla parempi paikka tässä asiassa. Sukua, ystäviä ja naapureita on ollut lähellä myös niitä jotka eivät ole vallan alla, kaikki ovat tienneet totuuden eikä teeskentely ole mennyt läpi. Ja niillä lapsenlapsilla on ollut täydet suhdeverkostot riippumatta kaheleista isovanhemmista. Toisen osapuolen suku on myös saattanut toimia pelotteena. On myös voitu helposti muuttaa muualle. Nyt laatikkoelämässä narsistien valta on vaikeammin väisteltävissä.
Tääkin on totta. Esim mun suku ja miehen suku ei tunne ollenkaan eivätkä ole tavanneet koskaan. En kertakaikkiaan ole voinut päästää narsistia mellastamaan puolison sukuun. Mutta samalla se toisen suvun suoja puuttuu, siis että narsisti jotenkin rajoittaisi itseään ettei mene maine toisen suvun silmissä.
Kaikki on eristäytyneinä omiin elämiin ja omiin asuntoihin. Niinpä narsisti saa riehua mielin määrin jäämättä koskaan kiinni. :(
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se menee yleensä välit kerralla koko lapsuusperheeseen. Narsisti pitää huolen että koko perhe ja suku käännetään häntä uhmannutta lasta vastaan.
Mua kiinnostaisi miksei narsistinen puolisoita juuri ole tutkittu. Paljon on tutkimusta narsisteista ja tiedetään jo miten ne toimii ja mitkä on motiivit. Mutta mitään tutkimustietoa ei ole niistä rinnalle jääneistä puolisoista! Siis että mitä niille käy, millaiseksi ne muuttuu, mitä sairauksia niille tulee.
Mulla välit poikki narsistiin mutta äitiä näen kerta vuoteen. On ihan eloton tahdoton ihmisen kuori. Toljottava katse, ei tässä maailmassa. Sitä se teettää kun häntä on narsisti pilkannut ja ivannut ja myös pahpinpidellyt vuosikymmeniä. En vaan tajua miten masokisti pitää olla että jää sellaiseen tilanteeseen.
Ei niillä ole omaa tahtoa. Minäkin vain odotin että joku pelastaisi ja hakisi väkisin pois ja kadottaisi minut. Sun äiti kituu siellä kemiallisesti sidottuna sijoilleen. Narsistin pahoinpitely kun muuttaa aivokemiat. Todella rajut, jopa psykoosiin johtavat oireet alkaa jos yrität lähteä. Et ikinä pääse pakoon ellet sekoa täysin tai tapa itseäsi.
Ymmärsinkö oikein että olet ollut narsistin puoliso/lapsi? Mutta siis päässyt irti narsistista?
Tuo, ettei voi kertoa kenellekään siitä, että on laittanut välit poikki vanhempaansa, on kyllä niin totta. Ei sitä voi uskoa ennen kuin se osuu omalle kohdalleen. Minulla oli nuorena jossain vaiheessa muutaman vuoden välirikko toiseen vanhempaani. Kun sanoin ystävälleni, että minusta tuntuu siltä, kuin minulla ei olisi toista vanhempaa ollenkaan. Hän suuttui ja sanoi, etten voi niin sanoa, koska joillakin ei ihan oikeasti ole vanhempaa elossa.
Mutta se täydellinen välirikko voi olla jopa pahempi asia kuin vanhemman kuolema. Olen kuullut, että tieto vanhemman kuolemasta on monelle välit katkaisseelle lapselle helpotus.
Sellaiselle ihmiselle, jolla on kaksi rakastavaa vanhempaa ja koti on aina ollut turvapaikka pahaa maailmaa vastaan, voi olla mahdoton käsittää, että joku pelkää omaa vanhempaansa ihan oikeasti.
Vierailija kirjoitti:
Tuo, ettei voi kertoa kenellekään siitä, että on laittanut välit poikki vanhempaansa, on kyllä niin totta. Ei sitä voi uskoa ennen kuin se osuu omalle kohdalleen. Minulla oli nuorena jossain vaiheessa muutaman vuoden välirikko toiseen vanhempaani. Kun sanoin ystävälleni, että minusta tuntuu siltä, kuin minulla ei olisi toista vanhempaa ollenkaan. Hän suuttui ja sanoi, etten voi niin sanoa, koska joillakin ei ihan oikeasti ole vanhempaa elossa.
Mutta se täydellinen välirikko voi olla jopa pahempi asia kuin vanhemman kuolema. Olen kuullut, että tieto vanhemman kuolemasta on monelle välit katkaisseelle lapselle helpotus.
Sellaiselle ihmiselle, jolla on kaksi rakastavaa vanhempaa ja koti on aina ollut turvapaikka pahaa maailmaa vastaan, voi olla mahdoton käsittää, että joku pelkää omaa vanhempaansa ihan oikeasti.
Kyllä! Me väkivaltaisen hullu, kunnon psykonarsistin lapset edelleen pelkäämme isäämme kauhuissamme. Pelkoa ei helpota se että hän on esim minun ollessani aikuinen, käynyt kahdesti kimppuuni väkivalloin. Kukaan ei uskalla sanoa mitään, sillä kilahtaa ja turpaan tulee.
Koti ei myöskään ole ikinä ollut turvasatama vaan kauhun ja pelon tyyssija. Aikuisena kun ollut pahoja kriisejä (keskenmeno, petetyksi tuleminen, ero) niin ei TODELLAKAAN ole sinne ollut menoa ja jos vanhemmat sai vastoinkäymisen tietoonsa, tuli ivaa, pilkkaa ja vahingoniloa.
Narsisti haluaa lapselleen kaikkea pahaa. Mitä enemmän lapsi kärsii, sitä tyytyväisempi narsisti on. Tämä on todella häiriintynyttä mutta totta. Ja juuri tää on se mitä kukan ei juuri usko. Kun tietenkään ne omat hyvät vanhemmat ei ikinä käyttäytys noin.
Tän takia: suut suppuun. Kellekään et voi kertoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ex-anopille kävi noin. Äitinsä uhkaili, että hän pahoinpitelee hänet ja jättää perinnönjaon ulkopuolelle, jos pitää isäänsä yhteyttä. Siinä oli tullut avioero, kun tämä äiti petti isää ja hyysäsi juopporetkuja. Anoppini suostui tuohon, mutta kyllähän tällainen lapsuustrauma pilasi hänen elämänsä ja oli aivan sekaisin vielä yli 50 vuotta myöhemmin. Huomasin hänessäkin narsistisia piirteitä, oli hyvin vallanhaluinen ja kontrolloi appeani ja miestäni.
Kyllä tälle palstalle tietenkin kirjoittavat myös narsistit?
Millaisissa perheissä niitä narsisteja varttuu? No tietenkin narsistien lapsista tulee narsisteja. Ei tietenkään kaikista, mutta ehkä puolista? Vai miten sitä narsistiksi tulee?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo ihmisten menettäminen narsismille vastaa oman kokemuksen mukaan aika samanlaista traumaa kuin läheisen kuolema. Jotain perustavanlaatuista siinä kuolee kun menettää läheisen narsismille ja joutuu jättämään toivon välittävästä ihmissuhteesta. Sillä vakavuudella siihen surutyöhön mielestäni ainakin kannattaa suhtautua.
Olen ollut jo yli 15 v välirikossa narsistivanhempaan ja narsistin mukanaan vetämään toiseen vanhempaan, ja vieläkin suren asiaa. Ei tästä ehkä pääse yli koskaan. Aino hyvä puoli on se että sit kun ne kuolee niin olen jo tehnyt sen suremisen. Silloin sitä ei enää tarvi tehdä vaan tulee vain helpotus.
Kannattaisi yrittää päästää irti, elämästä menee todella paljon hukkaan kun elää sitä narsismin valossa. Ja kuoleman jälkeen voi kuitenkin tulla uudenlaisia käsittelemättömiä kipuja, ei niitä voi lunastaa ennakkoon muuta kuin käsittelemällä asioita. Mikä on eri asia kuin surra vuosikymmeniä. Puhun kokemuksesta.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä tälle palstalle tietenkin kirjoittavat myös narsistit?
Millaisissa perheissä niitä narsisteja varttuu? No tietenkin narsistien lapsista tulee narsisteja. Ei tietenkään kaikista, mutta ehkä puolista? Vai miten sitä narsistiksi tulee?
Miten pihalla oikein olet? Narsismi EI periydy vaan johtuu vauvaikäisenä tapahtuneesta hylkäämisen kokemuksesta ja puutteellisesta vuorovaikutuksesta. Toinen tapa on sitten se että lapsena on yhtä lasta kehuttu ja ylistetty tli muiden.
Moni narsistin lapsi on nimenomaan ”ei-narsisti”, niin minäkin, sillä teen ihan kaiken täysin päinvastoin kuin hullu narsku-paska vanhempani. Vahdin itseäni tarkkaan ja kontrolloin käytöstäni. Näin mitään ei tule siirrettyä eteenpäin.
Todella törkeää sanoa että narsistin lapsesta tulee narsisti. Se ei ole geneettistä!
Eniten narsisteja on suurissa ikäluokissa. Tämä oletettavasti siksi että varhaislapsuuden huono vuorovaikutus (suomeksi sanoen huono vauvan kohtelu) oli silloin niin yleistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo ihmisten menettäminen narsismille vastaa oman kokemuksen mukaan aika samanlaista traumaa kuin läheisen kuolema. Jotain perustavanlaatuista siinä kuolee kun menettää läheisen narsismille ja joutuu jättämään toivon välittävästä ihmissuhteesta. Sillä vakavuudella siihen surutyöhön mielestäni ainakin kannattaa suhtautua.
Olen ollut jo yli 15 v välirikossa narsistivanhempaan ja narsistin mukanaan vetämään toiseen vanhempaan, ja vieläkin suren asiaa. Ei tästä ehkä pääse yli koskaan. Aino hyvä puoli on se että sit kun ne kuolee niin olen jo tehnyt sen suremisen. Silloin sitä ei enää tarvi tehdä vaan tulee vain helpotus.
Kannattaisi yrittää päästää irti, elämästä menee todella paljon hukkaan kun elää sitä narsismin valossa. Ja kuoleman jälkeen voi kuitenkin tulla uudenlaisia käsittelemättömiä kipuja, ei niitä voi lunastaa ennakkoon muuta kuin käsittelemällä asioita. Mikä on eri asia kuin surra vuosikymmeniä. Puhun kokemuksesta.
Miten päästää irti? Se kun ei käy niin että komennan itseäni päästämään irti. Tunteet ei tottele käskyjä. Tiettyjä asioita ei voi vain päättää, niinkuin sitä että en enää ajattele asiaa. Mistä itse sait apua ja miten onnistuit?
Mieheni päätti katkaista välit narsistiäitiinsä. Siihen asti kaikki sisarukset olivat olleet yhtä mieltä tästä ihmisestä, sekä hänen vahingollisesta vaikutuksestaan sekä omiin lapsiinsa, lastensa lapsiin, ja siinä sivussa myös lastensa puolisoihin. Välien katkaisemisen jälkeen mieheni sisarukset katkaisivat välinsä mieheeni, koska tämä on kuuleman mukaan nyt sitten jollakin lailla pettänyt oman äitinsä, sillä äitihän on kuitenkin aina äiti vaikka olisi minkälainen. En ymmärrä, ja olenkin aina pysytellyt kuviosta mahdollisimman sivussa. Surullista kyllä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Narsistin puoliso on usein itsekin jotenkin viallinen. Läheisriippuvainen tms.
Itse olen katkaissut välini molempiin vanhempiin. En tiedä narsismista, mutta ainakin vahvasti narsistisia piirteitä. Isä on dominoiva ja vahva, äiti heikko ja ripustautuva. Ilman isää äiti ehkä olisi voinut olla normaalikin, en tiedä, mutta hyvin täydentävät toisiaan.
Kaikkien narsistien uhrien kannattaisi perehtyä aiheesta löytyvään kirjallisuuteen ja tutkimustietoon.
Faktat ovat sydäntä raastavia ja lukeminen sattuu, oikeasti. Mutta jos pystyy hyväksymään sen, että näillä ihmisillä ei juurikaan ole minkäänlaista kykyä empatiaan tai oman itsensä rehelliseen näkemiseen, saattaa oma olo ihan hiukan helpottua.
Vahingot, joita itselle on koitunut, ovat silti olemassa ja parantuvatko ne ikinä millään.
Terapiasta en kokemuksetta tiedä, mutta sen tiedän että kukaan, joka ei itse ole ollut tämän persoonallisuustyypin kanssa tekemisissä, ei voi asiaa ymmärtää. Sitä ei vaan voi uskoa/ käsittää. Itse tulee tosiaan helposti leimatuksi.
Narsisti onnistuu myös aivopesemään muun suvun niin että törmää mitä kummallisempiin uskomuksiin itsestään. Nämä tarjoillaan täytenä totena ja käyttäydytään sen mukaan.
Kohtelu saattaa olla kopio narsistin vastaavasta vähättelyineen, mitätöinteineen ja huomiotta jättämisineen.
Vahinko jatkaa eloaan myös puolison valinnassa, usein narsisti sekin, ja työelämässä on vaikea pitää puoliaan kun ei oikein osaa.
Ystäväpiirissä saattaa olla paljon muita uhreja ja luonnollisesti lisää narsistisesti painottuneita ihmisiä.
Ja tosiaan, se parempi vanhempi on menetetty mahdollisesti kokonaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo ihmisten menettäminen narsismille vastaa oman kokemuksen mukaan aika samanlaista traumaa kuin läheisen kuolema. Jotain perustavanlaatuista siinä kuolee kun menettää läheisen narsismille ja joutuu jättämään toivon välittävästä ihmissuhteesta. Sillä vakavuudella siihen surutyöhön mielestäni ainakin kannattaa suhtautua.
Olen ollut jo yli 15 v välirikossa narsistivanhempaan ja narsistin mukanaan vetämään toiseen vanhempaan, ja vieläkin suren asiaa. Ei tästä ehkä pääse yli koskaan. Aino hyvä puoli on se että sit kun ne kuolee niin olen jo tehnyt sen suremisen. Silloin sitä ei enää tarvi tehdä vaan tulee vain helpotus.
Kannattaisi yrittää päästää irti, elämästä menee todella paljon hukkaan kun elää sitä narsismin valossa. Ja kuoleman jälkeen voi kuitenkin tulla uudenlaisia käsittelemättömiä kipuja, ei niitä voi lunastaa ennakkoon muuta kuin käsittelemällä asioita. Mikä on eri asia kuin surra vuosikymmeniä. Puhun kokemuksesta.
Miten päästää irti? Se kun ei käy niin että komennan itseäni päästämään irti. Tunteet ei tottele käskyjä. Tiettyjä asioita ei voi vain päättää, niinkuin sitä että en enää ajattele asiaa. Mistä itse sait apua ja miten onnistuit?
Irtipäästäminen on pitkä prosessi, jossa keskeisenä osana keskitytään omien rajojen ja oman minän löytämiseen ja vahvistamiseen sekä omien haavojen ja traumojen parantamiseen. Kun tämän prosessin seurauksena oma itsetunto ja erillisyys narsistista vahvistuu ja selkeytyy ja häpeän tunteet alkaa heikentyä, niin alkaa näkemään narsistin myös kokonaisvaltaisemmin. Silloin alkaa ymmärtää valoa ja varjoa sekä itsessään että narsistissa ja tulee tilaa surulle ja hiljalleen myös irtipäästämiselle.
Sanoisinkin, että irtipäästäminen lähtee sinusta itsestäsi ja omien haavojesi parantamisesta. Suosittelen terapiaa ja narsismiin ja traumoihin liittyvän kirjallisuuden lukemista. Netissä on myös paljon hyviä videoita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo ihmisten menettäminen narsismille vastaa oman kokemuksen mukaan aika samanlaista traumaa kuin läheisen kuolema. Jotain perustavanlaatuista siinä kuolee kun menettää läheisen narsismille ja joutuu jättämään toivon välittävästä ihmissuhteesta. Sillä vakavuudella siihen surutyöhön mielestäni ainakin kannattaa suhtautua.
Olen ollut jo yli 15 v välirikossa narsistivanhempaan ja narsistin mukanaan vetämään toiseen vanhempaan, ja vieläkin suren asiaa. Ei tästä ehkä pääse yli koskaan. Aino hyvä puoli on se että sit kun ne kuolee niin olen jo tehnyt sen suremisen. Silloin sitä ei enää tarvi tehdä vaan tulee vain helpotus.
Kannattaisi yrittää päästää irti, elämästä menee todella paljon hukkaan kun elää sitä narsismin valossa. Ja kuoleman jälkeen voi kuitenkin tulla uudenlaisia käsittelemättömiä kipuja, ei niitä voi lunastaa ennakkoon muuta kuin käsittelemällä asioita. Mikä on eri asia kuin surra vuosikymmeniä. Puhun kokemuksesta.
Miten päästää irti? Se kun ei käy niin että komennan itseäni päästämään irti. Tunteet ei tottele käskyjä. Tiettyjä asioita ei voi vain päättää, niinkuin sitä että en enää ajattele asiaa. Mistä itse sait apua ja miten onnistuit?
Irtipäästäminen on pitkä prosessi, jossa keskeisenä osana keskitytään omien rajojen ja oman minän löytämiseen ja vahvistamiseen sekä omien haavojen ja traumojen parantamiseen. Kun tämän prosessin seurauksena oma itsetunto ja erillisyys narsistista vahvistuu ja selkeytyy ja häpeän tunteet alkaa heikentyä, niin alkaa näkemään narsistin myös kokonaisvaltaisemmin. Silloin alkaa ymmärtää valoa ja varjoa sekä itsessään että narsistissa ja tulee tilaa surulle ja hiljalleen myös irtipäästämiselle.
Sanoisinkin, että irtipäästäminen lähtee sinusta itsestäsi ja omien haavojesi parantamisesta. Suosittelen terapiaa ja narsismiin ja traumoihin liittyvän kirjallisuuden lukemista. Netissä on myös paljon hyviä videoita.
Mulla ei ole juuri nyt mahdollisuutta terapiaan, koska joutuisin maksamaan sen itse ja olen nyt osa-aikatyössä josta raha ei riitä terapiaan (en saa kelan tukemaa terapiaa, olen tätä jo yrittänyt). Olisiko mitään konkreettisia neuvoja mitä se oman itsen vahvistaminen voisi olla? Miten sitä omaa minää voisi löytää? Rajojen asettamisen ymmärrän, mutta narsistin lapsen on vaikea edes ymmärtää käsitettä ”minuus”.
Vierailija kirjoitti:
Niinsanottu terve vanhempi ei ole välttämättä terve. Kukaan terve ei jää katsomaan narsistia.
No tämä. Erehdyksiä tapahtuu. Narsistin uhri ei välttämättä itsekään ole kunnossa ja narsistit etsivät jollakin tapaa heikkoja ja lyötyjä ihmisiä. Kaikin puolin itsetunnoltaan terve ja muuten tasapainoinen ihminen osaa arvostaa itseään ja lähtee nopeasti kun huomaa narsistisia piirteitä. En kuitenkaan syyllistä uhria. Eletty elämä voi altistaa kaikenlaiselle. Kannattaa miettiä, mistä se johtuu jos jokainen puoliso on suhde toisensa jälkeen esimerkiksi alkoholisti ja väkivaltainen henkisesti ja/tai fyysisesti. Silloin joku ihmisessä saa hakeutumaan toistuvasti vahingolliseen seuraan. T. Enemmän kokemusta kuin moni arvaakaan.
Mun isäni on kunnon kiilusilmänarsisti ja oli ennen äitiäni useamman naisen kanssa parisuhteessa. Hänen keinonsa alistaa uhri oli aina sama: ottaa erittäin nuori ja pieni/hento naisystävä. Tällanen oli helppo taivuttaa omaan tahtoon jo pelkällä tahdonvoimalla ja myös fyysinen kurittaminenkin oli helppoa (isän mielestä miehen kuuluu käyttää kuritusväkivaltaa myös puolisoon). Esim äitini oli 17 kun alkoivat seukkaamaan ja 18 kun meni naimisiin. Omasta kodista meni suoraan ”narsistin holhoukseen”. Omaa tahtoa ei koskaan ehtinyt tullakaan.
Tää narsistin puolison sielunelämä (tai pitäisikö oikeastaan sanoa sielunkuolema) olisi muuten tosi mielenkiintoinen tutkimusaihe!
Ainostaan otantaa olisi vaikea saada sillä narsisti kyllä pieksää jos puoliso antaisi aiheesta haastattelun!
En nähnyt tätä naista viimeiseen viiteentoista vuoteen ennen kuolemaansa, onneksi, ja kun kuulin hänen kuolemastaan niin joku tahaton hymy tuli kasvoilleni.
Ja kun aikanaan melko nuorena päätin että en halua enää ikinä nähdä enkä kuulla tästä täydellisestä hirviömäisestä psykopaatista, patologisesta valehtelijasta, yhtään mitään, niin siinä meni välit sisaruksiinkin, mutta ne vuodet lapsuudenkodissa olivat niin täydellistä helvettiä että oikeastaan tuntui vain hyvältä että kukaan eikä mikään ole sieltä muistuttamassa.
On todella surullista että nuoruus ja kauneus meni siinä käsittämättömässä ahdistuksessa ja itsemurha-ajatuksissa.
Ja vielä se että isä oli jo kuollut siinä vaiheessa kun tämä täydellinen lopullinen yhteydenpidon loppuminen tapahtui.
Elämäni lähti oikeasti menemään välittömästi parempaan suuntaan kun pääsin koko lapsuudenperheestäni eroon. Surin kyllä että ne välit menivät sitten kaikkiin, mutta se oli pienempi suru kuin se että se sama helvetti olisi jatkunut vielä aikuisenakin. Ei ja ei.
Alue: Aihe vapaa
Narsistin uhrilla saattaa jossain vaiheessa iso pyörä heittää kun vuosikymmeniä joutuu yksin elämään kaiken sen paskan kanssa mitä sulle on tehty. Nyt en siis v*ttuile vaan epäilen että oikeasti tälle kirjoittajalle on käymässä näin.
Narsistien uhreja on aikalailla paljon ja heille ei ole mitään apua. Siis ei minkäänlaista, jos ei ole mt-diagnoosia. Kelan tukemaa terapiakaan ei saa.
Olen alkanut miettimään että suomessa pitkästi yli puoli miljoonaa syö nukahtamislääkkeitä ja vielä isompi osa masennuslääkkeitä. Kannattaisi ehkä antaa sitä terapiaa vähän löysemmillä kriteereillä.