Miksi tunnen usein häpeää ihan typeristä asioista? Esim jos joudun asioimaan omqsta mielestäni ruman ihmisen kanssa ja joku tuttu näkee . Muutenkin huomaan erilaiset ihmiset helposti ja asia vaivaa minua.

Sinulla on luultavasti jotain uskomuksia, jotka mahdollistavat tämän. Et välttämättä ajattele niin loogisesti, vaan olet imenyt vaikutteita ympäristöstäsi tai käyttäydyt niiden mukaan. Esim.

-rumien kuuluu hävetä/pysyä poissa näkyviltä

-sinun kuuluu asioida vain hyvännäköisten ihmisten seurassa

Toinen juttu on miten tuo voi liittyä itsetuntoon. Häpeän tunne tarkoittaa, että kokee huonommuutta, vääryyttä ja alemmuutta. Myötähäpeä tarkoittaaa, että tuntee jonkun muun olevan alempana. Ehkä et halua assosioitua huonompiin ihmisiin, ja täten itsetuntosi olisi kiinni siitä, kenen kanssa liikut ja tulet nähdyksi. Ei kuulosta kovin henkisesti vahvalta ja muista riippumattomalta tavalta elää. Tämä tulee sinulle ongelmaksi jo nyt, mutta viimeistään siinä vaiheessa kun itse ehkä olet vastaavassa asemassa ulkonäön suhteen kuin ihmiset joita häpeät. Ehkä joudut auto-onnettomuuteen, ehkä vanhenet, ehkä kasvoillesi heitetään happoa, ehkä sairastut. Lisäksi se, että kenen seurassa sinut nähdään: mitä jos kukaan hyvännäköinen ei halua liikkua kanssasi?

Jos tunne-elämän ongelmat häiritsevät päivittäin, kannattaa mennä terapiaan setvimään. Itse kävin ja helpotti :)

Todellakin sulla on heiveröinen itsetunto ja projisoit epävarmuuden omasta ulkoisesta olemuksestasi muihin, löydät siis vikoja muista ihmisistä, koska sillä keinolla voit tuntea itse olosi hieman paremmaksi. Tuo häpeä taas tulee siitä, että olet liioitellun huolissasi siitä mitä muut sinusta ajattelevat, ja koska ulkoistat omat mahdolliset vikasi muihin, häpeät heidän kauttaan itseäsi.

Missä niitä rumia ihmisiä näkee, olen elänyt 65 vuotta, en ole vielä nähnyt. No sen yhden naisen lehtien kuvissa, hän sairastaa jotain sairautta, oli aika pahan näköinen, mutta senkin selittää sairaus.

Nuoruus.

Hyvin ilkeämielisiä ja lapsellisia kommentteja olet saanut. Kommenteissa kauhistellaan sitä, miten ruma sinä varmasti olet, kun tällaisia mietit. Onko tuo jonkun mielestä kehittynyt reagointitapa? Jos aloittaja menisi terapiaan puhumaan ongelmastaan, niin olettaisitteko, että terapeutti suuttuisi hänelle, haukkuisi hänet maanrakoon, rumaksi ja iljettäväksi ja käskisi painumaan h e l vettiin?

Tämä vauva.fi ei tietenkään ole mikään terapiavastaanotto, mutta onhan täällä useinkin avauksia, joiden aloittajan pitäisi puhua asiastaan ammattilaiselle vauvapalstan sijaan. Silti he eivät saa näin alhaisen tason kommentteja avaukselleen.

Tässä siis asiallinen vastaus sinulle, ap:

Toki tämä ongelmasi liittyy vahvasti huonoon itsetuntoon. Minä olin nuorena samanlainen. Näin ihmisten normista poikkeavan ulkonäön jonain puutteena/vikana. Vasta myöhemmin itsetunnon parantuessa ja oman peilikuvan muuttuessa miellyttävämmäksi aloin nähdä muutkin eri tavalla. En ajatellutkaan enää, että jonkun "rumuus" on jokin vika, vaan me kaikki olemme omannäköisiämme. Minusta ihmisten ulkonäköä voisi verrata vaikka eri lintulajeihin. On olemassa paljon kauniita lintulajeja, mutta myös paljon sellaisia, joita ei mielletä yhtä kauniiksi. Mene ulos ja katso vaikka varista. Se ei ole kovin viehkeän näköinen eikä se laula kauniisti vaan se on synkän värinen ja raakkuu. Mutta ajatteletko sinä, että se on viallinen? Todennäköisesti et, vaan ajattelet, että se on luotu sellaiseksi. Itse näen nykyään varikset ja kalalokit hyvin sympaattisina, koska katson niitä sillä tavalla kuin meidän kaikkien tulisi katsoa toisiamme - ymmärtävästi ja hyväksyvästi, joskus jopa rakastavasti.