Miten kestää yrittäminen & piinaviikot ahdistumatta?

Miten te muut kestätte piinaviikkoina oviksen jälkeen? Meillä on menossa yk 8, tuloksena tänä aikana yksi kemiallinen raskaus (yk 6). Olen ahdistuvaa tyyppiä, ja pelkään että tää raskautumisesta ahdistuminen pilaa mahdollisuudet oikeasti tulla raskaaksi- koko keho on ihan viimeistään ovulaation jälkeen kuin viritetty viulunkieli! Kaipaan tukea & neuvoja, miten ihan konkreettisesti vois yrittää olla ”yrittämättä”, eikä stressata ja ahdistua niin valtavasti. Tässä useemmassa kierrossa on tullu tihrusteltua itkua ja oltua niin kiree, että mies on ollut ihan varma positiivisesta, mutta eipäs vaan oo mitään vielä kuulunu. Koitin taktiikkaa, etten lue netistä mitään raskautumiseen liittyvää enkä tarkkaile kiertoa yhtään enempää ku on tarvis, mutta ei auta.

Olen 29v ja ekaa ollaan yrittämässä, ahdistus tuntuu pahenevan kun lähipiirissä tulee nyt vauvauutisia tahtia 1/kk vähintään, ja yritystä näihin on ollut takana yhdestä kolmeen kierrosta. Ihanaa, että rakkaille ystäville syntyy vauvoja, mut niiiin raastavaa, kun itselle ei vielä uutisia kuulu! Miten tässä vois elää normaalia elämää?! Koronan takia lomautettuna muukin elämän sisältö ollu vähissä...