Lue keskustelun säännöt.
Olispa aina kesä, ajatuskin pimeästä pitkästä syksystä ja talvesta ahdistaa.
17.08.2020 |
Etätyöt keväällä ja kesällä on ollut ihanaa kun töitä on voinut tehdä myös ulkona ja työpisteitä voinut vaihdella päivän aikana ihan eri tavalla kuin ilmojen kylmetessä. Miten syksyn jaksaa jos koko elämä on samoissa pienissä neliöissä eikä voi edes suunnitella lomamatkaa valoisampiin olosuhteisiin?
Kommentit (4)
Sama juttu. Kun istun auringossa terassilla juomassa kahvia ja ihailemassa pihaa tai laiturilla uinnin jälkeen olen täydellisen onnellinen!
Olisipa aina tällaista! Ei kipuja ei tuskaa, vain rentous.
Syksyn aurinkoiset päivät vielä menettelee juuri ja juuri mutta pilvet, pimeys ja sade vie elämänilon täysin
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Samaa mieltä. Nytkin viikonloppuna oli mahtavaa olla auringossa ja käydä uimassa ja kaikkea.
Syksyllä ja talvella ei ole samaa nautintoa.
Mua ahdistaa ajatus enemmän siitä että kohta pitää taas asua Helsingin kivikylässä. Talvi toki lisää v*tutusta myöskin.
Koko kesän ollut järvisuomessa omassa saaressa.
Mä taas jollain kierolla tavalla tykkään siitä että tulee kylmä ja pimeä. Kelit alkaa vastata paremmin omaa mielenmaisemaa. Toki kaamoksen aikana tuppaan masentumaan enemmän, mutta toisaalta masennuksen kourissa meni tämä kesäkin...