Mistä tietää olevansa vieraannuttaja?

Olet jos lapsi ei kerran halua mennä isälleen. Sinustahan se johtuu kun olet manipuloinut lapsen.

Et kuulosta vieraannuttajalta, kun et tahallaan ole mustamaalannut eksää etkä estänyt tapaamisia. Eksä kuulostaa siltä, että on keksinyt syypää sille, miksi ei jaksa pitää suhdetta yllä lapseensa.

Jos pohdit tuollaista niin et ole

Isä puhu omiaan. Eihän hänen sinua tarvi tavatakaan, vaan lasta, joten ihan sama ootko vaikea vai ei.

Teit lapsen tuntemattoman kanssa ja nyt avaudut av:lla kun siitä tulikin ongelmia? Tsemppiä.

Lapsen isä on vieraannuttaja, hänen pitäisi tuomita korvauksiin lasta kohtaan.

Vierailija kirjoitti:

Olet jos lapsi ei kerran halua mennä isälleen. Sinustahan se johtuu kun olet manipuloinut lapsen.

Se, ettei lapsi halua mennä isälleen ei mielestäsi voi johtua mitenkään isästä :D

Miehet on aina uhreja...

Et ehkä suoranaisesti vieraannuttaja ja manipuloija jos et ole sitä tehnyt mutta kehno kasvattaja saatat olla jos et ole saanut lapselle vakuutettua että isä on ihan ok ja isän tapaaminen on ihan ok. Lapsihan usein takertuu ja alkaa pitää sen vanhemman puolia, jonka kanssa asuu koska käy (useimmiten aiheetta) epävarmaksi siitä toisesta vanhemmasta ja pelkää menettävänsä sen lähivanhemmankin. Siinä mielessä siis vieraannuttaja ettet ole tukenut lapsen ja etävanhemmat välistä suhdetta. Se on lähivanhemmat tärkeimpiä tehtäviä toista vanhempaa kohtaan, lähivanhemmalla on älyttömän paljon valtaa tässä asiassa. Etävanhemman todella vaikea tehdä mitään jos lapsi ei suostu edes tapaamaan.                                                                                                                                                                                                                          Meillä asiaan tuli nyt vihdoin ja viimein ratkaisu ja tapaamiset näyttävät alkaneen sujua koska sain lapsen lähi-isän ymmärtämään asian. Meillä siis lapsi ei halunnut tavata minua, äitiä, joka olin muuttanut pois yhteisestä kodista ja lapsi jäi asumaan isän ja uuden puolisonsa kanssa. En tosin ole ihan varma etteikö isän uusi puoliso olisi käyttänyt lapsen manipulointia hyväkseen. Tsemppiä sinulle, lapsesi isälle ja lapsellesi.                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                Yrittäkää saada tapaamiset sujumaan edes jollain tavoin ja lyhyinä kahvilla käymisinä, jotta lapselle ja etävanhemmalle muodostuu edes jonkinlainen suhde, jota sitten isompana syventää. Pienet eivät usein pysty moneen ihmissuhteeseen. 

Vierailija kirjoitti:

Et kuulosta vieraannuttajalta, kun et tahallaan ole mustamaalannut eksää etkä estänyt tapaamisia. Eksä kuulostaa siltä, että on keksinyt syypää sille, miksi ei jaksa pitää suhdetta yllä lapseensa.

En kyllä syysllistäisi eksääkään tuosta asiasta. Ero ja huoltajuusasiat ovat todella rankkoja ja kun siihen vielä tulee lapsen uhmaikä ja toisen vanhemman suosiminen kuvioon mukaan niin kyllä se voimat syö siltä vanhemmalta, joka on se lapsen ei-suosima vanhempi ja etenkin jos vielä on etävanhempi, joka ei saa tavata lastaan. Syöhän lapsen uhmaikä, pikkulapsivaihe, voimakas oidipus-/elektravaihe ja suositumpi/vähemmän suosittu vanhempi asetelmat ihan ydinperheessäkin voimia niin saatikka sitten kun joutuu siitä rakkaastaan olemaan erossa. Tuossa Ap:n jutussa nyt näyttää olevan tilanne se että lapsi ei ehkä ole ollut isän haluama kun on noin lyhyessä suhteessa saanut alkunsa. 

Sinä olet syyllinen, ettei hänen tarvitse katsoa omaa syyllisyyttä ja välinpitämättömyyttä. Vika on kaikissa muissa, paitsi hänessä itsessään ja omissa valinnoissa. Ihminen joka aidosti haluaa tavata lastaan, häntä ei estä silloin mikään ja tekee kaikkensa, että voivat tavata. Hän on vieraannuttaja ja vieraannuttanut tässä tapauksessa itse itsensä.

Ei kaikki isät halua eron jälkeen lapsia aktiivisesti luokseen. Ei minunkaan lasten isä halua ja lapset oli jo teinejä, kun ero tapahtui.

Oma isäni sukuineen syytti äitiäni vieraannuttamisesta, vaikka päätös olla tapaamatta isää oli minun. Vanhemmat erosivat kun olin esiteini eikä isää ollut kiva tavata, kaljaa kittasi vaan mökillä ja kämppänsä epäsiisti yksiö. Hän oli moniongelmainen ihminen josta ei ollut edes viikonloppuisäksi vaikka sitä ei koskaan myönnetty. Äidin syyttäminen tuntui minusta pahalta.

Kiitos kommenteista. Onko jotenkin tyhmästi ajateltu, että toivon isän ja lapsen lähentyvän tulevaisuudessa kun lapsi on isompi ja minua ei tarvitse siihen väliin? Eli että lapsi voisi mennä itsenäisesti isälleen ja pitää tähän yhteyttä miten parhaaksi katsoo.

Isä on muuttanut numeronsa ja osoitteensa salaiseksi, estänyt minut kaikissa mahdollisissa kontakteissa, joten en usko että hän tahtoo minun olevan yhteydessä. Hänen sukunsakin lakkasi pitämästä yhteyttä lapseen ”koska olen hirveä noita”. Lastensuojeluilmoituksia isä ja hänen kumppaninsa ja sukunsa ovat tehneet kymmeniä. Niissä kerrotaan ihan kauheita valheita, kuten että olen narkomaani ja pahoinpitelen, en anna ruokaa enkä virikkeitä, koti on kaatopaikka jne. Kaikki on tarkistettu mutta eihän nuo pitäneet tietenkään paikkaansa.

En ymmärrä miksi tekivät tuollaista. Kun sosiaalityöntekijä kysyi isältä miksei hän tapaa lasta, niin isä sanoi että haluaisi pitää yhteyttä, mutta äidin takia hänen täytyy suojella omaa perhettään ja vaimoaan. Ymmärrän tietysti että näin voivat ajatella ja että luottamus on mennyt, koska olen sanonut ilkeästi monta kertaa. Pelkään hirveästi, koska isä sanoi että ”tulee vielä se aika kun kertoo lapselle miten asiat todellisuudessa on mennyt”. Eli kertoo ilmeisesti että isä ja rakastava puoliso ja mummi olisi ollut lapsen elämässä, mutta minun takiani heitä ei ollut.

Isä ei halunnut lasta alunperin. Hän löysi puolison melkein heti kun lapsemme syntyi. Isä kertoi minulle silloin että katuu lasta mutta tahtoo olla silti isä. Ilmeisesti jos olisin ollut järkevämpi ja ymmärtäväisempi isää kohtaan, tilanne olisi nyt toinen. Mietin uskallanko tehdä ratkaisuja, kuten muuttaa uuden työpaikan perässä. Meillä on yhteishuoltajuus koska isä haluaa pitää sen. En tiedä miten saisin häneen yhteyden ja kysyisin muutosta. En oikein ilman lupaakaan voi asioista päättää yhteishuoltajuuden takia.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Kiitos kommenteista. Onko jotenkin tyhmästi ajateltu, että toivon isän ja lapsen lähentyvän tulevaisuudessa kun lapsi on isompi ja minua ei tarvitse siihen väliin? Eli että lapsi voisi mennä itsenäisesti isälleen ja pitää tähän yhteyttä miten parhaaksi katsoo.

Isä on muuttanut numeronsa ja osoitteensa salaiseksi, estänyt minut kaikissa mahdollisissa kontakteissa, joten en usko että hän tahtoo minun olevan yhteydessä. Hänen sukunsakin lakkasi pitämästä yhteyttä lapseen ”koska olen hirveä noita”. Lastensuojeluilmoituksia isä ja hänen kumppaninsa ja sukunsa ovat tehneet kymmeniä. Niissä kerrotaan ihan kauheita valheita, kuten että olen narkomaani ja pahoinpitelen, en anna ruokaa enkä virikkeitä, koti on kaatopaikka jne. Kaikki on tarkistettu mutta eihän nuo pitäneet tietenkään paikkaansa.

En ymmärrä miksi tekivät tuollaista. Kun sosiaalityöntekijä kysyi isältä miksei hän tapaa lasta, niin isä sanoi että haluaisi pitää yhteyttä, mutta äidin takia hänen täytyy suojella omaa perhettään ja vaimoaan. Ymmärrän tietysti että näin voivat ajatella ja että luottamus on mennyt, koska olen sanonut ilkeästi monta kertaa. Pelkään hirveästi, koska isä sanoi että ”tulee vielä se aika kun kertoo lapselle miten asiat todellisuudessa on mennyt”. Eli kertoo ilmeisesti että isä ja rakastava puoliso ja mummi olisi ollut lapsen elämässä, mutta minun takiani heitä ei ollut.

Isä ei halunnut lasta alunperin. Hän löysi puolison melkein heti kun lapsemme syntyi. Isä kertoi minulle silloin että katuu lasta mutta tahtoo olla silti isä. Ilmeisesti jos olisin ollut järkevämpi ja ymmärtäväisempi isää kohtaan, tilanne olisi nyt toinen. Mietin uskallanko tehdä ratkaisuja, kuten muuttaa uuden työpaikan perässä. Meillä on yhteishuoltajuus koska isä haluaa pitää sen. En tiedä miten saisin häneen yhteyden ja kysyisin muutosta. En oikein ilman lupaakaan voi asioista päättää yhteishuoltajuuden takia.

Ap

Lastenvalvojaan yhteys, hänelle sanot että haluat yksinhuoltajuuden. Hän saa selville salaisetkin osoitteet ja hoitaa keskustelut lapsen isän kanssa. Sun ei tarvitse yksin edes puhua lapsen isän kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Et kuulosta vieraannuttajalta, kun et tahallaan ole mustamaalannut eksää etkä estänyt tapaamisia. Eksä kuulostaa siltä, että on keksinyt syypää sille, miksi ei jaksa pitää suhdetta yllä lapseensa.

En kyllä syysllistäisi eksääkään tuosta asiasta. Ero ja huoltajuusasiat ovat todella rankkoja ja kun siihen vielä tulee lapsen uhmaikä ja toisen vanhemman suosiminen kuvioon mukaan niin kyllä se voimat syö siltä vanhemmalta, joka on se lapsen ei-suosima vanhempi ja etenkin jos vielä on etävanhempi, joka ei saa tavata lastaan. Syöhän lapsen uhmaikä, pikkulapsivaihe, voimakas oidipus-/elektravaihe ja suositumpi/vähemmän suosittu vanhempi asetelmat ihan ydinperheessäkin voimia niin saatikka sitten kun joutuu siitä rakkaastaan olemaan erossa. Tuossa Ap:n jutussa nyt näyttää olevan tilanne se että lapsi ei ehkä ole ollut isän haluama kun on noin lyhyessä suhteessa saanut alkunsa. 

Olen yksinhuoltaja ja olen joutunut yksin kestämään kaikki uhmaiät, sairastelut, välillä epäsuosiossa olemisen ja kaikki muut selkkaukset. Ei voi laittaa hanskoja tiskiin vaan sen takia että on rankkaa eikä enää jaksaisi. Ja niitä yh:ita joilta voimat loppuu ja luovuttaa ei ole kukaan ymmärtämässä vaan tuomitsemassa. Miksi etävanhemman nyt pitäisi päästä helpolla ja saada kaikki empatia? Hän ei ole edes lapsesta vastuussa enimmän aikaa. Kai kiukuttelut kaks kertaa kuussa on helpompi kestää kuin 24/7 aina.

Luulisi, että saa helposti yksinhuoltajuuden, jos etävanhempi ei tapaa lasta eikä anna edes yhteystietojaan. Jokainen oikeuslaitos toivottavasti tajuaa että, yhteishuoltajuudesta on vain haittaa, kun toinen tekee kiusaa.

Itse asiassa olen jo kokeillut yksinhuoltajuuden saamista. Ei onnistu. Tuomari katsoi että lapsen paras on se että saa mahdollisuuden tuntea oman vanhempansa. Lisäksi oli sitä mieltä että olen vieraannuttaja ja epätasapainoinen vanhempi. Vein asian aikoinaan oikeuteen, koska halusin kiusanteon loppuvan ja säännölliset tapaamiset. Olin tyhmä kun luulin pärjääväni ilman todistajia. Asianajajakin oli nuori ja kokematon. Ex toi todistajiksi vaimonsa ja muuta sukuaan. He sitten ”todistivat” miten olen huono ja kelpaamaton.

Ap

Olet ap todella vastuuton ja vastenmielisen oloinen. Olet ollut ilmeisesti todella kauhea koska isä ja puolisonsa ovat tuollaiseen ratkaisuun päätyneet.

Vierailija kirjoitti:

Olet ap todella vastuuton ja vastenmielisen oloinen. Olet ollut ilmeisesti todella kauhea koska isä ja puolisonsa ovat tuollaiseen ratkaisuun päätyneet.

Höpö höpö. Ei tuo isä edes halua olla lapsensa kanssa tekemisissä.