Lue keskustelun säännöt.
Kylällä puhutaan, että minä olen laiska äiti.
01.08.2008 |
Meillä on kolmivuotias poika ja kolmikuukautinen tyttövauva. Minä olen vauvan kanssa kotona ja poika aloittaa tutussa hoitopaikassa jälleen parin viikon päästä. Nyt kylällä puhutaan selän takana ja kauhisttellaan sitä, että lykkään kolmivuotiaan hoitoon.
Pojallamme on todettu keskivaikea puheenkehityksen viivästymä ja meillä on diagnoosissa myös tautiluokitus, joten ihan pikkujutusta ei ole kysymys. Diagnoosi suosittaa päivittäistä kontaktia omanikäisten lasten kanssa sekä massiivista puheterapiaa. Kotona on vain minä ja vauva, joten omanikäistä seuraa ei ole, eikä täällä maalla ole myöskään kerhoja. Olemme ratkaisseet asian niin, että lapsi jatkaa tutussa ryhmässä puolipäiväisenä ja saa tarvittavia esimerkkejä. Seläntakanapuhujat eivät tiedä taustoja enkä niitä kaikille erikseen ala kertomaankaan. Pitäisiköhän laittaa ilmoitus paikallislehteen, niin tulisi kerralla selväksi? Rasittaa tiukassa tilanteessa vielä sonnanjauhajat, jotka eivät edes vaivaudu kysymään suoraan vaan tekevät villejä oletuksiaan.
Kiitos kun sain avautua!
Kommentit (19)
Minua lähinnä huvittaa kuinka ihmisillä riittää energiaa pohtia toisten ihmisten tekemisiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tai siivoa vähän ja kirjoita yleisimmin siitä, kuinka joskus hoitopaikka on tarpeellinen.
että pyydät paikallislehden toimittajan tekemään teidän perheestä jutun - mä tiedän perheitä jotka ovat näin tehneet :-D Tyyliin "halutaan kertoa että muut samaan tilanteeseen joutuvat vois saada apua" En todellakaan tiedä mitkä ovat olleet todelliset motiivit näiden juttujen tekoon, mutta kuvittelen että yksi voi olla tuo että paskan jauhaminen ja villit huhut loppuisivat.
Enkä kyllä suoraan suosittelekaan... ihmiset on sellaisia että ne puhuu joka tapauksessa.
Voimia sulle ja nauti lapsistasi!
Alkoi itkettämään, niin tiukilla ollaan. Vauva valvottaa, hormonit heittelee ja pojan kehitys huolestuttaa ( vaikkei siitä mitään hyötyä olekaan ). Ap
Antaa kylän ämmien juoruta, ensi viikolla on jo toiset juorut puheissa.
Tuo idea paikallislehden jutusta myös hyvä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta koita vain ajatella, että et jatkossa mene itse mukaan moisiin juoruihin silloin kun ne koskevat jotain toista.
4- ja 2-vuotiaat ovat hoidossa ja minä kotona vauvan kanssa. Se mitä ihmiset eivät tiedä, on mieheni masennus ja siitä johtuva äärimmäinen haaste perheemme jaksamiselle. Eivätpä tiedä sitäkään, että kolmas lapsi oli vahinko, eli vaikka miehen sairaudesta kuulisivatkin, pitäisi kuitenkin taivastella "pakkoko sitä on hankkia lapsia jos niitä ei jaksa hoitaa"......
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muista aina se ja jätä muiden puheet/kauhistelut omaan arvoonsa!
Ja laiskuudesta vielä: meillä on esikoinen (nyt 4v.) ollut koko ajan hoidossa, vaikka olen ollut vauvan kanssa kotona (nyt 10kk). Ja pojalla ei siis ole mitään viivästymää yms., ihan on normaali lapsi.
On kuitenkin sen verran vilkas ja kaipaa kavereita ja leikkiseuraa, että olen todennut, etten jaksa tarjota tätä kaikkea hänelle päivästä toiseen. Siis, olen suoraan sanonut tutuille yms., että olen niin laiska ja myös omaa aikaa kaipaava äiti, että haluan esim. vauvan päiväunien aikana tehdä omia asioita enkä leikkiä pojan kanssa. Leikin hänen kanssaan siten illalla ja vkonloppuisin mielestäni aivan riittävästi. En myöskään halua sotkea vauvan päivärytmiä kuskaamalla esikoista kerhoihin yms., joissa olisi leikkiseuraa. En myöskään jaksa istua päivästä toiseen hiekkalaatikon reunalla.
Meillä siis puheet loppui siihen paikkaan, kun suoraan sanoin, että "juu, laiska olen, mutta näin on kaikille parasta".
Olen näkyvässä asemassa kylälläni, siis työskentelen täällä vanhusten parissa. Suurin osa minut tuntee ja en ota osaa kylän juorumyllyyn, periaatteestakaan. Nyt kun meillä on sopeutumisen hetki siihen, ettei poikamme kehitykään kaikilta osin normaalisti ( diagnoosi puhuu jopa kehitysvammasta ) niin shakaalit hyökkäävät. Nyt en edes osaa ajatella sitä, että juoruajat ovat itse törppöjä, vaan pahastun pahoista puheista. Ehkä ajan myötä helpottaa.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Anna puhua. Ei haukku haavaa tee. Ota vaan vähän rennommin. Ihmisillä on nyt aina tarve juoruta muista ja vähän liiotellakin. Mutta eihän se vaikuta Sinun elämääsi mitenkään. Itse ainakin yrittänyt opetella elämään niin, etten välittäisi muiden ihmisten puheista.
Just tuon takia on ihanaa asua täällä kaupungissa, ei kukaan edes tiedä moniko lapsi on hoidossa ja moniko on kotona, eikä ketään kiinosta, kun ympärillä on muutakin mietittävää kun naapureiden jutut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vähemmän ehkä, koska naapureita ei niin hyvin tunneta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Just tuon takia on ihanaa asua täällä kaupungissa, ei kukaan edes tiedä moniko lapsi on hoidossa ja moniko on kotona, eikä ketään kiinosta, kun ympärillä on muutakin mietittävää kun naapureiden jutut.
Se, että sinä et puhu naapureidesi kanssa, ei tarkoita, etteivätkö he puhu sinusta. Joten kyllä tosiaan kaupungeissa naapureiden asiat kiinnostavat ihan samalla tavalla kuin maallakin.
Vieläpä niin, että omakoti- ja rivitaloasukkaiden asiat tiedetään parhaiten, mutta kyllä kerrostaloissakin osataan.
Kyllä niillä ihmisillä on silmät päässä, aivan varmasti huomaavat ketkä ovat hoidossa ja ketkä eivät.
tsemppiä ap- taistele lapsesi kuntoutuksen puolesta:::)))vain sinä tiedät totuuden- ei ole laiska, vaan fiksu lapsesi atua ajatteleva äiti---
voimia:::)))
Ps liity perheverkko.net
tai leijonaemot.org palstoille niin saat vertaistukea
tai lue vaikka muitakin erityislasten palstoja- esim. dysfasialiitolla on materialiaali puheenkehitykseen liittyen
kyläyhteisön. Rivitalon pienellä pihalla päivystävä kotiäiti on nykypäivän sentraalisantra, kun kanssasisaret tulevat juttusille. Omakotitalossa naapureiden asiat kerrotaan omalle suvulle, vieraille ja toisille naapureille... Näinhän se menee. Ihan turhaan ajattelee, että kaupungissa on suojassa juoruilta. Jos sitten ei elä ihan eristäytyneenä kerrostaloasunnossa, eikä tutustu keneenkään.
Just tuon takia on ihanaa asua täällä kaupungissa, ei kukaan edes tiedä moniko lapsi on hoidossa ja moniko on kotona, eikä ketään kiinosta, kun ympärillä on muutakin mietittävää kun naapureiden jutut.
Se, että sinä et puhu naapureidesi kanssa, ei tarkoita, etteivätkö he puhu sinusta. Joten kyllä tosiaan kaupungeissa naapureiden asiat kiinnostavat ihan samalla tavalla kuin maallakin.
Vieläpä niin, että omakoti- ja rivitaloasukkaiden asiat tiedetään parhaiten, mutta kyllä kerrostaloissakin osataan.
Kyllä niillä ihmisillä on silmät päässä, aivan varmasti huomaavat ketkä ovat hoidossa ja ketkä eivät.
kyläyhteisön. Rivitalon pienellä pihalla päivystävä kotiäiti on nykypäivän sentraalisantra, kun kanssasisaret tulevat juttusille. Omakotitalossa naapureiden asiat kerrotaan omalle suvulle, vieraille ja toisille naapureille... Näinhän se menee. Ihan turhaan ajattelee, että kaupungissa on suojassa juoruilta. Jos sitten ei elä ihan eristäytyneenä kerrostaloasunnossa, eikä tutustu keneenkään.
Just tuon takia on ihanaa asua täällä kaupungissa, ei kukaan edes tiedä moniko lapsi on hoidossa ja moniko on kotona, eikä ketään kiinosta, kun ympärillä on muutakin mietittävää kun naapureiden jutut.
Se, että sinä et puhu naapureidesi kanssa, ei tarkoita, etteivätkö he puhu sinusta. Joten kyllä tosiaan kaupungeissa naapureiden asiat kiinnostavat ihan samalla tavalla kuin maallakin.
Vieläpä niin, että omakoti- ja rivitaloasukkaiden asiat tiedetään parhaiten, mutta kyllä kerrostaloissakin osataan.
Kyllä niillä ihmisillä on silmät päässä, aivan varmasti huomaavat ketkä ovat hoidossa ja ketkä eivät.
Ei kai se sinun elämääsi vaikuta mitenkään?
Vaikka sanoisitkin niille syyt miksi laitat lapsen hoitoon niin saisit kuitenkin kuulla että "oletkos ikinä kokeillut lukea lapselle" tai "lapsille pitää puhua paljon, kyllä ne sitten oppii".
T: kahden dysfaatikon äiti jonka lapset kanssa menneet päiväkotiin puheenkehityksen takia