Hei, te opiskelijoiden curling-vanhemmat!
Mainitkaapa opintojen ohessa töitä tekeville sydänkäpysillenne, että ehkä ei ole viisasta ihan kaikkea paljastaa yksityiselämästään.
Minulla on osa-aikatöissä alan opiskelija, joka on kertoillut elämästään mm. sen, että hän asuu vanhempien ostamassa ja omistamassa asunnossa, ei maksa vuokraa (mutta jollain kommervenkillä nostaa silti asumislisää), ja että isä hoitaa hänen puolestaan mm. laskuihin liittyvät epäselvyydet, polkupyörän vuosihuollot ja hankkii opiskeluvälineet. Mainitsi myös että ei itse osaisi eikä edes haluaisi hoitaa omia asioitaan.
Ikävä kyllä näiden puheiden vuoksi en tule palkkaamaan häntä vakituiseksi (toivottavasti hän ei sitä edes toivo, tällä hetkellä en tiedä miten on). Meille on jonoksi asti myös sellaisia tulijoita, jotka elävät itsenäisesti ja sekä osaavat että haluavat hoitaa oman elämänsä tärkeät asiat! Uskon tällaisen henkilön hoitavan itsenäisemmin myös työnsä.
Säälittää tuo tyttö, joka lienee niin pumpulissa pidetty että ei edes itse ymmärrä millaisen kuvan hän luo itsestään puheillaan.
Kommentit (82)
[quote author="Vierailija" time="20.08.2013 klo 21:32"]
[quote author="Vierailija" time="20.08.2013 klo 21:28"]
Kylläpä tämä aihe on herättänyt intohimoja.
[/quote]
Sinussa on herttänyt, kun tänne aiheesta kirjoitat pitkästi ja kertoilet netissä työntekijästäsi tunnistettavia asioita. Ehkä on paras että sanot mikä se firmasikin on, niin tietää useammat varoa moista lörppö työnantajaa.
[/quote]
niin niin, ap. Tyttö on kertonut asiansa sinulle ja nyt sinä päätit kertoa ne täällä ihan koko maailmalle. Mietipä sitä.
Minä muuten odotan että (opiskelija-) poikani hoitaa tuollaiset nettiliittymiin liittyvät ongelmat ja muutkin tekniset jutut (tekeekin sen mielellään) koska ymmärtää niistä enemmän kuin minä. Meidän perheessä ei ole myöskään tarkkaa se kuka vie kenenkin pyörän vuosihuoltoon ja kuka sen sieltä hakee. Sillä ei ole mitään tekemistä kenenkään itsenäisyyden kanssa, se on aika- ja järjestelykysymys. Ehkäpä tuolla ap:n palkkaamalla tytöllä - joka siis opiskelee JA käy töissä - ei ole aikaa niin paljon kuin isikullalla joka kenties on jo siinä asemassa ja elämänvaiheessa että pääsee töistä ajallaan. Hänellä kenties on myös sopiva teline autossaan jolla pyörän saa vuosihuoltoon nopeasti ja vaivattomasti.
Miksi opiskelijaa ei saisi tukea? Paremin niistä opinnoista selviytyy kun ei tarvitse murehtia sitä onko rahaa vuokraan ja ruokaan. Ja tyttö kuitenkin on TÖISSÄ eli ei se perhe kaikkea anna kultalautasella.
Opiskelu tuottaa silkkaa pääomaa ja sitä ei kukaan voi viedä pois. Siihen jos mihin kannattaa sijoittaa.
No niin ap, olet nyt todistellut täällä monen viestin voimin, kuinka oikeassa olet, joten mitäpä tässä nyt vastaankaan väittämään. Eiköhän olisi aika tehdä niitä töitäkin jo välillä, sinunkin? Kerroit alaisestasi jo kaiken tarvittavan moneen kertaan aina vain lisää kertomustasi värittäen. Avausviestissä esitit asian muutamalla lauseella, sitten aina vain enemmän löylyä kiukaalle ja nyt ollaan jo päivittäisessä ja jatkuvassa leuhkimisessa jne.
Siinä AP on kyllä enemmän kuin oikeassa, ettei työpaikalla kannata huudella mitä tahansa. Tosin luulisi jo maalaisjärjenkin sen sanovan myös.
Saavat vanhemmat " hoitaa" tätä lastaan lopunikäänsä, kun ovat sille tielle lähteneet. Jotain omaa syyllisyyttään paikkaavat. Eivätkä ilmeisesti halua edes olla ylpeitä lapsensa saavutuksista, sillä tällainen Curling- vanhempien lapsi ei yleensä saavuta itse yhtään mitään kun kaikki hoidetaan vanhempien toimesta. Minulla on tällainen ystävä joka on täysin hukassa vanhempien kuoltua.
Mistä tiedät, että tytön ominaisuudet johtuvat kotioloista? Onhan ihmisillä luonnostaankin eri ominaisuuksia, eikä kaikki omia asioitaan hoitaneetkaan ole toistensa kopioita.
Tiedän monta nuorta, jotka ovat olleet työelämässä ja joiden vanhemmat eivät heidän asioitaan hoida, mutta he eivät silti kaikki ole niin toimeliaita ja aktiivisia jne. vaan kaikki erilaisia. Meillä ihmisillä on myös erilaisia taipumuksia. Olemme erilaisia luonteita, olemme ulospäinsuuntautuneita, sisäänpäinkääntyneitä jne.
Toiseksi, miksi sitten suosittelet, ettei niistä kotiasioista kannattaisi puhua ääneen työpaikalla? Eli jos tyttö ei olisi niistä puhunut, et olisikaan ottanut häntä jatkuvan tarkkailun alaiseksi? Et olisi huomannutkaan hänessä mitään huonompaa verrattuna muihin? Vai mihin pyrit neuvollasi?
Kyllähän kaikki vastuulliset vanhemmat tukevat ja auttavat opiskelevaa lastaan, ja tämän sanon lapsena, jota EI KOSKAAN tuettu tai autettu.
Mutta jotakin rajaa: nykyajan curling-vanhemmat ostavat lapselleen opiskelija-asunnon ja kalustavat sen, maksavat kaikki hänen laskunsa, maksavat lapselleen kuukausirahaa jonka lisäksi vielä tekevät extra-tilisiirtoja, ostavat auton, jonka maksut, huollot ja bensat he vanhempina kustantavat...
Milloin tällainen lapsi oppii pitämään huolta omista asioistaan? Tekemään työtä oman elantonsa eteen? Ymmärtämään rahatalouden perussäännöt?
[quote author="Vierailija" time="21.08.2013 klo 11:55"]
Kyllähän kaikki vastuulliset vanhemmat tukevat ja auttavat opiskelevaa lastaan, ja tämän sanon lapsena, jota EI KOSKAAN tuettu tai autettu.
Mutta jotakin rajaa: nykyajan curling-vanhemmat ostavat lapselleen opiskelija-asunnon ja kalustavat sen, maksavat kaikki hänen laskunsa, maksavat lapselleen kuukausirahaa jonka lisäksi vielä tekevät extra-tilisiirtoja, ostavat auton, jonka maksut, huollot ja bensat he vanhempina kustantavat...
Milloin tällainen lapsi oppii pitämään huolta omista asioistaan? Tekemään työtä oman elantonsa eteen? Ymmärtämään rahatalouden perussäännöt?
[/quote]
Niin- parempi pitää rahavirta myös auki lapsen koko loppuelämän, sillä näin ei opeteta ketään selviytymään itsenäisesti. Olisi mukava kysyä näiltä vanhemmilta heidän motiiviaan.
Ihan kun tämä olisi jotain uutta. On aina ollut varakkaita perheitä, Suomen historiassa on ollut paljon perittyä omaisuutta ja isältä perittyjä työpaikkoja, mm. agraarikulttuurissa. Maatilat periytyivät lapsille, kartanot ja tehtaat myös. Poika oli isällään opissa entisaikana, ja kesti kauan ennenkuin vanha isäntä antoi päätösvallan pojalleen, yleensä vasta kuoleman kynnyksellä. Entisajan Suomessa oli pikemminkin sääntö kuin poikkeus, että tietynlaista curling-meininkiä oli, koska samanlaista itsenäisyyttä ei nuorilla ollut kuin nykyään. Vasta opintotukijärjestelmä toi tämän laajemman mahdollisuuden itsenäisyyteen korkeakouluopiskelijoilla. Isäni opiskeli 50-luvun lopulla, opinnot pääkaupungissa kustansivat vanhemmat. Yliopiston loma-ajat isäni oli töissä suurehkolla kotitilallaan. Ei siinä hirveän itsenäisiä oltu, eikä omia raha-asioita ollut vasta kun valmistumisen jälkeen, kun sai ensimmäisen työpaikan ja palkka alkoi tulla, silloin opeteltiin raha-asioiden hoitoa. Niin oli kaikilla isän maalta tulleilla opiskelukavereilla.
Itsenäisyyden korostus on nykyajan keksintö. Suomen ulkopuolella vieläkin aika tuntematon juttu alle 25-vuotiailla.
[quote author="Vierailija" time="21.08.2013 klo 11:34"]
No niin ap, olet nyt todistellut täällä monen viestin voimin, kuinka oikeassa olet, joten mitäpä tässä nyt vastaankaan väittämään. Eiköhän olisi aika tehdä niitä töitäkin jo välillä, sinunkin? Kerroit alaisestasi jo kaiken tarvittavan moneen kertaan aina vain lisää kertomustasi värittäen. Avausviestissä esitit asian muutamalla lauseella, sitten aina vain enemmän löylyä kiukaalle ja nyt ollaan jo päivittäisessä ja jatkuvassa leuhkimisessa jne.
[/quote]
Selkeästihän tässä kävi näin: ensin oli työntekijä, sitten oli huono ja pilalle paapottu työntekijä kun selvisi että saa kotoaan apua, ja loppujen lopuksi vikoja löytyy koko ajan vain enemmän ja enemmän.
Työntekijällä on salassapitovelvollisuus mutta niin on työnantajallakin. Ja tänne sinä ap kuitenkin tulet huutelemaan työntekijäsi yksityisasioita ja mollaamaan häntä julkisesti. Valitse toki vakituiseksi kuka haluat mutta tee se yksityisesti, jooko? Ihan vaan siellä firmasi pöydän takana. Ilman että julkisesti ensin riepottelet tämän ihmisen. Harvinaisen epäkypsää toimintaa sinulta.
Kyllä, on olemassa curling-vanhempia ja on olemassa nuoria aikuisia joille eivät elämän realiteetit ole valjenneet jo kuudentoista vanhana. Mutta kuuluuko se kaikelle kansalle?
Kun kerran aloitit, kerrot meille varmaan myös sen mitä muiden työntekijöidesi yksityiselämään kuuluu.
Tuo tyttö/nainen jota parjaat, on ehkä saanut hyvät kortit elämässään ja puhuu asioista hieman epäkypsästi. Mutta sinä, joka ilmeisesti olet saanut oikean kasvatuksen ja joka olet aikuinen, vanhempi, kypsempi, puhut hänen asioistaan julkisesti ihan tietoisesti ja täällä internetissä ne myös pysyvät. Hän voi tehdä sinusta myös rikosilmoituksen, nostaa kunnianloukkaussyytteen tms jos sattuu tänne eksymään (luulisi että sinulla töitä riittää sen verran ettet itse joutaisi täällä lorvimaan?) ja antamillasi tiedoilla hänen on helppo itsensä tästä ketjusta tunnistaakin.
Olen siitä samaa mieltä ap:n kanssa, niin kuin monet muutkin, että työpaikalla ei kannata huudella yksityisasioitaan suureen ääneen, koskivat ne sitten mitä tahansa.
Avauksessa kuitenkin huvittaa vahingoniloinen sävy ja se, miten tarkoitushakuisesti koko ketju on aloitettu. Jos ap oikeasti suhtautuisi tyttöön kuten kehen tahansa muuhun, koko ketjua ei olisi olemassa. Miksi saat, ap, iloa siitä, että mässäilet työntekijäsi asioilla av:lla? Joku sinut ja yrityksesi tunteva saattaisi hyvinkin tunnistaa tytön tuosta kuvauksestasi – erityisesti, jos hän todella huutelee asunnostaan ja vanhempiensa avusta niin kuuluvasti kuin olet kirjoittanut.
Ap:n asenteesta kertoo aika paljon jo se, että tytön vanhempia kutsutaan vähättelevästi curling-vanhemmiksi. En pysty ymmärtämään tätä curling-termin viljelyä joka yhteydessä, jossa tulee puhetta lapsiaan avokätisesti auttavista vanhemmista. Luuleeko joku, että jos saa vanhemmiltaan rahaa, ajatustoiminta hidastuu ja esimerkiksi laskujen maksamista ei voi oppia? Kuka nykypäivänä EI osaisi käyttää esim. verkkopankkia?? ”Rahan arvon oppiminen” on Suomessa ihmeellinen myytti – rahan arvoa ei ilmeisesti voi oppia, ellei kituuta tarpeeksi kauan lähiösolussa puurolla, pastalla ja tonnikalalla…
[quote author="Vierailija" time="21.08.2013 klo 08:45"]
Yritin miettiä, miltä ap:n teksti näyttäisi miehen kirjoittamana. Vaikea edes kuvitella. Tuossa kiteytyy hauskasti se, miksi itse naisena siirryin naisvaltaiselta alalta miesvaltaiselle. Miehet eivät mene samalla tavalla henkilökohtaisuuksiin kuin monet naiset. Monella esimiesasemassa olevalla tai vanhemmalla naistyöntekijällä on tapana ottaa tuollainen ärsyttävä "kasvattajan rooli" kuten ap:llä.
En todellakaan haluaisi esimiehekseni henkilöä, joka jakelee potentiaalisten työntekijöidensä vanhemmille kasvatusvinkkejä AV:lla. Outoa. [/quote]
Hyvin sanottu. Kieltämättä mietin itse aivan samaa.
T. Mies 28v.
En sinänsä ota kantaa AP:n esimerkkiin, mutta kerron näin työnantajan edustajana toisen saman tyyppisen kokemuksen.
Työpaikallamme (ja alaisenani) on lähemmäs 40-vuotias mies, tällainen herran kukkarossa kasvanut ja jo varhain ökyrikkaat vanhempansa perinyt akateemisesti kouluttautunut. Omaisuutta löytyy tältä nyt jo perheelliseltä mieheltä melkoisesti ja tällä hetkellä hän tekee asiantuntijana töitä keskisuuressa kv-yrityksessämme. Tai siis pitäisi tehdä töitä.
Tästä miehestä on vuosien aikana tullut työpaikallamme varsinainen taakka. Kukaan ei enää halua tehdä hänen kanssaan töitä saatika halua häntä omaan alaisuuteensa: mies on rehellisesti sanottuna niin flegmaattinen ja laiska, täysin aloitekyvytön ja vetämätön, ettei asiat yksinkertaisesti hänen käsissään etene mihinkään suuntaan. Työnantajalle hän on rasite: henkilö, jota täytyy koko ajan patistaa ja valvoa, käskeä ja käskyttää, jatkuvasti muistuttaa ja motivoida, eikä hommat edisty siitäkään huolimatta. Työpäivät hän kuluttaa ilmeisesti tekemällä jotakin aivan muuta kuin pitäisi, koska mikään ei hänen käsissään valmistu eikä mitään tapahdu. Vanhemman kolleegani mukaan tämä johtuu siitä, ettei tällä miehellä vain ole "nälkää" tehdä töitä, hän ei viitsi vaivautua, ei tarvitse töitä rahan vuoksi, ilmeisesti pitää työpaikkaansakin vain statuksen ja imagon vuoksi. "Olisi noloa olla työtön tai tekemättä mitään".
Seuraavalla yt-kierroksella taitaa ovi heilahtaa... Mutta onneksi hän ei rahan vuoksi töitä teekkään.
En sinänsä ota kantaa AP:n esimerkkiin, mutta kerron näin työnantajan edustajana toisen saman tyyppisen kokemuksen.
Työpaikallamme (ja alaisenani) on lähemmäs 40-vuotias mies, tällainen herran kukkarossa kasvanut ja jo varhain ökyrikkaat vanhempansa perinyt akateemisesti kouluttautunut. Omaisuutta löytyy tältä nyt jo perheelliseltä mieheltä melkoisesti ja tällä hetkellä hän tekee asiantuntijana töitä keskisuuressa kv-yrityksessämme. Tai siis pitäisi tehdä töitä.
Tästä miehestä on vuosien aikana tullut työpaikallamme varsinainen taakka. Kukaan ei enää halua tehdä hänen kanssaan töitä saatika halua häntä omaan alaisuuteensa: mies on rehellisesti sanottuna niin flegmaattinen ja laiska, täysin aloitekyvytön ja vetämätön, ettei asiat yksinkertaisesti hänen käsissään etene mihinkään suuntaan. Työnantajalle hän on rasite: henkilö, jota täytyy koko ajan patistaa ja valvoa, käskeä ja käskyttää, jatkuvasti muistuttaa ja motivoida, eikä hommat edisty siitäkään huolimatta. Työpäivät hän kuluttaa ilmeisesti tekemällä jotakin aivan muuta kuin pitäisi, koska mikään ei hänen käsissään valmistu eikä mitään tapahdu. Vanhemman kolleegani mukaan tämä johtuu siitä, ettei tällä miehellä vain ole "nälkää" tehdä töitä, hän ei viitsi vaivautua, ei tarvitse töitä rahan vuoksi, ilmeisesti pitää työpaikkaansakin vain statuksen ja imagon vuoksi. "Olisi noloa olla työtön tai tekemättä mitään".
Seuraavalla yt-kierroksella taitaa ovi heilahtaa... Mutta onneksi hän ei rahan vuoksi töitä teekkään.
Tiedänpä lukuisia nuoria, jotka eivät kotona asuessaankaan saaneet apua ja tukea. Oli sitten helppo muuttaa omilleen, kun suurin muutos on se, että rahaa kuluu enemmän. Mutta asioitaan he eivät jaksa hoitaa, koska aikaisemminkaan eivät ole saaneet apua tai tukea ja ketään ei ole kiinnostanut tarpeeksi, millä tolalla heidän asiansa ovat. Nyt sitten saattavat ehkä olla töissä, unohtelevat tärkeitä asioita, eivät maksa laskuja ajoissa, myöhästelevät kaikkialta jne. Koska kukaan ei ole missään vaiheessa kannustanut ja opettanut siihen, että asiat pitää myös hoitaa. Naurattaa ihmisten katkeruus niitä kohtaan, jotka pääsevät vähän helpommalla esim. vanhempien avulla. Parempi se on kuin antaa yhteiskunnan elättää.
[quote author="Vierailija" time="21.08.2013 klo 13:34"]
Tiedänpä lukuisia nuoria, jotka eivät kotona asuessaankaan saaneet apua ja tukea. Oli sitten helppo muuttaa omilleen, kun suurin muutos on se, että rahaa kuluu enemmän. Mutta asioitaan he eivät jaksa hoitaa, koska aikaisemminkaan eivät ole saaneet apua tai tukea ja ketään ei ole kiinnostanut tarpeeksi, millä tolalla heidän asiansa ovat. Nyt sitten saattavat ehkä olla töissä, unohtelevat tärkeitä asioita, eivät maksa laskuja ajoissa, myöhästelevät kaikkialta jne. Koska kukaan ei ole missään vaiheessa kannustanut ja opettanut siihen, että asiat pitää myös hoitaa. Naurattaa ihmisten katkeruus niitä kohtaan, jotka pääsevät vähän helpommalla esim. vanhempien avulla. Parempi se on kuin antaa yhteiskunnan elättää.
[/quote]
Tuinnen ylivoimaisesti paljon, paljon enemmän tällaisia lainauksen saamattomia nuoria kuin kultalusikka suussa syntyneitä saamattomia. Oliskohan niin, että ne hyvin toimeentulevat vanhemmat pikemminkin antavat ihan hyvät geenit ja esimerkin lapsilleen kun taas toisen ääriaineksen tyyppisistä oloista on vaikeampi ponnistaa ahkeraksi, tarmokkaaksi ja aktiiviseksi aikuiseksi. Muutenhan sosiaalisesti heikompi aines häviäisi maastamme alta aikayksikön, koska sellaista oloista tulleet olisivat luontaisia tarmonpesiä - mitä vähemmän perhe tukenut, sitä tarmokkaampia ja itsenäisiä, aikaansaavia jälkeläisiä???
[quote author="Vierailija" time="21.08.2013 klo 09:32"]
Curling-vanhemmat ovat ihan totista totta. Luin kesällä sanomalehdestä, että eräskin kesäkioskin pitäjä tekee itse melkein ympäripyöreitä päiviä, koska entiselaisia hyviä kesätyöntekijöitä ei enää löydy. Nuoret eivät kuulemma tiedä edes, miten pinnat pyyhitään, eivät esim. osaa kertakaikkiaan käyttää räsyä, kun ei sitä ole koskaan tarvinnut tehdä kotona. Hän kyllä palkkaisi nuoria töihin, jos löytäisi sellaisen, jonka pystyisi jättämään yksin kioskiin.
Toinen yrittäjä puolestaan kertoi, että 20-vuotias työntekijä nukkui pommiin joka aamu, kun vanhempansa olivat lomamatkalla, eivätkä herättäneet häntä puhelimella, kuten olivat mökiltä käsin tehneet.
Ja kolmas työnantaja valitti, että nuoret eivät edes soita ja ilmoita, jos eivät tule töihin, esim. sairastuvat tai saavatkin yhtäkkiä kivemman työn.
[/quote]
Tuossa kioskijutussa yrittäjä unohti kertoa sen, että palkka oli pieni, mitään lisiä ei makseta ja työpäivä päättyy silloin, kun yrittäjä niin määrää, oli tunteja kasassa 2 tai 22.
[quote author="Vierailija" time="21.08.2013 klo 13:07"]
En sinänsä ota kantaa AP:n esimerkkiin, mutta kerron näin työnantajan edustajana toisen saman tyyppisen kokemuksen.
Työpaikallamme (ja alaisenani) on lähemmäs 40-vuotias mies, tällainen herran kukkarossa kasvanut ja jo varhain ökyrikkaat vanhempansa perinyt akateemisesti kouluttautunut. Omaisuutta löytyy tältä nyt jo perheelliseltä mieheltä melkoisesti ja tällä hetkellä hän tekee asiantuntijana töitä keskisuuressa kv-yrityksessämme. Tai siis pitäisi tehdä töitä.
Tästä miehestä on vuosien aikana tullut työpaikallamme varsinainen taakka. Kukaan ei enää halua tehdä hänen kanssaan töitä saatika halua häntä omaan alaisuuteensa: mies on rehellisesti sanottuna niin flegmaattinen ja laiska, täysin aloitekyvytön ja vetämätön, ettei asiat yksinkertaisesti hänen käsissään etene mihinkään suuntaan. Työnantajalle hän on rasite: henkilö, jota täytyy koko ajan patistaa ja valvoa, käskeä ja käskyttää, jatkuvasti muistuttaa ja motivoida, eikä hommat edisty siitäkään huolimatta. Työpäivät hän kuluttaa ilmeisesti tekemällä jotakin aivan muuta kuin pitäisi, koska mikään ei hänen käsissään valmistu eikä mitään tapahdu. Vanhemman kolleegani mukaan tämä johtuu siitä, ettei tällä miehellä vain ole "nälkää" tehdä töitä, hän ei viitsi vaivautua, ei tarvitse töitä rahan vuoksi, ilmeisesti pitää työpaikkaansakin vain statuksen ja imagon vuoksi. "Olisi noloa olla työtön tai tekemättä mitään".
Seuraavalla yt-kierroksella taitaa ovi heilahtaa... Mutta onneksi hän ei rahan vuoksi töitä teekkään.
[/quote]
Olet aika outo työnantajan edustaja, koska normaalisti johdetussa yhteisössä tälle työntekijälle olisi kehitetty se "nälkä" antamalla töitä, josta haastavat hänet. Suurinta osaa ei tutkimusten mukaan motivoi raha vaan sen työn sisältö, joka teillä nähtävästi ei ole ihan kohdallaan, jos esimiehellä on aikaa olla kateellinen siitä, että alainen ei ole häntä köyhempi.
Kai ymmärrät, että suurikaan omaisuus ei säily, jos sitä ei osaa hoitaa. Kovin onneton työntekijä tuo mies ei voi olla, jos ei ole omaansa tuhlannut.
Optimityöntekijä yrityksessänne olisi henkilö, jolla on paljon pikavippejä, velkoja ulosotossa, avioero päällä ja asunto menossa alta. Silloin olisi sitä nälkää tehdä työtä?
[quote author="Vierailija" time="20.08.2013 klo 21:32"]
[quote author="Vierailija" time="20.08.2013 klo 21:28"]
Kylläpä tämä aihe on herättänyt intohimoja.
[/quote]
Sinussa on herttänyt, kun tänne aiheesta kirjoitat pitkästi ja kertoilet netissä työntekijästäsi tunnistettavia asioita. Ehkä on paras että sanot mikä se firmasikin on, niin tietää useammat varoa moista lörppö työnantajaa.
[/quote]
niin niin, ap. Tyttö on kertonut asiansa sinulle ja nyt sinä päätit kertoa ne täällä ihan koko maailmalle. Mietipä sitä.
Minä muuten odotan että (opiskelija-) poikani hoitaa tuollaiset nettiliittymiin liittyvät ongelmat ja muutkin tekniset jutut (tekeekin sen mielellään) koska ymmärtää niistä enemmän kuin minä. Meidän perheessä ei ole myöskään tarkkaa se kuka vie kenenkin pyörän vuosihuoltoon ja kuka sen sieltä hakee. Sillä ei ole mitään tekemistä kenenkään itsenäisyyden kanssa, se on aika- ja järjestelykysymys. Ehkäpä tuolla ap:n palkkaamalla tytöllä - joka siis opiskelee JA käy töissä - ei ole aikaa niin paljon kuin isikullalla joka kenties on jo siinä asemassa ja elämänvaiheessa että pääsee töistä ajallaan. Hänellä kenties on myös sopiva teline autossaan jolla pyörän saa vuosihuoltoon nopeasti ja vaivattomasti.
Miksi opiskelijaa ei saisi tukea? Paremin niistä opinnoista selviytyy kun ei tarvitse murehtia sitä onko rahaa vuokraan ja ruokaan. Ja tyttö kuitenkin on TÖISSÄ eli ei se perhe kaikkea anna kultalautasella.
Opiskelu tuottaa silkkaa pääomaa ja sitä ei kukaan voi viedä pois. Siihen jos mihin kannattaa sijoittaa.