Aikuisen lapsensa elämän omivat vanhemmat

Omat vanhempani ovat sellaiset kohteliaan etäiset, auttavat tarvittaessa ja äidin kanssa soitellaan, silloin tällöin kyläillään, muutama päivä kerrallaan, mutta ei olla kauhean tiivistä porukkaa.

Tuttavapiirissä on hyvin toisenlainen perhe. Kolmekymppinen perhe, jonka toisen vanhemman vanhemmat 'omistavat' perheen. Kyläilevät usein ja pitkiä aikoja puolin ja toisin, isovanhemmat omasta mielestään ainakin päättävät nuoren perheen asiat, asuntojen myynneistä ja pankkiasioista lähtien. Eivätkä vain päätä, vaan neuvottelevat ja sopivat asiat kiinteistövälittäjien ja pankki-ihmisten kanssa, nämä aikuiset lapset vain tottelevat.

Ja pienemmissäkin asioissa tietysti soitellaan monta kertaa päivässä ja mummo antaa lastenhoito-ohjeet, pahimmillaan mummolta kysellään lupaa saako lapsen kanssa tehdä jotain.

Eihän tässä mitään, jos kaikki ovat onnellisia, eihän se ulkopuolisille kuulu. Itseäni vain hämmentää, koska tulisin hulluksi, jos vanhempani kohtelisivat minua noin. Ja suuttuisin hirveästi, jos vanhemmat tai appivanhemmat puhuisivat selän takana raha-asioistamme kuin omistaan.

Eli, olisiko teistä tuollainen ylihuolehtiminen vain mukavaa ja osoittaisi välittämistä ja rakkautta, vai hermostuisitteko jossain vaiheessa? Vai olenko minä vain kylmä ihminen, joka en ymmärrä läheisiä perheitä?