10-12 vuotiaiden poikien pleikkariippuvuus - äiti ei halua asiaan muutosta

Onko kyse siitä, että isän seura ei kiinnosta? Kuten yksi kirjoittaja jo sanoi, se on vähän myöhäistä nyt alkaa isäilemään. Juna taisi mennä.

Jokainen saa sellaiset lapset, jotka ansaitsee...

Eihän kaikki ihmiset tietenkään ulkoilusta, tai kavereiden näkemisestä nauti lapsenakaan, mutta ei se silti ole ok, että esimurrosikäiselle annetaan vapaat kädet päättää vapaa-ajastaan aivan täysin ja välillä arasti heitetään ehdotuksia ovennurkasta. Totta kai he pelaavat, eivätkä "tajua" sulkea masiinaa välillä omaksi parhaakseen. Jos pelaaminen on 10-12-vuotiaasta kivaa, sitä tehdään vaikka niin kauan, että pökertyy väsymyksestä naama vasten näppistä, eikä todellakaan ajatella, että voisiko se olla huono idea.

Jos ite olisin esim 10-vuotiaana ollut tuolla tavalla oman itseni herra, olisin hillunut arki-iltaisinkin ulkona yhteentoista, juonut vain kokista, ajanut isän mopolla ilman kypärää ja harjannut hiukseni ja hampaani ehkä pari kertaa kuussa. Ja kaikillehan on itsestäänselvää, että hyvät vanhemmat laittaa tuollaiseen rajat, koska ei yllämainitun tapainen elämäntyyli olisi järin terveellistä.

Mutta ei se joka päivä kellon ympäri pelaaminenkaan ole terveellistä, vaikka siitä ei heti näkyvää vahinkoa tulekaan. Kyllä tuo on esim kotiintuloaikaan verrattava asia, josta lapsi tai nuori ei voi tehä itsenäistä päätöstä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kai itsekkin teet muuta kuin olet puhelimella tai tietokoneella? Jos et niin turha lapsille valittaa, ne ottavat mallin vanhemmiltaan. Haluat, että lapset lukisivat kirjoja, mutta luetko itse?

Kyllä. Joka ilta luen fyysisesti kirjaa ja 10-20 kirjaa vuodessa. Olen kokenut sen itsellenikin hyväksi rutiiniksi nimenomaan iltaisin. Vaimo eli lasten äiti sensijaan ei lue kirjoja juuri koskaan. Ehkä siksi iltaluku rutiini ei ole ottanut perheessä tuulta alleen koska vaimokin ehkä joutuisi näyttämään esimerkkiä lukemisesta. Ja jostain syystä hän ei halua lukea.

No mihin se lasten lukeminen ja kirjastokäynnit ovat jääneet? Jos olet niitä yhdessä harrastanut?

Minä taas en ymmärrä miksi lapsi pitäisi pakottaa tekemään asioita joista ei yhtään tykkää.

Ihan kelvolliseksi aikuiseksi voi kasvaa vaikka pelaisikin paljon. Itsekin tykkäsin lapsena pelata, samoin sisarukseni. Vanhemmat eivät kieltäneet, kunhan koulut hoidettiin hyvin. Vapaa-ajan sai käyttää parhaimmaksi katsomallaan tavalla. Ja meille se oli telkun katselua tai pelaamista. Niin sai hyvin relattua.

Kunnon kansalaisia meistä kaikista tuli. Kukaan ei ole koskaan ollut työttömänä. Hyvissä hommissa ollaan eikä olla millään lailla syrjäytyneitä.

Jos siis pelaaminen on perheessä suurin ongelma, niin hyvin on asiat. En tajua miksi se on monille niin kauhea mörkö. Minun lapsuudessani sama ”mörkö” oli telkun katselu ja omien vanhempien lapsuudessa kirjojen lukeminen. Tuskin mikään näistä on ketään pilannut, oikeastaan päinvastoin.

Tuollaiseksi se vapaa-ajanvietto on mennyt, etenkin pojilla. Meilläkin äiti lähti kesäkuussa helleaallon aikana mökille 13- ja 15v veljieni kanssa ja ihan mielellään pojat lähtivät.

Mökillä kuitenkin istuivat koko päivän huppu päässä pimeässä mökissä puhelinten kanssa, välillä kömpivät pihalle syömään päivällistä. Lähtivät innoissaan mukaan vain kauppaan ja sielläkin odottivat autossa. Kuulemma hyvä reissu silti oli ja tykkäsivät mökkeillä, saivat elämyksiä.

Ihmettelen, miten suppeaksi nuorten poikien elämä on kutistunut, päiväkin on hyvä tai huono sillä perusteella, onko tiktok-videot tänään mieleisiä, vai ei.

Lapsilla pitää olla rajat ja säännöt. Se osoittaa rakkautta. Tietenkin pitää katsoa tapauskohtaisesti mitkä säännöt ovat, mutta jos joku on 10-12h vuorokaudessa ruudulla, niin ei ole hyväksi kenellekään, varsinkaan lapselle. Aikuisten tehtävä on kasvattaa lapsia ja siihen kuuluu se, ettei aina voi tehdä vaan kivoja juttuja. Toki niistä muistakin jutuista pitää yrittää tehdä kivaa yhdessä. Rutiinit auttaa lapsia tietämään mitä tapahtuu milloinkin, eikä, että yhtäkkiä vaan pakotetaan kalaan.

Meillä on sovittu, että illalla menee ruudut kiinni kello 19:30. Koko perheeltä. Viikonloppuisin voidaan vähän venyttää ja joskus päätetään katsoa leffaa yhdessä, mutta kaikkien puhelimet ovat latauspisteellä odottamassa aamua.

Jos meillä olisi mies sitä mieltä, että lapsi saa tehdä mitä vaan ja joka päivä olla kännykällä/pleikalla tuntikausia, niin menisi mies vaihtoon. Lasten aivot kaipaavat tylsää, silloin ne kytkevät mielikuvituksen ja leikin päälle. Kaikki ihmiset tarvitsevat liikuntaa päivittäin, lapsille pitää tarjota vaihtoehtoja kokeilla erilaisia lajeja ja liikuntamuotoja. Toinen tykkää trampoliinista, toinen pelaa sählyä, toinen pakotettuna käy äidin kanssa kävelyllä jne.

Toki jos lapsi nauttii pelaamisesta, niin kannattaa hänen antaa sitä harrastaa. Mutta en antaisi lapseni olla jalkapallokentälläkään 10h tai lukea 10h tai tehdä mitään yhtä asiaa joka päivä koko päivän. Toki joskus sellaisiakin päiviä on. Lapsistani ei varmaankaan tule tällä mentaliteetilla huippu-urheilijoita tai e-sport ammattilaisia, mutta toivottavasti saavat lapsena erilaisia kokemuksia ja eväät tasapainoiseen elämään.

Pleikka pois ja kännykäksi vanha doro. Jos ei kelpaa, niin ravintoakaan ei tipu. Kyllä nälkä porsaan kotiin ajaa. Alaikäinen tekee niin kuin vanhempi haluaa.

Juuri kun pelit ja vehkeet ja puhelimetkin on jo aivan muuta tulevaisuudessa onko katkeria keski-ikäisiä vanhemmilleen kun lapsuus ja nuoruus tuhrautunut noissa ja lähes yhtään mitään mukavaa muistoa yhdestäolosta ja tekemisistä ja mieleen tulee vain pimennetty oma huone kyhjöttämisineen konsolin ääressä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mäkin alan kallistua siihen, että vie lapset ulos väkisin. Meillä aivan sama tilanne, mutta niin, ettei lasten isää kiinnosta noiden rajojen asettelu saati valvominen. Olen aivan satavarma, että poikamme tulee aikuisena olemaan vihainen siitä, miten pinetä elämää eli lapsuutensa, kun kaikki jäi kokematta.

Meillä se estää pakottamisen, etten itsekään nauti lasten kanssa olemisesta, mutta toisin kuin mies sentään tajuan, että se olisi hyvä heille. Lasten isän mielestä ilmeisesti juuri se, että lapsi saa tehdä sitä, mitkähäntä huvittaa, on lapselle hyväksi...

Olen nyt 32v ja enemmän olen vihainen siitä, että faija pakotti mut mm. pyöräilemään. Olisin halunnut vain olla rauhassa mutta ei. Oli pakko osallistua joka hemmetin juttuun rippikouluikään asti.

Nimenomaan, teinivaihe jää päälle kun mitään muuta sielunrakennetta ei ole päässyt syntymään. Eikä se kotona maatessa kehitykään, vihaisuus vain vähitellen yltyy.

Mitäs jos lopultakin antaisit faijalle anteeksi. Ne hemmetin jutut olisivat olleet sinulle hyväksi, mutta asennevammaasi ei kukaan osannut puuttua. Toivottavasti ap pystyy siihen, tai värvää jonkun joka pystyy.

Lapset ovat anteeksiantavaisia kunhan älyävät, että toinen oikeasti miettii heidän parastaan. Siitä huolimatta, että ymmärtää mitä he haluaisivat tehdä ja kuinka ikävältä tuntuu tulla raahatuksi vapauteen.

Mikä vika siinä "teinivaiheen päälle jäämisessä on" jos elämään on näin tyytyväinen ja onnellinen? Jos hoitaa muuten velvoitteensa yhteiskunnassa eli käy töissä ja huolehtii itsestään. Itse olen ainakin varsin tyytyväinen siihen, että aikuisena saa istua vapaapäivinä vaikka 24 tuntia tietokoneella kenenkään sitä rajoittamatta enkä käsitä mikä ongelma siinä lapsuudessa oli. Tätä halusin tehdä jo lapsena ja teen tätä nykyäänkin, ei siihen vanhempien rajoitteet auta. Tuossa on kysymys ihan puhtaasti vain siitä, että vanhemmat haluavat tunkea lapset siihen samaan muottiin johon heidät itse on kasvatettu (eli olla kaikki kesät ulkona, paljon eri harrastuksia ja ei olla koskaan kotona) mikä mielestäni kielii vain siitä että vanhemmilta puuttuu mielikuvitusta miten elämästä voi tehdä mielekkään.

Vauva-palstan viestien perusteella tämä on ongelma ainoastaan aikuisille naisille, jotka ovat katkeria siitä, että miehet eivät "tee elämällään mitään muuta kuin pelaavat videopelejä" eivätkä sitten elä miellyttääkseen näitä naisia, eli alistu naisten vaatimukseen saadakseen seksiä ja parisuhteen. Miehet uskaltavat tehdä elämästään omannäköistä, mikä suurella osalla tarkoittaa mieslapseilua videopelien ääressä. En näe tässä mitään eroa siihen, että naiset juovat viiniä, matkustelevat ympäri maailmaa postaten pyllyn kuvia instagramiin, ihan yhtä lapsellista ja mielikuvituksetonta toimintaa tuo on kuin videopelien pelaaminenkin.

Aa, tää olikin tää, jonka mielestä naiset ei tee muuta kuin juo viiniä ja käyttää instagramia ja matkustelevat. Varmasti tältä tuntuukin, jos ei tunne naisia ja pitää tehdä johtopäätöksensä joidenkin puoliammattilaisten sisällöntuottajien feedin perusteella.

Entä sitten? Oletko jotenkin katkera, jos joku mies nauttii elämästään ilman sinua, eikä aio arvostaa pyykinpesu-tiskikoneentäyttämis- ja työssäkäyntitaitojasi?

N47

Sinä et ole kyllä naista nähnytkään :D :D :D

Kas kun se nyt vaan menee niin, että naisia ei oikeasti kiinnosta pätkääkään, jos joku mies haluaa pelata tietsikkaa 24/7, ellei se ole oma poika/puoliso.

Naisia ei kiinnosta että miehet hakee puolisoita aasiasta, tai että miehet ilmoittaa olevansa jotain MGTOW- miehiä. Naiset kun pystyy antamaan tuntemattomien  miesten tehdä omat yksilölliset päätökset elämänsä suhteen ihan itse.

Miehille taas on usein ongelma, jos naiset ei heitä kelpuuta, hakee puolisoita afrikasta jne.

Vierailija kirjoitti:

Minä taas en ymmärrä miksi lapsi pitäisi pakottaa tekemään asioita joista ei yhtään tykkää.

Ihan kelvolliseksi aikuiseksi voi kasvaa vaikka pelaisikin paljon. Itsekin tykkäsin lapsena pelata, samoin sisarukseni. Vanhemmat eivät kieltäneet, kunhan koulut hoidettiin hyvin. Vapaa-ajan sai käyttää parhaimmaksi katsomallaan tavalla. Ja meille se oli telkun katselua tai pelaamista. Niin sai hyvin relattua.

Kunnon kansalaisia meistä kaikista tuli. Kukaan ei ole koskaan ollut työttömänä. Hyvissä hommissa ollaan eikä olla millään lailla syrjäytyneitä.

Jos siis pelaaminen on perheessä suurin ongelma, niin hyvin on asiat. En tajua miksi se on monille niin kauhea mörkö. Minun lapsuudessani sama ”mörkö” oli telkun katselu ja omien vanhempien lapsuudessa kirjojen lukeminen. Tuskin mikään näistä on ketään pilannut, oikeastaan päinvastoin.

En usko, että kovinkaan monen lapsuus oli oikeasti pelkkää tv:n katsomista. Vaikka tämmöisiä muistoja voi olla ja varmasti joillain tottakin, useimmin meidänkin vanhemmat ovat tarjonneet jatkuvalle ruudun tölläämiselle vaihtoehtoja. Ne vaan jotka eivät ole ruutuun koukussa, eivät muista tätä pakottamista. On ollut leluja, on koiran ulkoilutusta, kavereita, lautapelihetkiä, mökkireissuja jne. Ruutua ei ole tarvinnut rajoittaa, kun sitä ei ole kokoajan ollut katsomassa. Toki jollain voi olla ainoa lapsuusmuisto teksti tv:n ohjelmaopas, mutta suurimmalla osalla on muutakin.

Nykyään noita pelejä suunnitellaan ihan niin, että kehittyvät aivot koukuttuvat niihin mahdollisimman paljon. Samoin on tutkimustuloksia, että lyhyet videon pätkät ja jatkuva tulva uusia ärsykkeitä haittaa keskittymiskykyä ihan aikuisillakin. Ei ennen näistä tiedetty. Ja 90-luvun lapsistaan on kuitenkin tullut iso syrjäytyneiden joukko. Onko liiallisella yksin ruudun äärellä ololla ollut tähän vaikutusta? Onneksi nykyään siellä ruutujen toisella puolella on myös muita ihmisiä. Normaali kiinnostus pelejä ja tubettamista kohtaan eroaa aloittajan kuvaamasta jo addiktion kaltaisesta käytöksestä.

Vanhemman tärkein tehtävä on tuottaa lapsilleen pettymyksiä, joten pelit ja vehkeet sitten sen mukaan...

Olkaa poikien huoltajia, älkää kämppiksiä. Aikuisena voivat sitten pelata ikänsä verran tunteja putkeen ja tehdä muita huonoja elämänvalintoja, kun tiedostavat seuraukset ja osaavat pohtia, että kannattaako kuitenkaan.

Nyt pojat eivät niitä seurauksia kuitenkaan vielä tiedosta, eivätkä oikeastaan juuri tiedä, mitä tekevät, joten aikuisen on otettava nyt heidänkin ohjansa käsiin

Ei alle 18-vuotiaat syyttä suotta ole vanhemman holhouksen alaisina ja, vaikka 12-vuotiaan kanssa pystyykin käymään syvällisen keskustelun, on tämä silti auttamatta vielä liian kehittymätön laittamaan itselleen rajat

Joo, tyypillinen vihaajan kommentti on tämä AP!

Ihmisillä on oikeus valita omat harrastuksensa, vaikka ne eivät olisi linjassa juuri sinun mieltymyksiensä kanssa.

Faktaa; pelaamisellakin voi nykyään tienata miljoonia, jos sitä harrastusta tuetaan!

Löytyy myös välimaastoja, kuten tietokoneiden korjaaja tai pelienkoodaaja.

Mailman rikkain mies on edelleenkin koodaaja, olisko päässyt tuohon asemaan jos häntä oltais alistettu pelaamaan futista koodaamisen sijaan?

Todennäkösempää taittaa niskat pelaamalla futista tai lätkää on korkeampi kuin pelaamis ammatissa.

Siinä olet sit koomassa tai kuollut, mutta ainakin on tärkeempää vanhempien päästä sanomaan että hän oli urheilija! Eiks jee?

MMS85 kirjoitti:

Joo, tyypillinen vihaajan kommentti on tämä AP!

Ihmisillä on oikeus valita omat harrastuksensa, vaikka ne eivät olisi linjassa juuri sinun mieltymyksiensä kanssa.

Faktaa; pelaamisellakin voi nykyään tienata miljoonia, jos sitä harrastusta tuetaan!

Löytyy myös välimaastoja, kuten tietokoneiden korjaaja tai pelienkoodaaja.

Mailman rikkain mies on edelleenkin koodaaja, olisko päässyt tuohon asemaan jos häntä oltais alistettu pelaamaan futista koodaamisen sijaan?

Todennäkösempää taittaa niskat pelaamalla futista tai lätkää on korkeampi kuin pelaamis ammatissa.

Siinä olet sit koomassa tai kuollut, mutta ainakin on tärkeempää vanhempien päästä sanomaan että hän oli urheilija! Eiks jee?

Oikeastiko olet 35 v kun kirjoitat kuin olisit 13,5 v?

Ettehän te raasut tajua itse, mitä teiltä puuttuu. Aapeen lasten äitee taitaa kuulua samaan vallankumouskaartiin. Uhrataan omat lapset sen vallankumouksen alttarille, ja nämä taas kasvattavat omansa ylikurissa, kun itse ovat jääneet heitteille.

Ap ilmeisesti on paremminkin lepsunlainen kasvattaja itsekin, mutta kun toinen on tulisielu ikiteini, mikä tahansa huolenpito julistetaan alistamiseksi ja elämänpilaamiseksi. Ja sitten pitää olla vieläkin piittaamattomampi ihan vain todistaakseen puolisolle, millainen hirviö tämä on eikä mitään arvostusta tarvi eikä ansaitse.