Nainen, älä jää suhteeseen, joka ei etene

Hyvä että lisäsit ton että paitsi jos itse on tyytyväinen. Minun kavereideni mielestä me junnataan paikoillamme, mutta emme kumpikaan halua naimisiin tai lapsia. Mulle riittää avopuoliso ja on jo riittänyt 9 vuotta. :)

Vierailija kirjoitti:

No kai mies nyt saa preferoida omissa asunnoissa asumista ja/tai lapsettomuutta, jos sydämessään tuntee nämä itselleen oikeiksi.

Ei se mitään kammoa ole, vaan hyvää itsetuntemusta.

Miksi sitten miehelle on niin vaikea kertoa tuota naisystävälleen eikä vedättää tätä "vähän myöhemmin" -puheilla?

Olen samaa mieltä. Me seurustelimme vajaan vuoden, menimme kihloihin ja muutimme yhteen. 3 vuoden päästä kihloista menimme naimisiin ja tässä ollaan nuorina nyt viettämässä kolmatta hääpäivää pian. Miehen aloitteesta tapahtunut kosinta silloin aikanaan ja sen jälkeen asiat menneet sulavasti eteen päin. :)

Vierailija kirjoitti:

Hyvä että lisäsit ton että paitsi jos itse on tyytyväinen. Minun kavereideni mielestä me junnataan paikoillamme, mutta emme kumpikaan halua naimisiin tai lapsia. Mulle riittää avopuoliso ja on jo riittänyt 9 vuotta. :)

Saako kysyä, mikä on syynä sille että ette halua naimisiin?

Vierailija kirjoitti:

Olennainen, en halua ettö suhteemme etenee tästä avosuhteesta yhtään mihinkään.

Näin on hyvä. Onko minullakin nyt joku kammo sitten?

Onko se naiselle hyvä noin? Juttele hänen kanssaan ja anna hänelle mahdollisuus löytää sitä mitä hän haluaa. Voi olla ettei hän halua avosuhdetta.

Vierailija kirjoitti:

No kai mies nyt saa preferoida omissa asunnoissa asumista ja/tai lapsettomuutta, jos sydämessään tuntee nämä itselleen oikeiksi.

Ei se mitään kammoa ole, vaan hyvää itsetuntemusta.

Saa, mutta sitten pitää olla naisellekin rehellinen, eikä lupailla epämääräisesti yhteenmuuttoa tai lapsia "sitten joskus". Jos tietää ettei niitä asioita halua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen nainen, en halua ettö suhteemme etenee tästä avosuhteesta yhtään mihinkään.

Näin on hyvä. Onko minullakin nyt joku kammo sitten?

Onko se naiselle hyvä noin? Juttele hänen kanssaan ja anna hänelle mahdollisuus löytää sitä mitä hän haluaa. Voi olla ettei hän halua avosuhdetta.

Olen nainen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Päivää tai huomenta

Nainen on tunteellinen ja helposti tunteidensa vietävissä. Tunne-elämä ja aistimaailma ohjaa usein naisen käyttäytymistä. Nainen on herkkä ja tarvitsee paljon hellyyttä. Naisessa oleva hellyys on erittäin voimakasta, joka näkyy selvästi äidin ja lapsen välisessä suhteessa. Nainen haluaa huolehtia ja hoivata monia asioita. Nainen käsittelee sisässään monta asiaa kerrallaan, jonka ansiosta nainen kykenee yhtä aikaa kutomaan sukkia ja laittamaan ruokaa sekä hoitamaan lapsiaan. Nainen haluaa miehen osallistuvan kaikkiin perheen yhteisiin asioihin. Nainen haluaa miehen ottavan perheessä sen vastuun, joka kuuluu miehelle. Nainen tarvitsee turvallisen miehen, joka pystyy täyttämään naisen elämässä olevat tarpeet.

mies52v

Mä väittäisin, että miehet ne tekevät asioita omien tunteidensa toimiessa motivaattorina ja usein omaehtoisesti. Jos mies ei halua jotain, tämä ei sitä sitten tee, tai jos tekee, sitä mainostetaan sen jälkeen pari vuotta

Älä edes vastaa tuohon litaniaan mitään, se on spämmiä jota kyseinen nimimerkki jakaa joka ketjuun.

Kaikki tietävät, että miehet just ovat se tunteiden vietävissä oleva sukupuoli eivätkä naiset, pelkät rikostilastot kertovat tästä suuresta intohimosta ja räiskyvistä tunteista. Tuo vanha ukko vain tykittää tuota iänikuista meemiään joka ketjuun, ei usko siihen itsekään, vaan kiusaa vain tekee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuo on oikeasti hyvä neuvo. Mitä tekee kumpanilla joka ei tiedä mitä elämältään haluaa? Ei sitä kukaan ulkopuolinen voi tarjottimella ojentaa. Pätee molempiin parisuhteen osapuoliin.

Minä tiesin eli lapsettomuutta. Naisellekin se oli OK ja hynttyyt yhteen yms, "lapsettomuussopimuksen kera". Sitten hän teki ihan ikioman pikku peliliikkeen. Tuon kustannuksia on nyt maksettu niin ajallisesti kuin rahallisedti 16 vuotta, pari vuotta vielä ja sitten häivyn tieheni.

Sori mutta sinun olisi pitäny lähteä jo 16 vuotta sitten. En ymmärrä miehiä jotka jäävät parisuhteeseen ja sitten katkeroituvat kun eivät halunneet lasta ja elämä on mennyt hukkaan. Se on faktaa että panemisesta voi aina tulla lapsi, ja se lapsi on hoidettava. Mutta ei siihen suhteeseen tarvitse jäädä. T. velanainen

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvä että lisäsit ton että paitsi jos itse on tyytyväinen. Minun kavereideni mielestä me junnataan paikoillamme, mutta emme kumpikaan halua naimisiin tai lapsia. Mulle riittää avopuoliso ja on jo riittänyt 9 vuotta. :)

Saako kysyä, mikä on syynä sille että ette halua naimisiin?

Avioliitolla instituutiona ei ole meille mitään merkitystä. Emme kuulu kirkkoon eli sille ei ole uskonnollista perustetta, emmekä keksi mitään "yhteiskunnallista" tai juridista syytä mennä naimisiin. Olemme rakkaussuhteessa, emme taloudellisessa. Minun lapseni perii aikanaan minut ja puolison omaisuus menee hänen sukulaisilleen.

eri

Ahaa, ok. Eipä kiinnosta samanlaiset etenemiset kuin ap:lla mutta hieno homma että oikein tullaan neuvomaan miten on oikea tapa elää. 

Paras keskustella asiat selviksi hyvissä ajoin

Siskolla edellisen 6 vuoden suhde ei edennyt mihinkään. Seuraavan kanssa sitten puolen vuoden kuluttua seurustelusta lapsi alulle, ei kauaakaan että naimisiin ja yhteen. Pari vuotta kesti, kun mies ei halunnutkaan hoitaa lapsia ja paljastui miehen alkoholismi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuo on oikeasti hyvä neuvo. Mitä tekee kumpanilla joka ei tiedä mitä elämältään haluaa? Ei sitä kukaan ulkopuolinen voi tarjottimella ojentaa. Pätee molempiin parisuhteen osapuoliin.

Minä tiesin eli lapsettomuutta. Naisellekin se oli OK ja hynttyyt yhteen yms, "lapsettomuussopimuksen kera". Sitten hän teki ihan ikioman pikku peliliikkeen. Tuon kustannuksia on nyt maksettu niin ajallisesti kuin rahallisedti 16 vuotta, pari vuotta vielä ja sitten häivyn tieheni.

Turha syytellä toista, jos et ole itse älynnyt katkaista piuhoja itseltäsi ja pitää muutenkin huolta ehkäisystä.

Vierailija kirjoitti:

Minullekin kävi noin, lapset jäi saamatta.

Että sapettaa itsekkään roikottajamiehet!

-samaan ansaan uponnut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minullekin kävi noin, lapset jäi saamatta.

Että sapettaa itsekkään roikottajamiehet!

-samaan ansaan uponnut.

*itsekkäät

Vierailija kirjoitti:

Hyvä että lisäsit ton että paitsi jos itse on tyytyväinen. Minun kavereideni mielestä me junnataan paikoillamme, mutta emme kumpikaan halua naimisiin tai lapsia. Mulle riittää avopuoliso ja on jo riittänyt 9 vuotta. :)

Näin nuorena leskenä minua kiinnostaa tietää, miten olet varautunut siihen mahdollisuuteen, että avopuolisosi menehtyy? Onko vaarana, että miehen sukulaiset syrjäyttävät sinut kokonaan esim. hautajaisista? Onko asumisesi ja omaisuutesi turvattu?

Vierailija kirjoitti:

Siskolla edellisen 6 vuoden suhde ei edennyt mihinkään. Seuraavan kanssa sitten puolen vuoden kuluttua seurustelusta lapsi alulle, ei kauaakaan että naimisiin ja yhteen. Pari vuotta kesti, kun mies ei halunnutkaan hoitaa lapsia ja paljastui miehen alkoholismi.

Noinkin voi käydä ja joskus mies paljastuu väkivaltaiseksi narsistiksi, joten alussa kannattaa olla tuntosarvet tarkkoina.

Vierailija kirjoitti:

Ahaa, ok. Eipä kiinnosta samanlaiset etenemiset kuin ap:lla mutta hieno homma että oikein tullaan neuvomaan miten on oikea tapa elää. 

Olet roikottajamies?

Jos olet nainen: ap sanoi että PAITSI jos et halua, että etenee. Mitään ei tuputettu.

Lapset kannattaa tehdä nuorena sen näköisen miehen kanssa minkä kanssa tulee kauniita lapsia. Jos siltä löytyy hieman älliäkin niin aina parempi. Muut puolisot elämän aikana sitten on omiin mielitekoihin ja tarpeisiin.