Tekisi mieli kehuskella lapseni kyvyillä
Ihan pakahduttaa kun niin tekisi mieli kehuskella lapseni lahjakkuudella. Jokin aikaa sitten siis lapseni harrastuksen parissa arvostettu henkilö kehui tyttöämme "huippulahjakkaaksi". Tuntui tosi hyvältä, olen kauhean ylpeä tytöstä.
Mutta eihän tällä asialla voi missään kehuskella. Ei työkavereilleen eikä edes sisaruksilleen kehtaa sanoa että meidänpä tyttöä kehuttiin. Nyt sitten pitää lesoilla vaan täällä. ;)
Tietenkin olen ylpeä lapsesta muutenkin ja rakastan häntä vaikka hän olisi millainen, mutta kyllä se kehujen kuuleminen on silti hauskaa.
Kommentit (3)
Kyllä voit kehua. Itse kehun ja lahjakkuus on kyllä muidenkin kuultavissa. Kyseessä laulunlahja.
Mulle saa työkaveritkin kehua lapsiaan ja ihan mitä tahansa, kun en ole kateellinen ihminen. Kateelliset ihmiset on rasittavia sukulaisina, työkavereina, sisaruksina ja naapureina. Opi tunnistamaan ihmiset, joille voi myös kertoa kivat asiat, niin on paljon hauskempaa elämää.
Oi kun hienoa! Hyvä että pääset kehuskelemaan edes täällä, mutta eikö olisi mukava kun olisi joku jonka kanssa puhua asiasta?
Itse puhun mielelläni kavereiden kanssa. Voin kertoa että lapsi on lahjakas ja sanoakin mitä esim. valmentaja on sanonut. Mutta en kyllä "hehkuta" sitä, vaan pyrin pitämään neutraalin sävyn. Toisaalta mielelläni myös pohdin kavereiden seurassa sen tuomia ongelmiakin. Ihan iän kaiken en kuitenkaan viitsi asiasta puhua, joten pieni vaje kyllä jää itsellänikin.
Meillä lahjakkuus tuo nyt onnellisuutta enemmän päänvaivaa. Pitäisi vaihtaa huippuseuraan, jos haluaisi hyötykäyttää sen lahjakkuuden. Tahti olisi toinen ja pitkät treenimatkat. Kilpailu vain kiristyisi ja kroppa joutuisi kovemmalle. Olisi kiva kun voisi vain nauttia lahjakkuudesta, eikä tarvitsisi pohtia jatkoa ja panostusta.