Onko lapsesi oman luokan porukoissa mukana vai ulkona niistä?
Itselläni on kauhea huoli 9-v. pojasta, joka on jotenkin ulkona luokan poikien porukasta. Välillä toki on noiden poikien kanssa (tai osan kanssa) mutta usein tulee yksin kotiin, leikkii pikkuveljen kanssa tai sitten naapurin lasten kanssa. Luokassa tuntuu olevan omat porukat ja meidän poika ei niihin oikein mahdu :-( Onko muilla kokemusta vastaavasta?
Kommentit (9)
Esikoinen on aina ollut ulkona, eli ei mikään suosittu, aina luokalla on sentään joku kaveri ollut, ettei ihan yksin ole ollut. Nuorempi oli ekat vuodet ulkona, mutta muuton myötä on saanut uudessa luokassa muutaman kaverin, eli hänellä on nyt kaikki mukavasti. Esikoisen puolesta olen huolissani...
Ulkona on. Nyt vaihtui koulu ja toivon totisesti, että saisi luokalta edes yhden oikean ystävän.
Miksi olet 3. huolissasi esikoisesta, jos kuitenkin on kavereita?
On jotain kavereita luokalta, mutta sitten harrastuksista ja naapureistakin. Tulee elämä tylsäksi, jos aina pyörii samojen naamojen kanssa. Auta armias jos pitäisi vielä vapaa-aikakin kokonaan viettää työkavereiden kanssa. Pääasia on, että lapsella on joku tai joitakin kavereita, ei ole väliä mistä nämä kaverit on "peräisin".
Lastenpsykiatri Janna Rantala vastasi jollekin Meidän Perhe lehdessä, että pääasia, että lapsella on kavereita vaikka harrastuksissa, jos ei koulussa ole. Peli ei ole menetetty, vaikka ei joka paikassa kuulukaan siihen sisäpiiriin.
[quote author="Vierailija" time="19.08.2013 klo 16:16"]
Miksi olet 3. huolissasi esikoisesta, jos kuitenkin on kavereita?
[/quote]
Siis ennen oli kaveri tai kaksi, nyt vaihtui koulu, ja hän ainoana ei tunne luokaltaan ketään, eikä tietty koko koulusta...
meillä 4. luokkalainen tyttö, ja välillä tuntuu, ettei mukaan oteta. Pari ekaa vuotta meni tosi hyvin, jostain syystä viime vuosi oli vaikeaa tässä suhteessa (ei aina otettu iltapäivällä mukaan leikkeihin, joutui tulemaan yksin kotiin, ei otettu tanssiesityksiin, virpomaan mukaan tms.)
Kesäloman aikana oli useamman kanssa tekemisissä, hyvin viihtyivät yhdessä, nyt on ainakin syksy alkanut hyvin, on ollut iltapäivisin kaverin / kavereiden kanssa, yksi luokkakaveri oli viikonloppuna yökylässä.
Harrastuksessaan on "hyvin porukoissa mukana", siellä on kavereita, viihtyy hyvin turnauksissa ja leireillä. Satuin viime talvena lukemaan tuon Rantalan jutun, ja se jotenkin rauhoitti mieltä.
Ei ole porukassa mukana ja minusta ihan hyvä niinkin. Kotona on pienempi sisarus, jonka kanssa leikkii ja ei ole riippuvainen siitä pääseekö mukaan johonkin jengiin vai ei. Naapurien lapsia käy melkein joka päivä leikkimässä (vanhempia ja vuotta nuorempia lapsia).
Tottakai kuuluu porukkaan. Ne hiljaiset nössöt on jääneet porukasta ulos ja niin se vain menee ja sen kans on elettävä.