Miten eroon alkoholisti miehestäni?

Tulin raskaaksi heti miehen kanssa alettua seurustelemaan.. Aioin pitää lapsen, vaikka mies ei häntä haluaisikaan, mutta mies tahtoi ja muutimme yhteen.. Raskausaikana huomasin jo miten runsasta alkoholinkäyttöä miehellä on (viikoilla joi muutamia kaljoja ja viikonloppuisin kävi baarissa vetämässä kovat kännit).
Mies uskotteli minulle että ennen laskettua aikaa vähentää alkoholinkäyttöä ja pitäähän juominen lopettaa sitten kokonaan kun vauva tulee taloon.. Noh, mies ei vähentänyt juomista. Kuukausi ennen synnytystä mies oman sanomansa mukaan ''lopetti juomisen'' (Joi viikoilla 2-3 krt n.4-6 kaljaa)..

Synnytyksen jälkeen mies oli koko viikonlopun räkäkännissä, kun minä sairaalassa. Ei tullut edes yhtenä päivänä krapulan takia katsomaan meitä sairaalaan.. Kuukausi synnytyksestä miehen olisi pitänyt päästä taas baariin ja jankkaa jatkuvasti, että joko pääsisi kun viimekerrasta on pitkä aika ja ei ole juonut!!! 
Mies juo kylläkin joka viikko, mutta ei pidä sitä juomisena!! Juo 2-4 kertaa viikossa. Ehkä 4 eli omasta mielestä se muutama, josta ei pitäisi olla mitään haittaa. Alkoholia on pakko saada kerran viikossa! PAKKO! Hakee sitä vaikka suutun. Kysyy siis useimmiten ''lupaa'', vaikka tietää mitä saa vastaukseksi.
Jokin aika sitten sixpäkin kun osti, sai tuopin kaupan päälle. Noh, mieheni kyseli että käydäänkö ostamassa. Viikon sanoin että ei, me ei osteta niitä kaljoja ja se tuoppi on vaan sinun typerä tekosyy ostaa ne kaljat.. Viikonloppuna mies marssi väkisin kauppaan ja voitte vaan arvata mitä sieltä kaupasta osti! Ja minulle ''lohdutukseksi'' limukkaa!

Perjantaina mies kävi ostamassa taas 4 kaljaa vaikka sanoin että et osta.. Ja eilen kävi hakemassa 2 pitkää kaljaa, vaikka vedin raivarit jo ennen kauppaan lähtöä ja huusin naama punaisena että nyt loppuu!!! Toi minulle 2 siideriä, että olisin jotenkin leppynyt ja meinasi nekin illan tullen vetää huiviinsa kun minä en kuulemma halunnut niitä juoda.. Yöllä heitin juomat viemäristä alas, kun mies oli nukahtanut sohvalle kaljoissaan.

Olen yrittänyt etsiä minulle ja vauvalle omaa kotia, mutta ei ole tärpännyt. Olen niin kyllästynyt tähän jatkuvaan tappeluun ja siihen että vika on minussa. Koska minä olen tälläinen, kiukutteleva akka ja aina pahalla tuulella. Heitin eilen leipomani leivoksetkin roskiin, kun olin niin vittuuntunut, ei vaan enää kiinnostanut tehdä mitään miehen mieliksi! (hän oli niitä leivoksia halunnut).
Mies puhuu nykyään vain kaljasta ja ryyppäämisestä JATKUVASTI, eli on miehelle selvästi jonkin asteinen ongelma. EN jaksa kuunnella enää miehen höpinöitä nuoruuden ryyppyhetkistä!! Mies puhuu alkoholista ja ryyppäämisestä tosi ''ihannoivaan sävyyn''. Ihan kuin se olisi maailman hienoin asia ja miehelle se on kyllä elämän keskipiste. Olen pyytänyt miestä lopettamaan jatkuvan alkoholista puhumisen, mutta ei ole lopettanut..

Mitä ihmettä teen, kun väsyn tähän? Oma isäni on alkoholisti ja miehessäni ja isässäni on paljon samoja piirteitä nyt kun olen ''herännyt'' todellisuuteen.. Vanhempieni luo en voi mennä, sillä asuvat kaukana. Ystäviä minulla ei oikein enää ole, enkä heidänkään luo voi mennä..