Voiko ihminen oikeasti masentua toimintokyvyttömäksi
Sisareni masentunut ei pääse sängystä kun suihkuun ja syömään. Ulkona käy vähän. Masennuslääke aloitettu 2 viikkoa sitten, on kokoajan ahdistunut eikä ruokahalua valittaa pahoinvointia. Ma taas lääkäri ja jotain että saisi nukuttua. Kun ei nuku. Mitä tässä käy. Lääke essitalopram
Kommentit (18)
Itse masennuin ja ahdistuin niin aikanaan. Kun saatiin unilääke ja vahva rauhoittava. Kehoni rauhoittui sekä masennuslääke. Pari kuukautta söin rauhottavia ja unilääkettä meni puoli vuotta. Oltiin niin pohjalla ettei ilman lääkkeitä olisi keho selvinnyt
Vierailija kirjoitti:
Käy sentään suihkussa!
Vankilassa on niin vakavasti masentuneita vankeja, että eivät pysty käymään edes suihkussa. Eivät halua ulkoilla, opiskella tai tavata ketään, ruoka viedän selliin.
Lempeästi painostaen yritetään viedä välillä peseytymään, mutta pakottaa ei voida.
Kyllä voi.
Itse taisin mennä pahimpana aikana kaksi viikkoa vain sängyn ja vessan väliä neljän seinän sisällä, en jaksanut edes suihkussa käydä ruuanlaitosta puhumattakaan. Saatoin syödä hieman tonnikalaa purkista. Jos en itkenyt niin pidättelin itkua, oli kova toive kuolla pois. En saanut nukuttua, saatoin valvoa yön ja tipahtaa seuraavana yönä neljäksi tunniksi.
Poistuin kotoa vasta kun oli pakko käydä kaupassa ja takaisin tullessa rojahdin jo ovella itkemään kun ei ollut voimia yhtään.
Sieltä se nousu lähti. Uni on tärkeää, että saa nukuttua hyvän uni ja masennuslääkkeen. Masentunut jos valvoo yöt ja päivät menee enemmän sekaisin
Vierailija kirjoitti:
Kyllä voi.
Itse taisin mennä pahimpana aikana kaksi viikkoa vain sängyn ja vessan väliä neljän seinän sisällä, en jaksanut edes suihkussa käydä ruuanlaitosta puhumattakaan. Saatoin syödä hieman tonnikalaa purkista. Jos en itkenyt niin pidättelin itkua, oli kova toive kuolla pois. En saanut nukuttua, saatoin valvoa yön ja tipahtaa seuraavana yönä neljäksi tunniksi.
Poistuin kotoa vasta kun oli pakko käydä kaupassa ja takaisin tullessa rojahdin jo ovella itkemään kun ei ollut voimia yhtään.
Miten selvisit
Itselläni oli etova olo masennuksen aikana pitkään keho kävi ylikierroksilla.
Kyllä voi. Itse olisin varmaan siinä tilassa, ellei olisi ihan pakko jaksaa lasten ja työn takia. Jos olisin yksin asuva työtön, olisin hyvin lähellä tuota tilannetta.
Näin mielisairaalassa aika montakin kyseistä henkilöä, jotka olivat täysin seis enkä itsekään ollut kovin hyvässä hapessa niihin aikoihin. Mitään lääkkeitä en syönyt, en viinaa, en mitään mutta olin puolisen vuotta 90-luvulla aivan kanveesissa.
Itse olen melko "terveenäkin" ollut jaksamatta mennä suihkuun, tiskata ym... joten en ihmettele yhtään, että vaikeasti masentuneelle voi olla mahdotonta saada perusasioita tehtyä.
Ihmettelen aloittajan kysymystä. Miksi edes kysyä, kun näet että asia on juuri noin? Vai tarkoitatko että olisiko kyse jostain muusta(kin) kuin masennuksesta? Toki olisi hyvä tutkituttaa myös sitä fyysistä terveyttä, ottaa ainakin verikokeet, ellei niin ole jo tehty.
Kyllä. Masennukseen liittyy myös somaattisia oireita, ja mitä vaikeampi masennus, sitä voimakkaampina ne fyysiset oireet tulevat.
AP: Sano siskollesi, että hänellä on nyt täysi oikeus olla väsynyt, ja hän tarvitsee lepoa. Se, että joku hyväksyy hänet sellaisena kuin hän on, ja suhtautuu häneen kuin fyysisesti sairaaseen, auttaa häntä itseään hyväksymään itsensä ja sairautensa. Se on pieni, mutta tärkeä askel kohti toipumista.
Kyllä voi. Itsekin pahimpana aikana vain makasin sängyssä ja haisin kamalalle. En vaan kertakaikkiaan jaksanut peseytyä. Pääsinkin onneksi osastohoitoon, siellä lääkitys ja muiden potilaiden seura piristi minua. Mutta siellä oli niitäkin potilaita jotka eivät ottaneet mitään kontaktia muihin eivätkä käyneet suihkussa tai ulkoilemassa.
Miksi kysyt moista, kun läheisessäsi näet että kyllä voi? Vai luuletko, että siskosi vain esittää?
Mä en jaksa näitä masentuneita. Hulluja ovat, päät sekaisin.
Vierailija kirjoitti:
Mä en jaksa näitä masentuneita. Hulluja ovat, päät sekaisin.
Siis miksi et jaksa? Kyllä, päät ovat sekaisin. Entä sitten?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä voi.
Itse taisin mennä pahimpana aikana kaksi viikkoa vain sängyn ja vessan väliä neljän seinän sisällä, en jaksanut edes suihkussa käydä ruuanlaitosta puhumattakaan. Saatoin syödä hieman tonnikalaa purkista. Jos en itkenyt niin pidättelin itkua, oli kova toive kuolla pois. En saanut nukuttua, saatoin valvoa yön ja tipahtaa seuraavana yönä neljäksi tunniksi.
Poistuin kotoa vasta kun oli pakko käydä kaupassa ja takaisin tullessa rojahdin jo ovella itkemään kun ei ollut voimia yhtään.Miten selvisit
Pikkuhiljaa. Isoin kiitos ihanille ystävilleni johon pystyin aina tukeutumaan ja puhumaan kaunistelematta tunteitani, vaikka olinkin varmasti masentavaa ja rasittavaa seuraa. Eivät luovuttaneet ja olivat saatavilla, ei tarvinnut olla yksin kaiken kanssa. Eivät kieltäneet esim kuolemanhaluani vaan siitä puhuttiin ja kuunneltiin.
Jos en esim ollut syönyt, niin ruoka tuotiin eteen ja pidettiin seuraa niin pitkään että olin syönyt, kuitenkin pakottamatta ja hellyydellä.
Todella tärkeää koittaa pitää kiinni normaaleista rutiineista.
kyllä voi. aivan vuodepotilaaksi voi muuttua. onneksi hän on saanut lääkityksen ja toivotavasti pääsee terapiaan ja lääkärin seurantaan. jos pääsee hoitoon ajoissa paranemismahdollisuudet on paremmat.