Elämänilo ja onni pulppuavat!

Tätä on nyt vaikea selittää. Podin jotain kriisiä parin vuoden ajan lähestyessäni neljääkymmentä. Kriisi ei ollut mikään ikäkriisi, mutta jotenkin vuosien määrä oli kai saanut minut luovuttamaan enkä jaksanut tuntea enää iloa itsestäni saatikka mistään muustakaan. Sen kuin ajelehdin ja olin onneton niin itsestäni, avioliitostani, tekemisistäni, tekemättä jättämisistäni..Kaikki vitutti, koko tämä elämätön elämä ja oma pelkuruuteni elää.

Kriisin aikaan alitajunta teki töitään ja pohdin paljon juttuja tosi rehellisesti ja itsekriittisesti. Oivalsin monta asiaa, mutta päällimmäisenä sen, että elämässä sattuu ja tapahtuu, elämä antaa ja ottaa, mutta kaikki on kiinni omasta asenteesta! Mikään onni ei tule ulkopuolelta vaan se kaikki tulee itsestä. Missä tilanteessa tahansa.

Nyt tuntuu, että pulppuan. Rahat on edelleenkin vähissä, läskit laihduttamatta, työstressit samana ja opiskelustressit lisänä, lapset välillä ihania välillä vähemmän ihania, mies sama mörökölli, mutta voi että elämä osaakin olla niin elämisen arvoista ja jännää!! Eihän tässä ole rajana kuin oma uskallus!! =))