Onko teillä ollut elämässä tilanteita että ette ole tienneet mitä tehdä ja miten olette selvinneet

On parhaillaan.

Silloin kun eräs oli tehnyt kiusallaan lasun, ja sepittänyt mitä järjettömimpiä tarinoita sossuille. Meni usko ihmisiin totaalisesti pitkäksi aikaa, enkä vieläkään ole toipunut täysin järkytyksestä.

Se on oikeastaan herkullinen tilanne, tavallaan on kaikkiovet avoinna.

On ollut ja tähän asti on aina selvitty, milloin mistäkin ja milloin mitenkin.

Vierailija kirjoitti:

On parhaillaan.

Tuttu tunne. Ei auta kuin yrittää jatkaa elämäänsä: Peläten pahinta toivoen parasta tai ainakin selkeytymistä..  Sitä, että asiat taas asettuisivat uomiinsa. 

Olen kärsinyt kyllä. Enimmäkseen vain olin siinä tilanteessa. Odotin pieniä merkkejä. Keskityin jaksamaan. Yritin olla ottamatta henkilökohtaisesti. Tapasin muita "epäonnistujia". Totesin olevani vain ihminen. Nykyään voin jo enimmäkseen oikeinkin hyvin.

Nyt alkaa rahatilanne olla sellainen että voidaan sanoa että minua ei määrää kukaan, tähän on pyritty ja se tuo vapautta ja nyt on eri vaihtoehdot mietinnässä. Eli en tiedä vielä mitä tarkkaan ottaaen teen tulevaisuudessa.

Vierailija kirjoitti:

Olen kärsinyt kyllä. Enimmäkseen vain olin siinä tilanteessa. Odotin pieniä merkkejä. Keskityin jaksamaan. Yritin olla ottamatta henkilökohtaisesti. Tapasin muita "epäonnistujia". Totesin olevani vain ihminen. Nykyään voin jo enimmäkseen oikeinkin hyvin.

Kauan kesti?

On ollut, sekä hyvässä että pahassa. Hyvässä tarkoitan niin, että kaikki ovat on tosiaan avoinna ja valintoja tarjolla, eikä vaan tiedä,mikä niidtä olisi fiksuin. Ja pahassa niin, että kaikki ovet on hitsattu kiinni, eikä mitään ole.

Hyvässä tilanteessa olen vaan arponut jonkun ratkaisun, koska eteenpäinhön on mentävä. Pahassa tilanteessa on aina olemassa se ratkaisu, että odottaa: aikanaan se menee ohi ja ratkeaa jollain tavalla - ei välttämättä niin kuin olisit halunnut, mutta jotenkin kuitenkin.

Vaikeampia ovat minusta ne tilanteet, kun toimintavaihtoehtoja ON, mutta ne ovat kaikki jotenkin huonoja - ja joku on silti pakko valita.

On. Molempien lasten vakavat sairastumiset, en vieläkään tajua, miten olen selvinnyt/selviän.

Itse uskon että kaikkeen löydät vastauksen sisältäsi. Eli kuuntele itseäsi ja luota tähän sisäiseen "ääneen", intuitioon.

On ollut jatkuvalla syötöllä nelikymppiseksi asti. Olen havainnut että yksi näihin on ollut kuunnella "musta tuntuu"-ääntä, se on valehtelija. Aina kun olen tunteella mennyt niin kaikki on ollut pilalla.

Samanlaista ongelmanratkaisua ja päätöksentekomallia olen käyttänyt omassa elämässäni kuin töissäkin. Pahinta on se, kun joku läheinen pilaa elämääsi, vaikka itse tekisit fiksuja valintoja. Tunteet ja omat arvot antavat suuntaa päätöksille, mutta viime kädessä kannattaa käyttää järkeä ja harkintaa. Kannattaa ottaa kynä ja paperia esille ja listata ongelmat paperille. Sitten pitää listata, mistä voisi saada apua ongelmiin. Jos ei ole kyse ongelmasta, vaan vaihtoehdoista, niin sitten pitää listata plussat ja miinukset vaihtoehdoista. Kun on tehnyt päätöksen jonkun asian ratkaisemiseksi, niin sitten joka aamu toivoo siihen asiaan jotain edistystä ja toivoo, että alkava päivä toisi eteen sopivia ihmisiä, joilta saisi hyviä neuvoja.

Tunnetason epävarmuutta lievittää käveleminen edestakaisin ja päiväkirja auttaa muulloin, mutta todella pahassa solmussa voi olla parempi odotella ensin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen kärsinyt kyllä. Enimmäkseen vain olin siinä tilanteessa. Odotin pieniä merkkejä. Keskityin jaksamaan. Yritin olla ottamatta henkilökohtaisesti. Tapasin muita "epäonnistujia". Totesin olevani vain ihminen. Nykyään voin jo enimmäkseen oikeinkin hyvin.

Kauan kesti?

Pahin vaihe vei 2-4 kk ja kriisi sen jäljiltä noin vuoden. Se vaikutti minuun kuitenkin pysyvästi, ja nykyään pystyn paremmin ymmärtämään itseäni. Sen pohjalta tekee parempia päätöksiä. Toisaalta on myös enemmän sinut epäonnistumisien ja takapakkien kanssa. En enää ajattele, että ne määrittelevät minua ihmisenä, vaan nousen takaisin jaloilleni ja jatkan matkaa.

Parhaillaan kiitos lääkärin hoitovirheen. En tiedä mitä tehdä.