Mitä varten hankit "vauvan"?

Emt

Emt

?

Olen aina tiennyt haluavani lapsia. Se on ollut minulle aina yhtä itsestäänselvyys, kuin se, että lumi on kylmää ja aurinko lämmittää. Ei siinä ole mitään sen syvällisempää syytä tai tarkoitusta taustalla. Haluan olla äiti ja tarjota lapsilleni parasta, mitä voin antaa. Ei minulle ole väliä, mitä he aikuisena työkseen tekevät enkä hommaa lapsia turvatakseni vanhuutta tms. Uskon, että lapsien saamisen kautta saa elämään paljon hienoja kokemuksia. Onhan se ihan mieletöntä nähdä, millainen pikkuihminen minusta ja miehestäni saadaan aikaiseksi. Ja ainutlaatuiselta tuntuu myös kasvattaa elävää olentoa sisälläni.

Vierailija kirjoitti:

Olen aina tiennyt haluavani lapsia. Se on ollut minulle aina yhtä itsestäänselvyys, kuin se, että lumi on kylmää ja aurinko lämmittää. Ei siinä ole mitään sen syvällisempää syytä tai tarkoitusta taustalla. Haluan olla äiti ja tarjota lapsilleni parasta, mitä voin antaa. Ei minulle ole väliä, mitä he aikuisena työkseen tekevät enkä hommaa lapsia turvatakseni vanhuutta tms. Uskon, että lapsien saamisen kautta saa elämään paljon hienoja kokemuksia. Onhan se ihan mieletöntä nähdä, millainen pikkuihminen minusta ja miehestäni saadaan aikaiseksi. Ja ainutlaatuiselta tuntuu myös kasvattaa elävää olentoa sisälläni.

Useimmilla taitaa nimenomaan olla se automaattinen robottitapa toimia ilman ajatuksenkaan uhrausta.

Et halua vanhuudenturvaa, mutta kyse on kuitenkin siitä että sinä haluat jotakin ja sinä saat jotakin, ja se menee sen ohi että lapsi joutuu kärsimään kuoleman ja mahdollisesti jotain muutakin jota me hyvinvointiin syntyneet emme osaa edes kuvitellakaan.

Itselle ilman ajattelemista tulee myös juurikin mieleen tuo että haluaisin nähdä miltä se näyttää ja onko se samanlainen kuin minä, muistuttaako se minua, oman elämäni päätähteä. Mutta eihän se mikään pikkuihminen ole vaan ihminen. Usein sama halutaan kokea seuraavienkin kumppanien kanssa, että minkälainen meistä oikein saataisiin aikaiseksi, ja silloin exän piirteet edellisessä lapsessa voivat häiritä.

Eläviä olentoja on kaikissa eläimissä sisällä, olivatpa he tiineenä tai eivät.

Nämä velojen tekemän aloitukset ”miksi teit lapsia” on aivan turhia. Ei ne kuuntele perusteluita, inttävät ja jankuttavat, peilaavat epävarmuuttaan haukkumalla muita.

Mä olen todellakin tekemällä tehnyt, siis isolla rahalla hoitojen avulla, monta lasta. Hyvätuloinen olen, on oikein loistavasti varaa maksaa lasten elämä ja koska maksan veroja pitkästi yli 40ke vuodessa, niin tämä kattaa kyllä ne lasten todelliset tarhakulutkin (6000e/v/lapsi).

En selittele valintojani enkä yhdenkään ikävän velan kanssa ala inttämään mistään. Onneksi olen työelämässä siinä asemassa että voin päättää ketä palkataan, yhtään velaa en työpaikalle huoli!

Halusin suvun. Mulla on välit olleet poikki vuosikymmeniä alkkisvanhempiin, hulluihin lastenhakkaajiin, ja oikeastaan koko suku meni tässä välirikossa. Nyt mulla on uusi oma suku ja kasvatan lapsenl suurella rakkaudella.

Se on totta että heille ei ole isovanhempia tai sukulaisia mun puolelta, mutta heillä on hyvät vanhemmat, toisensa, ja muutama sukulainen miehen puolelta. Ja varmaan sata kertaa paremmat kasvuolosuhteet kuin itselläni oli.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No itse hankin ja kasvatan juurikin mieleisekseni seuraksi. En pidä muista ihmisistä enkä muiden lapsistakaan mutta omiani rakastan.

Meillä huomaa, että anoppi on tehnyt näin ja vihaa minua koska olen ”vienyt” hänen poikansa ja minun takiani kukaan ei nyt asu hänen kanssaan ja katso hänen kanssaan roskaohjelmia tv:stä.

Yäk. Kuka jaksaa näitä anoppia pilkkaavia juttuja! Miksiköhän sinun  niin ihana ja rakas äitisi on tehnyt sinut? Mitenhän sinun  rakas äitisi suhtautuu jos ei saa nähdä lapsiaan tai lapsenlapsiaan?

Ei kaikkien äitejä kiinnosta nähdä lapsiaan tai lapsenlapsiaan. Olet selvästi pumpuli-lapsuuden saanut jos luulet niin. Esim oma äitini toivoo lapsilleen pahaa ja vaikeuksia, on mm toivonut lastensa kuolemaa. Ei ole tekemisissä, ei kiinnosta tavata, välillä uhkailusoittoja tulee.

Joten kyllä voi olla todellakin vikaa äidissä tai anopissa.

Vierailija kirjoitti:

Nämä velojen tekemän aloitukset ”miksi teit lapsia” on aivan turhia. Ei ne kuuntele perusteluita, inttävät ja jankuttavat, peilaavat epävarmuuttaan haukkumalla muita.

Mä olen todellakin tekemällä tehnyt, siis isolla rahalla hoitojen avulla, monta lasta. Hyvätuloinen olen, on oikein loistavasti varaa maksaa lasten elämä ja koska maksan veroja pitkästi yli 40ke vuodessa, niin tämä kattaa kyllä ne lasten todelliset tarhakulutkin (6000e/v/lapsi).

En selittele valintojani enkä yhdenkään ikävän velan kanssa ala inttämään mistään. Onneksi olen työelämässä siinä asemassa että voin päättää ketä palkataan, yhtään velaa en työpaikalle huoli!

En ole vela, vaan tosissani mietin onko minulla sydäntä tehdä lasta. Itse sitä kovasti haluaisin muttei siinä asiassa ole vain minusta kysymys.

Varmasti moni muukin haluaisi kuulla asiasta, mutta syitä ei olla valmiita anonyymisti paljastamaan, vaikka monesta muusta asiasta täällä kyllä löytyy keskusteluja.

En itse intä vaikka vastaisinkin sinulle jotain. Pidän vastavuoroisuutta keskusteluna. Jos nautit vain yksinpuhelusta etkä siedä kommentteihisi vastaamista tai niissä esitettyjen asioiden kyseenalaistamista, niin ei kai sinun tänne tarvitse kirjoittaa?

Vierailija kirjoitti:

Olen entinen vela. Olin olevinani niin voimaantunutta, tiedostavaa, urakeskeistä ja itsevarmaa.

Sitten sain yllättäen lapsen (en jaksa kertoa koko tarinaa mitä kävi) ja se oli heti samantien selvää että en voisi tehdä aborttia.

Kun sain lapseni - niin elämäni mullistui ja koin niin suurta rakkautta että ikinä en ollut kokenut. Rakkaus esim mieheen oli sen jälkeen vain kalpea ja halju, verrattuna miten paljon lasta rakastin.

Sen jälkeen tein lapsi vielä lisää. Olen ikionnellinen etten jäänyt velaksi. Varsinkin nyt huomaa miten lapsellisia ja typeriä velat on (ja olin tietenkin itsekin aiknaan)

Miksi tämä kommentti sitten on ketjussa, jossei se liity aloitukseen?

Leila Koo kirjoitti:

Varmaan pohjimmiltani biologisista syistä. Lisääntyminen on luonnon mahtikäsky kaikelle elolliselle. Halusin lapsia rakastamani miehen kanssa. Lapset olivat itseisarvo, ilman muuta tarkoitusta kuin heidän elämänsä ja tarve saada vaalia sitä.

Onneksi olen luonnonoikku, eikä tuo mahtikäsky ole koskaan tehonnut.

suomi tarvitsee lisää veronmaksajia

Vierailija kirjoitti:

suomi tarvitsee lisää veronmaksajia

Automaatio vie työt! Tarvitaan lisää veronmaksajia!

Vierailija kirjoitti:

Eläimetkin lisääntyy. Ei siinä mitään älyä tarvi. On karmaisevaa, että lapsi nähdään itsen jatkeena. Nuo vanhemmat on rajattomia eivätkä muutu. Ainoa vaihtoehto on että lapsi lähtee pois ja lapsi katkaisee napanuoran. Terveissä piireissä on tietysti aikuisen tehtävä kohdella lasta yksilönä. Alusta asti.

Lapselta se napanuoran katkaiseminen vain on kovin vaikeaa. Omien lasten vangitsijat ovat niin häiriintyneitä, että he tekevät melkein mitähyvänsä voidakseen pitää lapsen vankina loppuelämänsä. Ihan pienestä pitäen tallovat, kurittavat, kontrolloivat, vainoavat, eristävät, painostavat, pakottavat,...

Jos lobotomia yhä olisi sallittu niin vanhemmat hankkisivat lapselleen lobotomian jotta lapsi istuisi kiltisti hiljaa paikallaan vanhempien seurana loppuelämänsä. Mutta lobotomiaa ei enää saa, joten hankitaan sen monimutkaisempia moderneja korvikkeita, siis ainakin adhd lääkkeitä. Ja kun lapsella aikuisena alkaa olla vaikeuksia kestää sitä vangin osaa, vaikeuksia elää kuritushuoneessa, niin sehän sitten näkyy lapsen epävakautena jolloin hänelle täytyy saada diagnoosiksi maanisdepressio tai skitsofrenia jotta häntä saadaan lääkittyä aina vain enemmän tokkuraan.

Aikoinaan puolustuskyvyttömät ihmiset vangittiin eliniäkseen laitoksiin, siis mielisairaaloihin, siellä vangitsemista helpotti esim pakkopaita ja fyysinen vangin paikalleen sitominen. Nykyään heidät vangitaan perheisiinsä. Varmasti löytyy perheitä joissa aikuisia lapsia pidetään fyysisesti sidottuina, mutta useimmissa sitomiseen käytetään lääkitystä ja sosiaalista painostusta.

Nykyään avohoitopalveluiden riittämättömyydestä puhuttaessa usein mainitaan se että "potilaan omaiset ovat huolissaan". Ehkä 1% tapauksista ne omaiset aidosti ovat tukiverkko, aidosti ovat potilaalle hyväksi. Mutta 99% tapauksista ne omaiset ovat vangitsijoita, ovat huolissaan että jos potilaalle ei saada määrättyä vahvempia lääkkeitä niin häntä ei saada enää pidettyä vankina.

Kun tallotut ihmiset eivät enää ole mielisairaaloissa, eivätkä enää perheidensä vankeja, niin seuraavaksi heidät vangitaan vankiloihin. Sinnehän mt-potilaita nykyään ollaan tunkemassa aina vain enemmän. Pitäähän kontrollin jatkua, eihän ihmisten saa antaa elää eikä saa antaa ihmisten olla vapaita eikä saa antaa ihmisten olla terveitä.

Lapset on olemassa vanhempiaan varten, potilaat on olemassa lääkäreitä varten, vangit on olemassa vartijoita varten. Kaikki nuo vangitsijat ovat yhtä häiriintyneitä.

Olen aina tiennyt haluavani lapsia. Nyt jälkeenpäin ajatellen mietin, että halusin varmaan "korjata" vanhempieni virheet. Vanhempani ovat alempaa keskiluokkaa, lapset kasvatettu, niin kuin ne on aina ennenkin kasvatettu, suomalaisella väittelevällä kiintymyssuhteella ajattelematta sen syvemmin, miten lapsi oikeasti voi, kunhan käyttäytyy hyvin. Itse opiskelin pitkälle, hyväkäytöksinen työ, samoin miehellä ja perehtynyt psykologiaan, psykiatriaan ja lasten kasvatukseen. Niin kai alitajuisesti haluan nyt eheyttää itseäni tarjoamalla lapsilleni taloudellisesti, emotionaalisesti ja sosiaalisesti kaikkea sitä, mistä itse jäin paitsi. Ja ei, en yritä kasvattaa lapsistani ulkoisesti menestyviä, vaan onnellisia. Itse kärsin huonosta itsetunnosta ja mm. huijarisyndroomasta, joita olen terapiassa asti käsitellyt. Ja ei, ei ole suurempaa mt-häiriötä taustalla. Minusta on vain helpottavaa tietää, että uudessa sukupolvessa geenini saavat paremman alun. Ja ei, en myöskään koe olevani täydellinen äiti. Mitä vanhemmaksi lapset kasvavat, sitä enemmän huomaan virheitä omassa vanhemmuudessani. Mutta rakkautta koen antavani lapsilleni enemmän kuin itse sain. Ja itseluottamusta, siinä mieheni auttaa ihanasti. Keskiverto vanhempi olen, mutta paljon sensitiivisempi kuin omat vanhempani. Lapsilleni haluan antaa hyvän lapsuuden, sellaisen joka antaa hyvän pohjan tehdä itsenäiset päätökset aikuisuudessa. Hyväksyntää ei minulta tarvitse valinnalleen hakea. Rakastan lapsiani ehdottomasti.

?

Eli siis sille varmaankin on syy?

-vauvakuumeilija

En halunnut vauvaa, halusin lapsia. Halusin nähdä heidän kasvavan ja tarjota heille parasta mitä voin. Haluan nähdä millaisia tyyppejä heistä tulee. Haluan myös, että he jonain päivänä lentävät pesästä ja alkavat elää omaa elämäänsä. Lapset ovat meillä lainassa, niin sanotaan. En omista heitä, minä vain hoivaan ja kasvatan heitä kunnes he ovat valmiita maailmaan. Pohjimmillaan taustalla on varmasti se biologinen perustarve lisääntyä, pinnallisempina syinä halu nähdä millaisia tyyppejä juuri meidän lapsistamme tulee, halu kokea se lapsiperhearki iloineen ja suruineen. Lapsia on kaksi ja se riittää, enempää en halua.

Nyt joutuu tosissaan miettimään eikä vain toimimaan, kun maapallon säilyminen elinkelpoisena ei ole enää itsestäänselvyys meidän elinikämme aikana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun aivoni vielä kehittyivät, minulle jo kerrottiin minkälainen käsikirjoitus on tehty elämälleni. "Sitten kun sinä menet naimisiin eri sukupuolta olevan suomalaisen kanssa... sitten kun sinulla on lapsia... sitten kun sinusta aika jättää."

Nyt mielikuvitus ei tässä iässä riitä enää mihinkään muuhun.

Eli lyhyesti: en minä mitään ajattele. Helpompaa kun on valmiiksi kerrottu jo pienenä miten lyhyt elämä tulee menemään. Teen vain niin kuin on ennenkin tehty ja haluan vain niin kuin on ennenkin haluttu.

Tämä on ehkä surullisin ja kammottavin kommentti minkä olen lukenut täältä

Miksi? Onko liian raadollista huomata miten robotteja me kaikki olemme?