kerro rehellisesti mitä mieltä olet perheestä jossa neljä poikaa?

En ajattele mitään kummempaa, ajattelen että aika monta lasta heillä ja elämä on varmasti ihan mukavaa. Itselläni on poika ja toinen tulossa, olen aivan onneissani. Toivoin vähän kyllä toisestakin poikaa, vaikka tyttö olisi ollut yhtä rakas tottakai. Minulla on vain niin sanoinkuvaamattoman syvä ja vahva suhde esikoispoikaani, että kun hänet sain niin en ole osannut ajatella itseäni tytön äitinä. En ole koskaan kokenut tätä "tytön haluamista", joten en osaa kuvitella että muillakaan ihmisillä sukupuolella olisi mitään merkitystä, vaikka nyt olen huomannut että joillekin on jopa sairaalloinen pakkomielle jompaan kumpaan sukupuoleen, ja nämä ihmiset taas varmaan kuvittelevat muillakin olevan. Siitä se sääli tyttö-/poikaperheitä kohtaan. Eli lyhyesti: en ajattele mitään, näet pojat/tytöt pelkkinä lapsina joita perheelle on siunaantunut.

Ja muuten vaikka minulla on vain nämä kaksi poikaa (eikä yhtään tyttöraskautta), niin olen superkauniskasvoinen ja -kroppainen nainen ;)

Mua ärsytti kans tosi paljon noi säälittelyt ja osaanotot!

Kolmatta poikaa kun odotin sain jo niin paljon voivotteluja ja kysymyksiä siitä olenko pettynyt, että hermot meni (varsinkin anoppiin). Itse olin kuitenkin ylpeä ja tyytyväinen kolmannesta ja halutusta lapsestamme.

Sitten saatiin vielä neljäs lapsi ja se oli tyttö, itse olin jo niin pinttynyt poikien äidiksi, että tuntui oudolta, mutta meidän rakas lapsi sekin oli (on).

Tyttömmekin sai aluksi mennä veljiensä vanhoissa vaatteissa ja toppapuvussa ja puolituntemattomat katsoivat säälien. Tutut taas jaksoi hehkuttaa, että onko nyt ihanaa kun tuli viihdoin se tyttö. ARGH!!! 

Joo, on ihanaa että on tyttö. Ja varsinkin on ihanaa kun on kolme poikaa ja tyttö. On erittäin ihanaa että on neljä lasta, kuten toivoimmekin. Olisi varmaan yhtä ihanaa vaikka ne neljä lasta olisi mitä sukupuolikokoonpanoa. Mä kyllä rakastan just tätä kokoonpanoa :D.

Ja meidän tyttö on kyllä tavallaan haastavampi kuin veljensä -en mä näitä neljä jaksaisi... Tai jaksaisinhan minä kun ne olis mun rakkaita lapsia.

Eli en todellakaan sääli ketään jolla ihankuinkamontavaan lasta ja ihanmitäsukupuoltavaan.

Jos tiedän että joku esim. haluu kovasti pojan, mutta on vain liuta tyttöjä, säälin niitä lapsia että ovat saanneet niin mustavalkoisesti ajattelevan vanhemman.

Ajattelisin ekana, että onkohan niin onnekas perhe, että noin vaan neljä lasta tullut, tai siis että onkohan tuossa perheessä jouduttu taistelemaan keskenmenojen tai hankalien raskauksien/sairauksien kanssa. Itsellänikin jo kolmas tulossa, mutta silti pieni kateus tulee vieläkin kun näen monilapsisen perheen! Vaikka ei koskaan päälle päin näy, silti usein eka ajatus on, että mikähän tuon perheen tarina on, kun omalle kohdalle on osunut kaikkea.

ajattelen, että vanhoina aikoina AP olisi voinut tulla kuningattareksi. Neljä poikaa putkeen tarkoittaa jo todennäköistä king makeria :-).

Rehellisesti, en ajattele mitään. Teillä on neljä poikaa ja kun ei niitä sukupuolia voi itse päättää niin sattumaahan tuo on. Teille nyt on vaan tullut poikia. Mitä siitä sitten ajattelis. En jaksa enkä viitis miettiä toisten perheiden lasten sukupuolia. Korkeintaan ajattelen, että oletpas onnekas kun sulla on neljä lasta.

Se on muuten totta, että pelkkien poikien äitinä saa olla aika kuningatar.

Sitten syntyi tyttö ja mä alenin kertaheitolla hovineidoksi...

Mutta toki onnelliseksi sellaiseksi :D.

Olisin onnellinen kyseisen perheen puolesta. Sen verran paljon olen kaikkea ikävää kuullut/kokenut, että lasten sukupuolet on täysin merkitsetön asia. Jo pelkkä lapsen, saati useamman saaminen ei ole mikään itsestäänselvyys, tietenkin toiveita saa olla ja voi siihen sukupuoleen pettyäkin aluksi, mutta uskon, että nämä tunteet menee kaikilta ohi aika nopeasti. Sen jälkeen on aivan sama kumpaa sukupuolta lapset ovat.

Neljän pojan vanhemmista ajattelen, että ovat onnekkaita, kun ovat saaneet monta lasta ja lapset ovat varmasti heille rakkaita.

Wau! Meillä on kolme hyvin energistä ja villiä poikaa joten nostan todella hattua sille joka jaksaa neljän pojan kanssa. 

Poikien kanssa eläminen on vauhdikasta, suoraa ja täynnä yllätyksiä tällaiselle naisihmiselle. Pojille äiti on kuningatar jota halitaan ja kunnioitetaan.

Koen etuoikeudeksi sen että saan "opettaa" pojilleni minkälainen naisten maailma on ja miten naisia kohdellaan.

Pojilla on myös käsittämätön suhde keskenään, uskon että samanlaista yhteenkuuluvuutta ei voi saavuttaa jos joku sisaruksista olisi tyttö.

No olisikin neljä poikaa. Pojat ovat pieninä semmoisia rasavillejä mutta teini-iässä usein helpompia. Isälläni oli kolme veljeä ja hyvin sujui.

AP, provo?

Vaikka itselläkin vain poikia (2) ja ikinä en ole tyttöä haaveillut (vaan pikemminkin poikakolmikkoa), niin onhan 4 poikaa aika monta. En mitenkään negatiivisesti ajattelisi, koska pidän nimenomaan usean pojan laumasta. Mutta tulee siinä väkisin mieleen että oisko tyttö ollut vaihteeks toiveissa...ei sille voi mitään. Mutta toisaalta onnitellahan siinä jo voi jos on niin hyvä tuuri saada niin monta poikaa putkeen, harvalle niin käy. Mun kaverilla oli 4 poikaa ja sitten tuli tyttö. Se ikäänkuin rikkoi sen perheen imagon, oli hassua.. :D

Ottaisin mielummin  kuin neljä tyttöä. Pojat  helpompia äidilleen ainakin meillä. Mutta onneksi lasten sukupuolta ei voi valita.

No, ensiksi mieleeni tuli, että aiotteko saada aikaan "seitsemän veljestä"!

Todella tökeröä käytöstä tuo vauvan sukupuolen arvostelu. Kiinassa tyttövauvat ovat heikoilla, niin kuin monessa muussakin maassa. Naurettavaa touhua. Onnea vaan ap:lle.

No en kyllä ajattele mitään. Tunnenkin yhden perheen jossa neljä poikaa. Ovat jo aikuisia ja aika tiivis on veljesporukka. Tai no joo, joskus olen tästä perheestä ajatellut että on siinä varmaan ollut äidillä joskus hermo tiukalla kun on ollut neljä vilkasta poikaa :)

T: pojan ja tytön äiti.

up