Jos puolisosi on ns. työhaluton ja itse käyt töissä,
niin miten jaksat katsella sellaista? Pystytkö esimerkiksi ollenkaan arvostamaan puolisoasi? Ja tarkoitan siis sellaisia tapauksia, joissa puolisolla ei ole haluakaan mennä töihin tai edes hakea töitä, vaikkei mitään sairautta tai vastaavaa estettä ole.
Kommentit (13)
Ei minua ole hirveästi haitannut, kun miehellä on ollut tuollaisia jaksoja välillä. Koen, että itse pääsen helpommalla kun mies hoitaa silloin lapset, kodin ja lemmikit, ja mies on aina saanut sen verran rahaa että ihan hyvin ollaan pärjätty.
Hmm, itsellekin kelpaisi kyllä reipas koti-isä. Nämä tapaukset, joita ajattelin, ovat vaan sellaisia, että mies makaa sohvalla eikä suostu hoitamaan lapsia, tai sitten kaikki aika ja raha menee omiin harrastuksiin. Ja miehen mielestä yhteiskunnan velvollisuus on tietenkin elättää...
ap
[quote author="Vierailija" time="16.08.2013 klo 14:53"]
mies on aina saanut sen verran rahaa että ihan hyvin ollaan pärjätty.
[/quote]
Saanut rahaa? Yhteiskunnaltako? Ja tällainen loisiminen ei sinua haittaa? Ei ihme että Suomi on vararikossa.
Meillä tuo järjestely toimii loistavasti, mies hoitaa lapset ja kodin, itse pystyn toimimaan oman yrityksen johtotehtävissä ( eli ei siis todellakaan ole mitkään 8-16 työajat...), itse asiassa uskon etten olisi edennyt yritysmaailmassa niin pitkälle jos mieheni olisi myös vakituisessa työssä. Kotivanhemmuus on sellaista mitä ei voi kukaan ylenkatsoa tai halveksia helpoksi!
Minulle mies sanoi, että ei tarvii mennä töihin, jos en halua. Paras mies <3 Eikä meillä ole edes lapsia. Jokainen valitkoon itse onnensa.
En välttämättä kovin kauan sitä jaksaisi katsoa. Koti-isää ei meillä tarvita kun lapset ovat alakoulussa kaikki ja kotityöt hoituu mainiosti töiden jälkeenkin. Jos työhaluja ei miehellä olisi, niin tuskin mitään muutakaan oikeasti järkevää kotona tapahtuisi. En ole mennyt naimisiin lapamadon kanssa, enkä sellaista paria kuukautta kauempaa katselisi. Kesäaikaan se vielä menettelisi, ei muutoin tai syyn maksamisen pitäisi olla hyvä.
[quote author="Vierailija" time="16.08.2013 klo 15:47"]
En välttämättä kovin kauan sitä jaksaisi katsoa. Koti-isää ei meillä tarvita kun lapset ovat alakoulussa kaikki ja kotityöt hoituu mainiosti töiden jälkeenkin. Jos työhaluja ei miehellä olisi, niin tuskin mitään muutakaan oikeasti järkevää kotona tapahtuisi. En ole mennyt naimisiin lapamadon kanssa, enkä sellaista paria kuukautta kauempaa katselisi. Kesäaikaan se vielä menettelisi, ei muutoin tai syyn maksamisen pitäisi olla hyvä.
[/quote] Jaaha, oikolukuohjelma korjaa sanoja taas mielensä mukaan, eli syyn maksamiseen pitäisi olla hyvä, ei maksamiseen..
7:lle
Kannattaa miettiä miehen motiiveja tuohon. Pitkässä juoksussa tuollainen toisen tuloilla eläminen (varsinkin jos ei ole lapsia, kotiäitinä/-isänä jolloin eri asia) alistaa sitä ei työssäkäyvää.
On surullista jos toinen haluaa estää toisen työssäkäymisen (rakkaudeksikin sen voi verhota...) koska toinen jää tietyllä tavalla sen toisen armoille. Jos elämänsä suuntaa joskus haluaa muuttaa (esim. tulee ero tmv.) on se aika vaikeaa jos on ollut vain kotona esim. 20-vuotta.
Samoin taloudellinen riippumattomuus, minusta jokaisella tulee olla ns. omia tuloja, joita voi tarvittaessa käyttää niinkuin haluaa. Jos kumppani katkaisee rahahanat jostain syystä on aika pulassa, samoin eläkettä ei kerry jne. eli aikamoinen oravanpyörä loppuiäksi.
Minusta suhteen pitää perustua tasa-arvoisuudelle. Kaikkea ei tarvitse tehdä ns. tasan puoliksi, mutta molempien oikeuksista pitää pystyä huolehtimaan. Tiedän kaksikin vanhempaa naista, jotka ovat ajan mittaan katkeroituneet kotona olemiseensa, vaikka ovat kotiäiteinä osan ajasta olleet jne. eli tehneet ns. jotain hyödyllistäkin. Toisella tapauksista on myös miehen mustasukkaisuus/omistuhalu, halusi että nainen lopettaa uransa (joka oli alussa) koska selvästi häntä häiritsi naisen alan miesvaltaisuus =suurin osa työkavereista oli miehiä jne.
Viitonen on niin ihana moraalinvartija, että suorastaan pelasti päivän. :)
Tiedoksi; mieheni ei nosta yhteiskunnan tukia. Hän on pätkätöissä työssä, jossa on erittäin hyvä tuntipalkka. Siinä voi aivan hyvin pitää omaehtoisia työttömyysjaksoja sopparin loppumisen jälkeen (hänhän ei noilta joilta nosta ansiosidonnaista eikä ole työnhakija) eikä se meidän taloutta heilauta mihinkään suuntaan. Hän palaa sitten töihin kun itseä huvittaa. Minusta tässä on ihan ideaa; ihmisellä on vain yksi ainoa elämä, siitä pitää myös nauttia.
11, onko miehesi lääkäri? t. utelias
[quote author="Vierailija" time="16.08.2013 klo 15:14"]
Minulle mies sanoi, että ei tarvii mennä töihin, jos en halua. Paras mies <3 Eikä meillä ole edes lapsia. Jokainen valitkoon itse onnensa.
[/quote] Hyi, en ikinä lähtisi tuohon soppaan mukaan. En voisi kuvitellakaan istuvani kotona tai hyppääväni päivät pitkät vuodesta toiseen päivisin kaupoissa, kuntosalilla, joogassa tai ties missä turhuuksissa ja illalla leikkiä hyvää vaimoa miehelle, siitä jos mistä iskisi kyllä masennus, varsinkaan jos lapsiakaan ei olisi. En voisi kovin kauan tuollaista kotirouvailua harrastaa, se ei missään tapauksessa sopisi minulle. :(
Ei minua mitenkään häiritsisi katsella sellaista, jos se ei ryyppäisi tai muuten eläisi sikamaisesti. Jos se työhaluton suostuisi koti-isänä toimimaan niin sittenhän se olisi oikein ihana järjestely!
Minulle oikeasti on aika sama työskenteleekö puoliso vai ei. Tienaan ihan tarpeeksi kahdellekin joten ei meillä tulisi edes tiukkaa vaikka mies päättäisi jäädä vapaaherraksi. Ruoat saisi kyllä laittaa mulle valmiiksi ja hoitaa kodin perussiivoukset jos kotimiehenä olisi vaan, ettei minun tarvisi työn jälkeen alkaa :)