Lue keskustelun säännöt.
mistä tiedän onko mieheni alkkis?
16.08.2013 |
lähtökohtaisesti tiedän itse olevani paranoidi miehen juomisesta (ja omastanikin) koska olen alkoholisti-perheestä. siksi on vaikea välillää suhteuttaa...
mieheni juo yleensä kotona tv:n tai tietokoneen äärellä, 2-4 kaljaa kerrallaan, 3-4 iltaa viikossa. yksi noista saattaa olla sellainen ilta että mennää ulos yhdessä, syömään + juomaan ja nähdään kavereita ja silloin hänellä menee ehkä 4-6 kaljaa. mieheni on kerran pari viikossa yötöissä eli välillä tuntuu että hän juo melkeen jokaisena "vapaa"iltanaan, ja se juuri jotenkin mua ahdistaa ajatuksen tasolla. tiedän kyllä että 2 kaljaa pari kertaa viikossa ei ole vaarallista, mua alkaakin usein ärsyttä se kolmas. ihan turha rajanveto kai?
lomilla jos ollaan viikko tai kaksi ulkomailla niin juodaan joka päivä, myös minä siis, mutta jos ehdotan tipatonta iltaa niin ärsyyntyy, ja sama kotosalla jos ehdotan että mitä jos tänään ei juotais (esim. pe tai la). kokee sen määräilyksi. ja olenkin määräilevä ikävä kyllä ja samoja keskusteluja käydään muutenkin paljon eli ei liity vaan alkoholiin, tuntuu että joskus mies on kuin teini ja juo kaljan tai 2 ihan vaan siksi että osottaisi itselleen -ja minulle- että on itsenäinen ja määrää omaista tekemisistään.
lisään nyt vielä että ei dokaa hirveästi työtä edeltävinä iltoina (on myös viikonlopputöissä) ja luonnollisestikaan työ ei kärsi. rahatilannekaan ei kärsi koska ei tuo kaljamäärä nyt taloutta kaada.
olenko siis yliherkkä? meillä ei ole lapsia vielä ja itsekin käytän alkoholia jonkun verran, panikoin aina vaan ja lasken päiviä ja määriä vaikkei ne edes ole hirmuisia. noi lomaputket kyllä ahdistaa hiukan itseänikin vaikka aika maltillista juomista onkin. lomalta paluun jälkeen saatan ehdottaa että pidetään esim. pari kuivaa viikkoa mutta ei tykkää, pari-muutama kertaa viikossa on saatava kaljansa, minusta tuo on tietysti pakonomaista (alkoholistI) toimintaa, toisaalta määrät ei tosiaan ole isoja... ja selviä päiviä on myös, ihan itsestään.
yleensä AV-palstalla saa lukea aika alkoholivastaisi juttuja, baarissa käyvät (parisuhteessa olevat) leimataan kummallisiksi ja punkkupullon viikossa tuhoavat alkkiksiksi, mutta josko täältä löytyis nyt jotain järkeviä vastauksia??
Kommentit (19)
Alkoholismia ei määritellä käyttömäärän tai -tiheyden perusteella. Jos miehelläsi on riippuvuus alkoholiin, eikä hän voi olla ilman, häntä voi pitää alkoholistina. Joka tapauksessa alkoholi on ongelma, koska se aiheuttaa ristiriitoja perheessä. Sun pitää tehdä itsellesi selväksi, haluatko elää sellaisessa suhteessa, missä alkoholia käytetään noin usein. Miestäsi et voi pakottaa lopettamaan tai vähentämään, hänellä on aikuisena ihmisenä oikeus juoda niin usein kuin haluaa. Mutta voit kertoa hänelle, jos sinä et voi elää päivittäin juovan miehen kanssa, ja hän saa päättää jatkaako hän juomistaan vai ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Et saa täältä vastausta siihen, onko miehelläsi alkoholiongelma. Kukaan täällä palsalla ei voi arvioida sitä kirjoituksesi perusteella. Kirjoitata siihen savyyn, että toivot vastauksia tyyliin "eihän tuo juominen niin pahalta kuulosta". Jos minun, vuosia kuivilla pysyneen mielipidettä kysytään, niin monet merkit osoittavat siihen suuntaan, että alkoholiriippuvuus on jo päässyt syntymään. Kannattaa mennä päihdelinkin sivuille ja tehda siellä testi, joka antaa suuntaa siitä, missä vaiheessa riippuvuuden kehitys on. Sieltä saat muutenkin paljon asiallista tietoa. Pyydä miestäsikin lukemaan päihdelinkkiä jos hän vain siihen suostuu.
No ei hän alkkis ole, siis alkoholisti. Ei välttämättä edes suurkuluttaja, sehän vaatii miehellä 24 alkoholiannoksen juomista viikossa että määritellään suurkuluttajaksi. Mutta jos on suurkuluttaja, ei se vielä tarkoita alkoholiriippuvuutta eli alkoholismia, josta ei voi parantua kohtuukäyttön.
Tuo alkoholiasia vaan on semmoinen, että kun parisuhteessa ollaan, olisi puolisoiden hyvä olla jotenkin samoilla linjoilla. Esimerkiksi itse tykkään juoda tuohon tapaan kuin miehesi, eikä se minusta ole ongelma. Mutta niin tykkää miehenikin, joten kumpaakaan asia ei häiritse. Ymmärrän hyvin, jos ei ollenkaan tai paljon vähemmän juovaa, saati sellaista jolla on lapsuudesta kamalia kokemuksia ihan "kunnon" alkoholismista, voi kammottaa moinen juominen, ja kyllä sen kärsivän puolison näkemyksiäkin pitäisi silloin kunnioittaa.
Eli minusta miehesi juominen ei ole itsessään ongelma, mutta jos se sinua kerran ahdistaa, niin sitten se on TEILLE ongelma pariskuntana. Se ei ole helppo ongelma siksi, että on ihan totta, että mikään ei ole kamalampaa kuin määräilevä ja nalkuttava puoliso, mutta toisaalta ei sekään oikein ole jos vain sinä ap joudut kestämään kun mies toteuttaa oikeuttaan määrätä itse. Molempien pitäisi pystyä tekemään kompromisseja eikä vain toisen. Eli siis miehen mielellään vähentää juomistaan ja toisaalta ap:n oppia suhtautumaan rauhallisemmin kohtuulliseen alkoholinkäyttöön.
[quote author="Vierailija" time="16.08.2013 klo 14:34"]
On tuossa alkoholiriippuvaisuuden merkkejä. Käske miehesi koittamaan, pystyykö olemaan ilman vaikka pari viikkoa. Siitähän sitä päästään eteenpäin asiassa.
Itse en katsoisi tuollaista.
[/quote]
näin olen tehnytkin, ja ollaan oltu yhdessä tipattomalla esim. tammikuussa. onnistui. mutta yleensä kun ehdotan niin kyselee "miksi??", ja vaikka selitän että olen huolisaani hänen juomisestaan niin hän pitää sitä kontrollointina. olen kontrolloiva joten helposti menee puurot ja vellit sekaisin kyllä. mutta tietysti tuo kieltäytyminen juuri huolestuttaa, suostuisi vaikka huvikseen??
:( en ole ihan vielä siinä pisteessä että uhkailisin erolla, jos mies on ulkonakin kavereiden kanssa (oli esim.eilen) niin tulee sieltä ihan ok-kuosissa takaisin, tuntuu että hyvä miestä ei haluaisi ihan tämän takia jättää... mutta pelkään tietysti että tilanne eskaloituu pahaksi ja sitten olenkin jo samassa tilanteessa kuin lapsuudessani :/
AP
kiitos hyvistä ja asiallisista vastauksista! oikeasti tämä selvensi ajatuksia :) kai se olisi keskustelun paikka meillä kotona...
AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No tämä on vain minun kokemukseni. Miehelläni lähti vakava alkoholiongelma tuollaisesta, pikkuhiljaa koveni ja koveni. Aluksi oli monta vuotta tuollaista.
Kontrollointi ei kuulu sinulle. Hän on aikuinen ihminen ja kontrolloi itse itseänsä. Sinun pitää vain päättää minkälainen elämä itsellesi sopii. Sun pitää luottaa miehesi itsekontrolliin ja antaa hänen olla vastuussa omasta elämästään. Pystytkö siihen?
Itse en haluaisi miestä, joka edes joka toinen päivä joisi alkoholia. Pienikin määrä vaikuttaa keskushermostoon ja itsekontrolliin. Ja pikkuasia, mutta minulle tärkeä: se haisee. En pussaile ihmistä joka haisee viinalle. En vain pysty, oksennan siitä hajusta suussa ja hengityksessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä olen lähtenyt sun kanssa samasta tilanteesta (paitsi etten ole suoraan alkoholistiperheestä, äitini taas on...). Mietin, että onko tämä niuhottamista, merkitsin kalenteriin miehen juomia määriä, laskin pulloja...
Ensimmäinen asia minulle oli, että myönsin että minulla on ongelma. Minä en kestänyt miehen juomista. Mutta samalla totesin, että miehen juominen ei estä perhe-elämää - hän ei lyönyt, ei pelannut, ei pettänyt. Päätin hyväksyä tämän tilanteen osana elämäämme.
Sitten meni vielä vuosia, juominen pahentui pikku hiljaa. Yks kaks tajusin, että se ei ole viettänyt sen ainoatakaan selvää päivää kolmeen vuoteen.
Nyttemmin seurustelen miehen kanssa, jolle saunakalja on ihan oikeasti yksi olut. Se voi olla erikoisolut, mutta jo puolen litran pullon hän jakaa kanssani. Ravintolaillallisella hän juo vettä.
Olen kertonut että entinen mieheni on juoppo, en tiedä tajuaako hän mitä se tarkoittaa. En tiedä itsekään. Moni alkoholiin liittyvä asia on arjessa vaikea, vaikka itsekin voin ottaa siiderin tai pari. Humalasta en niinkään tykkää, enkä ainakaan krapulasta.
Mieti tarkkaan. Pystytkö elämään tuollaisen kanssa. Pystytkö elämään itsesi kanssa, jos tiedät tarkkailevasi miehesi juomista ja käytöstä jatkuvasti.
Mun mielestä jotain on pielessä silloin, kun miehes suuttuu tai närkästyy, kun ehdotat, että olisitte ilman alkoa. Mä muistan kun aikoinaan mua ärsytti sama juttu, oltiin silloin vasta oltu vähän aikaa yhdessä ja mua ärsytti, että enkö mä kelpaa ilman kaljaa, kun aina pitää juoda. Mies vain nauroi, lopetti kokonaan kaljottelun ja vitsaili asiasta pitkään. Seuraava kaljapullo mun piti suurinpiirtein väkisin tuontää hänelle.
Saattaa siis olla, että miehelläsi on ongelma tai ainakin sellainen on tulossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="16.08.2013 klo 14:49"]
Mun mielestä jotain on pielessä silloin, kun miehes suuttuu tai närkästyy, kun ehdotat, että olisitte ilman alkoa. Mä muistan kun aikoinaan mua ärsytti sama juttu, oltiin silloin vasta oltu vähän aikaa yhdessä ja mua ärsytti, että enkö mä kelpaa ilman kaljaa, kun aina pitää juoda. Mies vain nauroi, lopetti kokonaan kaljottelun ja vitsaili asiasta pitkään. Seuraava kaljapullo mun piti suurinpiirtein väkisin tuontää hänelle.
Saattaa siis olla, että miehelläsi on ongelma tai ainakin sellainen on tulossa.
[/quote]
tuo onkin yksi mun hälytyskelloista...:(
[quote author="Vierailija" time="16.08.2013 klo 14:48"]
Kontrollointi ei kuulu sinulle. Hän on aikuinen ihminen ja kontrolloi itse itseänsä. Sinun pitää vain päättää minkälainen elämä itsellesi sopii. Sun pitää luottaa miehesi itsekontrolliin ja antaa hänen olla vastuussa omasta elämästään. Pystytkö siihen?
Itse en haluaisi miestä, joka edes joka toinen päivä joisi alkoholia. Pienikin määrä vaikuttaa keskushermostoon ja itsekontrolliin. Ja pikkuasia, mutta minulle tärkeä: se haisee. En pussaile ihmistä joka haisee viinalle. En vain pysty, oksennan siitä hajusta suussa ja hengityksessä.
[/quote]
ihan hyvä kysymys. tiedän järjellä etten pysty toisen puolesta päätöksiä tekemään, etenkään jos jotain riippuvuutta on. ja muutenkin ,ei aikuisten pitäisi tarvita vahtia toistensa juomista...
AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="16.08.2013 klo 14:49"]
Mun mielestä jotain on pielessä silloin, kun miehes suuttuu tai närkästyy, kun ehdotat, että olisitte ilman alkoa.
[/quote]
Ei tuo mitään tarkoita. Se voi ärsyyntyä ihan vain siksi, jos kokee että hänelle nalkutetaan tai määräillään. Kun onhan se ihan totta että aikuisen ihmisen pitäisi saada noista asioista ihan itse saada päättää, ja varsinkin jos kerran toisella ei ole mitään järkiperusteita antaa, että miksi sitten juominen on niin pahaa tai liiallista (tässä tapauksessahan ei ole örvellyskännejä, väkivaltaisuutta tms). Kyllä silloin tuntuu helposti, että toinen ihan vaan kiusallaan puuttuu minun oikeuteeni juoda, jos kerran perusteluja ei oikein löydy kiellolle.
Minulla on ollut tuollainen samantapainen suhde nuorena, jossa minä join varsin kohtuudella, mutta mies kävi aina kireäksi ja kyttäsi hulluna juomistani. Jo toinen annos juhlissa oli semmoinen että alkoi narina että mulla on ongelma kun en voi ottaa vain yhtä, ja että lähdetään kotiin ennen kuin tulet liian känniin (olen eläissäni juonut itseni tasan kerran känniin, 15-vuotiaana). Kyllä minusta tuntui, että ihan hullua kontrollointia on, etten voisi muutamaa ottaa edes juhlissa, tai viiniä ruoan kanssa (mulla oli tapa ottaa lasi joka sunnuntain lounaalla, mutta miehen mielestä se oli riippuvuutta, koska se tapahtuu JOKA sunnuntai enkä siis voi olla ilman :-\ ).
Siinäkin tapauksessa sitten paljastui syy miehen käytökseen: hänen jo kuollut isänsä oli ollut väkivaltainen, kotoa päiväkausiksi katoileva alkoholisti, joka joi työnsäkin jo alle viisikymppisenä ja ryhtyi täysipäiväiseksi juojaksi. Ja kuolikin viinaan nuorena. Miehellä oli kauhea pelko juomista kohtaan siksi, ja hän koko ajan pelkäsi että minusta tulee sellainen kuin isänsä. Minä taas joka en ollut eläissäni nähnytkään ongelmakäyttöä, en ollenkaan ymmärtänyt miten voi olla noin kireä asenne kohtuukäyttöönkin, minusta se oli hullun neuroottista.
[quote author="Vierailija" time="16.08.2013 klo 14:58"]
[quote author="Vierailija" time="16.08.2013 klo 14:49"]
Mun mielestä jotain on pielessä silloin, kun miehes suuttuu tai närkästyy, kun ehdotat, että olisitte ilman alkoa.
[/quote]
Ei tuo mitään tarkoita. Se voi ärsyyntyä ihan vain siksi, jos kokee että hänelle nalkutetaan tai määräillään. Kun onhan se ihan totta että aikuisen ihmisen pitäisi saada noista asioista ihan itse saada päättää, ja varsinkin jos kerran toisella ei ole mitään järkiperusteita antaa, että miksi sitten juominen on niin pahaa tai liiallista (tässä tapauksessahan ei ole örvellyskännejä, väkivaltaisuutta tms). Kyllä silloin tuntuu helposti, että toinen ihan vaan kiusallaan puuttuu minun oikeuteeni juoda, jos kerran perusteluja ei oikein löydy kiellolle.
Minulla on ollut tuollainen samantapainen suhde nuorena, jossa minä join varsin kohtuudella, mutta mies kävi aina kireäksi ja kyttäsi hulluna juomistani. Jo toinen annos juhlissa oli semmoinen että alkoi narina että mulla on ongelma kun en voi ottaa vain yhtä, ja että lähdetään kotiin ennen kuin tulet liian känniin (olen eläissäni juonut itseni tasan kerran känniin, 15-vuotiaana). Kyllä minusta tuntui, että ihan hullua kontrollointia on, etten voisi muutamaa ottaa edes juhlissa, tai viiniä ruoan kanssa (mulla oli tapa ottaa lasi joka sunnuntain lounaalla, mutta miehen mielestä se oli riippuvuutta, koska se tapahtuu JOKA sunnuntai enkä siis voi olla ilman :-\ ).
Siinäkin tapauksessa sitten paljastui syy miehen käytökseen: hänen jo kuollut isänsä oli ollut väkivaltainen, kotoa päiväkausiksi katoileva alkoholisti, joka joi työnsäkin jo alle viisikymppisenä ja ryhtyi täysipäiväiseksi juojaksi. Ja kuolikin viinaan nuorena. Miehellä oli kauhea pelko juomista kohtaan siksi, ja hän koko ajan pelkäsi että minusta tulee sellainen kuin isänsä. Minä taas joka en ollut eläissäni nähnytkään ongelmakäyttöä, en ollenkaan ymmärtänyt miten voi olla noin kireä asenne kohtuukäyttöönkin, minusta se oli hullun neuroottista.
[/quote]
sinä tuot hyvin esiin tän toisen puolen. eli koen että hänen närkästymisensä on yleensä juurikin tästä johtuvaa kun olen paitsi alkoholn niin monen muunkin asian suhteen niin määräilevä tai manipuloiva, ja hän on sanonutkin että on aikuinen ihminen eikä tarvitse paapomista... toisaalta noinhan alkoholistikin sanoisi ja tosiaan jos hän olisi vaikka sen 2 viikkoa juomatta (mutta hei en minä itsekään siihen helpolla pysty! ja siksi tuntuu että usein heijastelen paitsi pelkoja lapsuuteni kokemuksista niin myös itsestäni, pelkään aina että minustakin tulee alkkis) niin sitten voisi sanoa mulle että "siinä, nyt älä vähään aikaan nalkuta..."
mun päässä vaan risteilee nää eri selitykset enkä osaa sanoa mikä on enää totta, vaikkei totuus olekaan ehkä mustavalkoinen.
se mikä on kuitenkin tuota hyvin esiin on se, että oli mies alkkis tai ei, niin jos asia tuottaa mulle niin paljon ongelmia niin se on jonkun sortin ongelma suhteen sisällä. ja pystynkö elämään itseni ja hänen kanssaan jos aina stressaan hänen alkoholinkäytöstään. eli pitää ennä vähän itseeni kai...
AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tämän viestin perusteella sanoisin, että miehesi ei ole alkoholisti. Luin kerran yhdestä kirjasta, miten voi testata sen, onko alkoholisti vai ei: mieti, mikä on normaali alkoholiannoksesi, sillä paljon se on ei ole niin väliä, esim. 2 annosta/ pvä tai vaikka 15 annosta viikossa, max viisi annosta kerralla. Sen jälkeen juo tuo määrä puolen vuoden ajan, ei koskaan enempää (eikä vähempää). Jos pystyt siihen, et ole (ainakaan vielä) alkoholisti.
Alkoholismiin nimittäin kuuluu, että a) juodaan usein enemmän kuin oli tarkoitus b) juodut annosmäärät suurenee ajan kuluessa.
Toki alkoholistiksi tullaan juomalla, ja mitä enemmän ja useammin juo, sitä suurempi riski on alkoholisoitua.
Ja alkoholistilla tarkoitan tässä henkilöä, joka on sairastuntu alkoholismiin, joka siis ei voi mitään juomiselleen ja jonka ainoa mahdollisuus selvitä on lopettaa juominen kokonaan. Myös muilla kuin alkoholisteilla voi olla alkoholiin liittyviä ongelmia, mutta he pystyvät tahtoessaan vähentämään juomistaan, jolloin se ei enää ole ongelma.
Meillä oli vähän vastaava tilanne vuoden alussa. Pikkujoulujen aikaan oli kaikenlaista tapahtumaa ja pimeänä vuodenaikaan oli mukava istua viikonloppuisin maistelemassa punaviiniä. Kun mieheni ehdotti että meidän pitäisi nyt pitää tipatonta, se tuntui inhottavan holhoavalta koska olin itse ajatellut että vähentäisimme viininmaistelua automaattisesti kun valo lisääntyy yms. Lisäksi tipaton viikko/kuukausi/vuosi on mielestäni alkoholistien meininkiä. Sanoin miehelleni että hän voi halutessaan pitää tipatonta, mutta itse aion edelleenkin nauttia viinistä silloin kun sen sopivaksi koen ja niin teinkin.
Kävi niinkuin ennustinkin että molempien halut istua iltaisin lasi kädessä vähenivät itsestään, mutta miehen kommentit saivat aikaan halun juoda vaikka yhden lasin joka päivä, ihan vaan periaatteesta.
En tiedä ymmärtääkö kukaan mitä yritän selittää, mutta minulla ei koskaan ole ollut ongelmia alkoholin kanssa, enkä koe tarvitsevani sitä rentoutumiseen tai koe mitään viinanhimoa. Silti ehdotus alkoholin täyslakosta tuntuu loukkaavalta kun se tulee joltain muulta. Käyttämämme alkoholimäärät olivat kuitenkin reilusti alle kohtuukäytön myös joulun alla.
[quote author="Vierailija" time="16.08.2013 klo 15:24"]
Meillä oli vähän vastaava tilanne vuoden alussa. Pikkujoulujen aikaan oli kaikenlaista tapahtumaa ja pimeänä vuodenaikaan oli mukava istua viikonloppuisin maistelemassa punaviiniä. Kun mieheni ehdotti että meidän pitäisi nyt pitää tipatonta, se tuntui inhottavan holhoavalta koska olin itse ajatellut että vähentäisimme viininmaistelua automaattisesti kun valo lisääntyy yms. Lisäksi tipaton viikko/kuukausi/vuosi on mielestäni alkoholistien meininkiä. Sanoin miehelleni että hän voi halutessaan pitää tipatonta, mutta itse aion edelleenkin nauttia viinistä silloin kun sen sopivaksi koen ja niin teinkin.
Kävi niinkuin ennustinkin että molempien halut istua iltaisin lasi kädessä vähenivät itsestään, mutta miehen kommentit saivat aikaan halun juoda vaikka yhden lasin joka päivä, ihan vaan periaatteesta.
En tiedä ymmärtääkö kukaan mitä yritän selittää, mutta minulla ei koskaan ole ollut ongelmia alkoholin kanssa, enkä koe tarvitsevani sitä rentoutumiseen tai koe mitään viinanhimoa. Silti ehdotus alkoholin täyslakosta tuntuu loukkaavalta kun se tulee joltain muulta. Käyttämämme alkoholimäärät olivat kuitenkin reilusti alle kohtuukäytön myös joulun alla.
[/quote]
kiitos tästäkin näkökulmasta :)
AP
En voisi katsella tuollaista, selkeesti menee mun sallivuuden yli.
Se, juotko itse tietty myös ratkaisee.
Meillä saisi valita, kumpi on tärkeempää, kaljottelu vai minä. Sitten kun on lapsia, en halua niiden oppivan tuollaista tapaa.
Me kanssa molemmat juomme melkein päivittäin muutaman oluen/siiderin. Viikonloppuisin enemmän ja silloin juon myös viiniä. Mieheni juominen ei haittaa, koska itsekin teen niin, mutta itseäni harmittaa lähinnä se, että varsinkin nyt kesän aikana on tuota siideriä/lonkeroa mennyt siihen tahtiin, että paino on noussut taas useita kiloja.Nyt pyrin olemaan viikolla juomatta, mutta viikonloppuisin juon kyllä lähinnä viiniä. Olemme molemmat suurkuluttajia, emme koskaa oikeastaan riitele, emmekä juuri korota ääntämme, olemme rennompia ja ehkä mukavampiakin kun olemme hieman juoneet, molemmilla stressaava työ, jolla puolustelemme juomistamme. Tiedän itsekin että kiikumme siinä rajoilla. Emme ole oikeastaan koskaan humalassa, mutta juominen on säännöllistä ja lähes päivittäistä. Mutta jos kukaan muu ei kärsi kuin me itse, miksi ongelmaa? Lapsiakin on. Yhdessä yli 20v
On tuossa alkoholiriippuvaisuuden merkkejä. Käske miehesi koittamaan, pystyykö olemaan ilman vaikka pari viikkoa. Siitähän sitä päästään eteenpäin asiassa.
Itse en katsoisi tuollaista.