Lapsi saa liikaa läksyjä
Olen ekaluokkalaisen äiti, koulumaailmasta ei ole kokemusta oman kouluni jälkeen. Meidän tyttö on nyt viikon ollut koulussa ja olen huolissani. Hänellä menee ihan liian paljon aikaa läksyjen tekemiseen.
Otin jo yhteyttä opettajaan, opettaja kyllä onneksi vastasi todella pian ja lupasi muuttaa tapojaan. Eikai se nyt voi olla normaalia, että heti ensimmäisellä kouluviikolla tulee läksyjä? Ja niin, että niitä joutuu tekemään tunninkin.
Kommentit (71)
Kerro esimerkki päivän läksyistä!
kuulostaa erikoiselta, että ekaluokkalainen itkee läksyjen takia...
Olin itse huono koulussa ekalla, mutta en mitään itkua vääntänyt. Tein mitä satuin osaamaan ja olin tukiopetuksessa. Yläasteella ysin keskiarvo, lukiossa huipputodistus ja menin yliopistoon lukion jälkeen. Mulle ei kotona sanottu läksyistä tms mitään. Itekseni hoidin ne. Minkälaisen paniikin tyttösi saa kokeissa??? Jos ottaa läksyt noin koville ekalla viikolla! Oman tyttöni motto on hieno - mitä siitä jos mokaa, sitten siirrytään eteenpäin ja uusiin juttuihin! Ihanan rento asenne :)
Vanha ketju, mutta nostin tämän. Meidän lapsen opettaja antaa liikaa läksyjä ja tulos on se että minä äiti olen aivan stressaantunut, autan lastani ja riitelemme paljon. Tehdään hutiloiden ja hätäisesti. Lopputulos on ettei lapsi ehdi oppimaan tarpeeksi . Pienempään läksymäärään ehtii keskittyä ja muistiin jää paljon enemmän. Läksyjä verrattu rinnakkaisluokkaan ja todettu että kovilla ollaan. Onneksi opettaja vaihtuu ja päästään tästä piiskurista eroon.
"Lapsesi taitaa olla ylitunnollinen. Tuntia läksyihin ei mene edes lukiossa."
Näinkö on? Ei ihme, että osaamisen taso on laskenut
Mun kolmasluokkalainen sai ekalla viikolla vain yhden kerran läksyä matikasta. Ei muuta. Meno kyllä muuttuu, sen tiedän. Kakkosella teki läksyjä välillä parikin tuntia. Ja siihen päälle vielä kertolaskujen opettelut. Huoh! Taas se alkaa...
Ensinnäkin, älä lähde opettajan syyttelemisen tielle ainakaan lapsesi kuullen. Tiedätkö, meneekö muilla yhtä kauan läksyissä? Lapsilla on hyvin erilainen tahti ja osaaminen, eikä ope voi tietää vielä lapsesi osaamista kovin tarkasti. Meille ope nimenomaan sanoi, että ottakaa yhteyttä, jos lapsella menee yli puoli tuntia läksyjen tekemiseen. Hän myös antaa yksilöllisesti läksyjä osaamisen mukaan. Lukutaitoiselle rrilaisia läksyjä kuin kirjamia vielä opettelevalle esimerkiksi.
Jos kaikkia tehtäviä ei ole pakko tehdä, niin tehkää osa ja viikonloppuna loput. Ja onko niitä pakko tehdä kaikkia läksyjä samantien? Pieni lepohetki tai halihetki läksyjen lomassa niin taas jaksaa keskittyä...
"Tytär ei kai ollut tajunnut, mitä tarkoittaa vapaaehtoiset läksyt. Hän haluaa pyrkiä täydellisyyteen ja haluaa tehdä myös ne vapaaehtoiset läksyt. Mielestäni en kuitenkaan voi sanoa lapselle, että jätetään osa näistä tekemättä. Hän kun haluaa tehdä myös ne vapaaehtoiset. Miksi opettaja ylipäätään antaa vapaaehtoisia läksyjä".
No voi hyvä ihminen, sinun tehtäväsihän se juuri on sanoa, antaa lapselle apua siihen, että hän uupuu läksyjen alle. Äly hoi, älä jätä.
Itse muistan ekaluokan alussa itkeneeni läksyjä tehdessä. Osasin lukea ja kirjoittaa kahdella kielellä ennen ekaluokkaa sekä laskea, eli syynä ei ollut se etten osannut. Kuuntelin opettajaa tarkkaan ja kun hän painotti, että läksyt tulee tehdä huolellisesti, en tajunnut hänen tarkoittavan niitä vähemmän tarkkaavaisia oppilaita vaan luulin, että oma panokseni ei ole tarpeeksi. Läksyjen teko oli jatkuvaa kumittamista, kun en esim ollutkaan omasta mielestäni piirtänyt aapisen tehtäväkirjaan täydellistä kirjainta (joka olisi ulkopuoliselle ollut erittäin siisti 7 vuotiaan tekemäksi). Olihan se kivaa kun tekemiäni töitä tai vihkoa näytettiin muulle luokalle : "Tässä on erittäin huolellisesti tehty työ, katsoopas muut mallia tästä ja pyrkikää samaan" Täydellisyyden tavoittelu vain paheni siitä lähtien. Lapsena en ymmärtänyt, ettei oikeasti olisi tarvinnut yrittää paljon, vaan olisin tarvinnut jonkun aikuisen takomaan järkeä päähän.
Tämä ylisuorittaminen kostautui minulle teini-ikäisenä psyykkisten ongelmien laukeamisena, kun yritin itsemurhaa. En ole oikein vieläkään toipunut vaikka olen jo tässä aikuisuuden kynnyksellä.
Jos ap (tai muu lukija) tunnistit lapsesi ylläolevasta, niin pyydän, että tee asialle jotain kun hän on vielä pieni. Uusien käyttäytymismallien oppiminen on lapselle paljon helpompaa. Kunpa voisin jotenkin estää, ettei taas yksi kaltaiseni nuori yritä itsemurhaa kun ei ole täydellinen kaikesta yrittämisestä huolimatta :/
En usko että tämä on tosi juttu. Koska... ei kukaan voi olla noin tyhmä.