Voimaannuttava synnytys -ryhmä Turussa

Tämä kuulostaa todella mielenkiintoiselle. Onkohan muuallakin Suomessa vastaavia ryhmiä? 

Ai kamala. Voimaannuttava synnytysryhmä!?!

Onneksi lapset on jo saatu. Ihan noin vaan synnyttämällä luonnollisesti sen enempää kursseja käymättä tai voimaantumatta.

Jännä, kun kielenkäytöllä yritetään pyrkiä hyvään ja selittää jotain tärkeää, mutta lopputulos onnahtelee. Voimaannuttava synnytys on mun mielestä yhtä omituista suomea kuin kiintymyysvanhemmuus (mikähän sen vastakohta olisi, inhovanhemmuus?) eikä varsinaisesti sisällä mitään konkreettista tietoa siitä, mitä muuta asia pitää sisällään kuin sen synnytyksen.

Onko jengillä nykyään tarve mystifioida tai etäännyttää ikäviä ja hankalia perusasioita? Fakta on, että suurin osa synnyttäjistä kokee aikamoista kipua, eikä se ole mitenkään erityisen ylevää tai voimaannuttavaa. Sen sijaan synnytyksen lopputulos on :)

Varoituksen sana ensisynnyttäjille: kyllä se sattuu ihan hirveästi, se ei ole omasta asenteesta vaan fysiikasta kiinni. Älä mene mukaan hippitouhuun tässä. Pyydä epiduraali.

Voi haloo! Haluaisin käydä heti synnytyksen jälkeen kysymässä näiltä kurssilaisilta, että kuinkas voimaantunut olo nyt sitten on..

Onkos kurssilaisia paikalla? Kuinkas voimaannuttavia päiviä on käyty läpi?

Mua niiiiiin naurattaa.

Tyypilliseen tapaan jälleen kerran tehdään normaalista asiasta jotenkin epänormaali. Synnytys on sitä, että vauva tulee ulos ja se sattuu aivan saatanasti vaikka miten hengittelis ja ajattelisi kesäisiä kukkaniittyjä. Se on puhtaan brutaali ihmiskehon toiminto eikä siitä miksikään muutu vaikka kuinka jotain voimaantumiskursseja kävis.

Sen siitä saa, kun lapsia saadaan aina vaan vanhempana ja vanhempana. Erkaannutaan luonnollisuudesta ja maalaisjärjestä, kun oma lapsuus ja nuoruus on niin kaukaista elämää. 

Näitä voimaannuttavia kursseja käyvät nimenomaan eniten +35v äidit, jotka ovat varanneet syntymättömille vauvoillensa kilokaupalla mustikoita ensimmäisiä värikylpyjä varten..

Ai s*na onko tuo maailman ärsyttävin ilmaisu pitänyt jo synnytyksen yhteyteenkin änkeä. Parhautta, p*le.

Hohhoijjaa... ärsyttää tämmöset vouhotus-ryhmät. Naiset on synnyttäneet kautta maailman historian, ei siihen mitään "voimaannuttamista" tarvita. Pitkälti tuurista, vauvan koosta ja omasta rakenteesta kiinni minkälainen oma synnytys on, turha siihen on yrittää etukäteen liikaa valmistautua. Fakta on, että se sattuu, teit niin tai näin. Synnyttäminen on maailman luonnollisin asia, ei mitään rakettitiedettä. 

Arrrrrggghhh, jos joku muotisana saa mut näkemään punaista niin se on tämä VOIMAANNUTTAVA. Vihaan sitä sanaa!

Ja muutenkin tuo ryhmä tuntuu olevan silkkaa höpönlöpöä.

[quote author="Vierailija" time="12.09.2013 klo 14:05"]

Sen siitä saa, kun lapsia saadaan aina vaan vanhempana ja vanhempana. Erkaannutaan luonnollisuudesta ja maalaisjärjestä, kun oma lapsuus ja nuoruus on niin kaukaista elämää. 

Näitä voimaannuttavia kursseja käyvät nimenomaan eniten +35v äidit, jotka ovat varanneet syntymättömille vauvoillensa kilokaupalla mustikoita ensimmäisiä värikylpyjä varten..

[/quote]

JUURI NÄIN!!

Voimaannuttava?!

Miten olisi "voimaannuttava kakalla käynti-ryhmä" 

Kurssilla käsitellään

-kakkaamis asentoja

-erilaisia vessapapereita (myös pestäviä)

-kuinka käyt kakalla kylässä ollessasi

-kuinka valmistaudut kakkaamiseen

-tuntemuksia kakkaamisen jälkeen

-suhdettasi kakkaamiseen

[quote author="Vierailija" time="12.09.2013 klo 14:49"]

Voimaannuttava?!

Miten olisi "voimaannuttava kakalla käynti-ryhmä" 

Kurssilla käsitellään

-kakkaamis asentoja

-erilaisia vessapapereita (myös pestäviä)

-kuinka käyt kakalla kylässä ollessasi

-kuinka valmistaudut kakkaamiseen

-tuntemuksia kakkaamisen jälkeen

-suhdettasi kakkaamiseen

[/quote]

Eipäs hutiloida! Unohdit kokonaan kivunlievityksen, tukihenkilön merkityksen sekä varhaisen vuorovaikutuksen. Muuten ihan pätevä ehdotus. :D

[quote author="Vierailija" time="12.09.2013 klo 14:05"]

Sen siitä saa, kun lapsia saadaan aina vaan vanhempana ja vanhempana. Erkaannutaan luonnollisuudesta ja maalaisjärjestä, kun oma lapsuus ja nuoruus on niin kaukaista elämää. 

Näitä voimaannuttavia kursseja käyvät nimenomaan eniten +35v äidit, jotka ovat varanneet syntymättömille vauvoillensa kilokaupalla mustikoita ensimmäisiä värikylpyjä varten..

[/quote]

Mun tuntemat aktiivisynnyttäjät ovat joko miljoonan lapsen äitejä (no siis tyyliin vauva kahdessa vuodessa, kaksi parhaassa) tai sitten tulevia äitejä. Sitten on myös näitä, joilla on eka tyyliin sektioitu/vauva vedetty imukupilla ja sitten heille on tullut trauma, joita he purkavat aktiivisynnytysideologian avulla. 

Sitten on myös näitä, joilla on ollut ihan "normaalisynnytys", mutta vaikka heitä olisi miten lämpimästi, kunnioittavasti yms kohdeltu, he kokevat ajasta ikuisuuteen olevansa patriarkaatin sortamia - ja joka ikinen kätilön tekemä toimenpide onkin ollut alistava, koska he tietävät, että oksitosiini ei olisi ollut tarpeellinen, eikä *se ja se ja se* mahdollinen toimenpide. 

[quote author="Vierailija" time="12.09.2013 klo 14:05"]

Näitä voimaannuttavia kursseja käyvät nimenomaan eniten +35v äidit, jotka ovat varanneet syntymättömille vauvoillensa kilokaupalla mustikoita ensimmäisiä värikylpyjä varten..

[/quote]

Ei kannata väheksyä valmistautumista, vaikka se tapahtuisikin sellaisella tavalla, mikä on itselle vieras. Yleensä vauvaan vähän hassullakin tavalla valmistautuneet (iästä riippumatta) ovat kypsempiä vauvan tuloon kuin ne, jotka synnärillä tajuavat, ettei ole kärryjä, sänkyä eikä oikeastaan paljon muutakaan.

Tällaisia juttuja en ymmärrä yhtään. Kipuun ei auta juuri muu kuin epiduraali mutta sitä ei saa kuin hitaasti etenevään synnytykseen. Itsellä ainakin synnytykset menneet nopeasti, kivunlievityksiä en ole saanut ja ainut ajatus on ollut yrittää pysyä tajuissaan kivusta huolimatta. Ei siihen hengittelyt ja ihme ajatukset auta.

öööööö.

Voimaannuttava voi olla sanana ihan mitä vaan, mutta ensimmäisen lapseni synnytin keskussairaalassa (en ehtinyt Tammisaareen, tuli etuajassa :D), jossa synnytyslääkäri huusi mulle että "sinä voit olla luomuäiti ja haluta luomusynnytystä, mutta tämä ei ole luomusairaala, enkä minä ole luomulääkäri ja sinä teet JUST NIINKUIN MINÄ SANON"

Se siitä itsemääräämisoikeudesta.
Eivät uskoneet, että tunsin, mitä kehossani tapahtui. Mitään mitä oli etukäteen luvattu (mm. synnytysjakkara) ei ollutkaan mahdollista; ei siksi, että vauvalla olisi ollut hätä, vaan siksi, ettei kätilö halunut kyykkiä niin matalalla. Ei ollut ns. voimaannuttava synnytys, oli traumatisoiva sellainen.

Seuraavan synnytys ahdisti paljon. Ei synnytys sinällään, vaan ajatus keskussairaalasta, sillä en synnyttäessäni koe olevani sairas idiootti, joka ei kykene päättämään omasta puolestaan.
Mietin pienen paikallissairaalan ja kotisynnytyksen välillä ja onneksi uskalsin valita kotisynnytyksen - olimmehan lähellä tuota keskussairaalaa ja sain kotiin kätilön ja sairaanhoitajan..

Lapsi syntyi altaaseen kauniina lämpimänä kevätpäivänä, naama ei ollut rutussa vaan aivan sileä, eikä lapsi itkenyt ensimmäiseen kolmeen päivään. Imetys lähti heti käyntiin; esikoisella siitä ei meinannut tulla mitään (kätilöt tulivat väkisin repimään vauvan tissiltä pestäväksi juuri kun imetys lähti käyntiin, en tiedä oliko se syynä)

Jos joku oli "voimaannuttava synnytys", niin tuo. Sattuuhan se nyt saakelisti ja hetken luulee kuolevansa, mutta tajusin, että pärjään perkele, eikä synnytyksessä ole mitään, miksi siihen pitäisi väkisin puuttua.

Jälkeen päin tunsin oloni tosi hyväksi, ns. voittajaksi; päällimmäisenä ajatus, että pärjään, selviän.

Mun puolesta kaikki saa synnyttää just niinkuin haluaa, mutta turha halveksia asiaa, josta ns. mitään tiedä.

Mä oon ihan samaa mieltä.

Esikoisen synnytyksessä olin kans sitä mieltä kun joku aiemmista kirjoittajista että "kipuun ei auta muu kuin epiduraali" ja sit luulin että synnytys ei oo kun tuskaa ja verta ja repeämisiä jne. No, ei se ollutkaan muuta se eka synnytys. Lähdin siihen mentaliteetilla "kyllä ne kätilöt neuvoo" ja vituilleenhan se sit meni. Viikko sairaalassa, viiltoja ja repeämiä ja imukuppia ja yli kahden tunnin ponnistusvaihe ja epiduraalia ja oksitosiinia ja verta ja suolenpätkiä.

Synnytyksestä jäi kamalat traumat ja varmaan puhuin just samaa "kipua ei voi hallita"-höpöhöpöä pitkään sen synnytyksen jälkeen.

Tokassa synnytyksessä oli edessä pelkopolikäyntejä ynnä muuta kivaa, mitä nyt kamala epäonnistunut ensisynnytys nyt voi aiheuttaakaan.. Mietin jo että vingun mukavuussektion koska en yksinkertaisesti uskalla synnyttää enää. Päätin kuitenkin ensin tutustua aiheeseen, lukea synnytyksestä, yrittää ymmärtää parhaani mukaan mitä synnytyksessä tapahtuu. Lähdin täällä Turussa tuollaiseen synnytysvalmennukseen, josta sain ihan älyttömän hyviä neuvoja sekä mulle itselleni että miehelle. Kaikkia pikkuasioitakin, mitä ei oo vaan tullut ajatelleeksi. Ja niillä pikkunikseillä me pärjättiin tokassa synnytyksessä jo tosi pitkälle. Tietty mä tiedostin mikä meni pieleen edellisellä kerralla ja tietoisesti vältin niitä juttuja. Ja joo, mä sain voimaannuttavan, hyvän, mahtavan synnytyskokemuksen. Synnytystä miettiessä tulee sellainen rauhallinen, seesteinen mieli eikä se oo missään muistin pimeimmässä kolkassa kummittelemassa vaan hyvien muistojen joukossa. Mä sain kun sainkin myös hyvän (tarkoitan minulle itselleni hyvää, en sitä että muidenkin pitäisi tällaista haluta) rauhallisesti sujuneen synnytyksen joka ei jättänyt minkäänlaisia traumoja tai pelkoja eikä ketään tarvinnut viillellä tai kiskoa imukupilla ulos. Mä en saanut tokalla kerralla edes repeämiä.

Kyllä mä sanon että mun mielestä tuosta voi hötyä ihan todella paljon. Olkoon ensisynnyttäjä tai aiemmin synnyttänyt, jos haluaa ymmärtää täysin synnytyksen kulun ja saada työkaluja siihen synnytyskivun kanssa työskentelemiseen ynnä muuhun niin ehdottomasti suosittelen. En oo koskaan ymmärtänyt sitä että synnytyksen täytyy muka olla jotenkin kamalan kivulias ja paska ja hirveä kokemus ja siihen ei saisi valmentautua millään lailla. Toki sitä ei voi etukäteen määrätä miten se menee, mutta siihen voi valmentautua ja sitä voi suunnitella. Mun kokemuksen mukaan se menee helpommin kun tietää mitä tekee kivun kanssa ja mitä tapahtuu milloinkin.

[quote author="Vierailija" time="12.09.2013 klo 14:05"]

Näitä voimaannuttavia kursseja käyvät nimenomaan eniten +35v äidit, jotka ovat varanneet syntymättömille vauvoillensa kilokaupalla mustikoita ensimmäisiä värikylpyjä varten..

[/quote]

No kuulepa, olen juuri tällainen 35-vuotias ensisynnyttäjä. Mitään kursseja en itselleni tarpeelliseksi kokenut, koska olen jo aiemmin joutunut kroonisen kivun takia tutustumaan kroppaani ja erilaisiin kivunlievitystekniikoihin. Tietoa olen itse tottunut etsimään ja arvioimaan niin, etten ole kokenut tarpeelliseksi kuulla lukemaani kolmannen henkilön referoimana.

Ainoastaan sairaanhoitopiirin järjestämällä tutustumiskäynnillä synnytyssairaalaan olen käynyt. Siellä kyllä ryhmässä taisi olla enemmän näitä "luonnonmukaisuudesta" vierautuneita naisia,  koska tunsivat toisensa jostain valmennusryhmästä. Mutta kaikki olivat selkeästi minua nuorempia, jopa ihan alle 30-vuotiaita. Se tutustumisrymän selkeästi nuorin pariskunta ja me vanhimmat olimme näköjään ne, jotka eivät ilmeisesti hyvin eri syistä olleet tukea ensisynnytykseen kaivanneet.