Lue keskustelun säännöt.
Vihasitko teininä vanhempiasi? Millaiset välit teillä on nyt?
14.08.2020 |
Minulla on 15-vuotias tyttö, jonka kanssa jo vuosia välit ovat olleet äärimmäisen etäiset. Toivon, että ne joskus vielä korjaantuisivat, mutta kaikki yritykseni rakentaa suhdetta tyttäreen epäonnistuvat.
Kommentit (11)
Vihasin ja syystä. Nykyään välit kohteliaan asialliset, mutta todellisuudessa en rakasta vanhempiani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En todellakaan vihannut, mutta emme me aina väleissäkään olleet. Tosin välirikon olivat pieniä ja myöhemmin mietittynä ihan teinien typeriä juttuja. Nyt välimme ovat todella hyvät ja vaikka emme aina olekaan asioista samaa mieltä, niin pärjäämme oikein hyvin. Olen 46 ja vanhempani ovat 79 ja 76 vuotiaat.
Omat lapseni ovat jo teinejä ja meidän välitä ovat todella hyvät. Välillä saattaa olla pientä rähinää, mutta se sovitaan ja ongelmia ei ole. Lapset ovat aina olleet hyvin fiksuja ja en usko, että ongelmia tulee tulevaisuudessakaan.
Minkälainen suhde sinulla oli lapseen aikaisemmin, jos jo 15 vuotiaan kanssa välitä ovat olleet kirjoituksesi mukaan vuosia etäiset?
En vihannut, mutta toki riitoja oli. Välillä omalta osalta jopa ihan aiheesta marmatin. Suojelu ja toisen puolesta asioiden päättäminen meni yli vanhempien osalta monta kertaa.
En nyt puhu mistään kotiintuloajoista etten 15 v saanut kukkua kaupungilla aamuyön tunneille tai kuljeskella kenen kanssa tahansa.
Omat vanhempani eivät ymmärtäneet sanaakaan jota sanoin. Masennusta he eivät uskoneet ennenkuin lääkäriltä saa lapun. Edelleen puhuvat paskaa selkäni takana. Muuttaisin mielelläni toiselle puolelle suomea jotta en tapaisi heitä enää koskaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minkälainen suhde sinulla oli lapseen aikaisemmin, jos jo 15 vuotiaan kanssa välitä ovat olleet kirjoituksesi mukaan vuosia etäiset?
Olimme tytön varhaislapsuuden ja ensimmäisten kouluvuosien ajan todella läheisiä. Olin ensin kotiäitinä vuosia ja tytön sekä hänen sisarustensa kanssa arki pyöri mukavasti. Palasin töihin, kun tyttö oli noin 5-vuotias ja pari vuotta yhteistä aikaa oli vähemmän, mutta edelleen välit hyvät. Tytön koulun alkaessa ryhdyin yrittäjäksi ja pystyin taas viettämään enemmän aikaa lasten kanssa. Erityisesti tytön kanssa välit olivat hyvin läheiset, kun hän oli noin 7-10-vuotias. Koulun jälkeen tehtiin kaikkea kivaa, juteltiin paljon.
Noin 10-vuotiaana tyttö alkoi ottaa enemmän etäisyyttä, mikä oli minusta ymmärrettävää - kaverien merkitys kasvoi. Mutta tämä ei jäänyt yksittäiseksi irtiotoksi vaan tyttö otti jatkuvasti lisää etäisyyttä, vietti yhä enemmän aikaa yksin huoneessaan ja ehkä noin 13 vuoden ikään mennessä oli linnoittautunut sinne kokonaan. Nykyään hän ei juttele minulle mistään asioistaan, ellei tarvitse rahaa tai lupaa johonkin. Tämänkin ymmärtäisin, mutta tytön olemus on yleisesti ottaen hyvin "viileä", jopa vihamielinen. Toivoisin niin, että välit palautuisivat joskus normaaleiksi :(
Tytön vanhempaan ja nuorempaan sisarukseen välit ovat koko ajan pysyneet hyvinä ja läheisinä, voidaan jutella avoimesti ja vietetään vieläkin aikaa yhdessä (vanhin jo täysi-ikäinen).
En vihannut nuorena, kun en tajunnut, että vanhempani ovat narsisteja. Tajusin sen vasta aikuisiällä ja sitä tuskaa olen läpikäynyt ja nyt onneksi voitonpuolella. Sen tiedostin nuorena, että he eivät rakastaneet lapsiaan ja piut paut välittivät meistä, esim. raha ja loputon työnteko on ollut paljon tärkeämpää. Olen tullut siihen johto tulokseen, että kaikkien ihmisten ei kannattaisi hankkia lapsia. Ennen kuin niitä hankkii, voisi miettiä omaa arvojärjestystään, jos lapset eivät ole kärkipäässä niin jättää suosilla tekemättä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minkälainen suhde sinulla oli lapseen aikaisemmin, jos jo 15 vuotiaan kanssa välitä ovat olleet kirjoituksesi mukaan vuosia etäiset?
Olimme tytön varhaislapsuuden ja ensimmäisten kouluvuosien ajan todella läheisiä. Olin ensin kotiäitinä vuosia ja tytön sekä hänen sisarustensa kanssa arki pyöri mukavasti. Palasin töihin, kun tyttö oli noin 5-vuotias ja pari vuotta yhteistä aikaa oli vähemmän, mutta edelleen välit hyvät. Tytön koulun alkaessa ryhdyin yrittäjäksi ja pystyin taas viettämään enemmän aikaa lasten kanssa. Erityisesti tytön kanssa välit olivat hyvin läheiset, kun hän oli noin 7-10-vuotias. Koulun jälkeen tehtiin kaikkea kivaa, juteltiin paljon.
Noin 10-vuotiaana tyttö alkoi ottaa enemmän etäisyyttä, mikä oli minusta ymmärrettävää - kaverien merkitys kasvoi. Mutta tämä ei jäänyt yksittäiseksi irtiotoksi vaan tyttö otti jatkuvasti lisää etäisyyttä, vietti yhä enemmän aikaa yksin huoneessaan ja ehkä noin 13 vuoden ikään mennessä oli linnoittautunut sinne kokonaan. Nykyään hän ei juttele minulle mistään asioistaan, ellei tarvitse rahaa tai lupaa johonkin. Tämänkin ymmärtäisin, mutta tytön olemus on yleisesti ottaen hyvin "viileä", jopa vihamielinen. Toivoisin niin, että välit palautuisivat joskus normaaleiksi :(
Tytön vanhempaan ja nuorempaan sisarukseen välit ovat koko ajan pysyneet hyvinä ja läheisinä, voidaan jutella avoimesti ja vietetään vieläkin aikaa yhdessä (vanhin jo täysi-ikäinen).
Masentunut? Keskimmäinen lapsi voi jäädä sekä esikoisen että kuopuksen varjoon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minkälainen suhde sinulla oli lapseen aikaisemmin, jos jo 15 vuotiaan kanssa välitä ovat olleet kirjoituksesi mukaan vuosia etäiset?
Olimme tytön varhaislapsuuden ja ensimmäisten kouluvuosien ajan todella läheisiä. Olin ensin kotiäitinä vuosia ja tytön sekä hänen sisarustensa kanssa arki pyöri mukavasti. Palasin töihin, kun tyttö oli noin 5-vuotias ja pari vuotta yhteistä aikaa oli vähemmän, mutta edelleen välit hyvät. Tytön koulun alkaessa ryhdyin yrittäjäksi ja pystyin taas viettämään enemmän aikaa lasten kanssa. Erityisesti tytön kanssa välit olivat hyvin läheiset, kun hän oli noin 7-10-vuotias. Koulun jälkeen tehtiin kaikkea kivaa, juteltiin paljon.
Noin 10-vuotiaana tyttö alkoi ottaa enemmän etäisyyttä, mikä oli minusta ymmärrettävää - kaverien merkitys kasvoi. Mutta tämä ei jäänyt yksittäiseksi irtiotoksi vaan tyttö otti jatkuvasti lisää etäisyyttä, vietti yhä enemmän aikaa yksin huoneessaan ja ehkä noin 13 vuoden ikään mennessä oli linnoittautunut sinne kokonaan. Nykyään hän ei juttele minulle mistään asioistaan, ellei tarvitse rahaa tai lupaa johonkin. Tämänkin ymmärtäisin, mutta tytön olemus on yleisesti ottaen hyvin "viileä", jopa vihamielinen. Toivoisin niin, että välit palautuisivat joskus normaaleiksi :(
Tytön vanhempaan ja nuorempaan sisarukseen välit ovat koko ajan pysyneet hyvinä ja läheisinä, voidaan jutella avoimesti ja vietetään vieläkin aikaa yhdessä (vanhin jo täysi-ikäinen).
Masentunut? Keskimmäinen lapsi voi jäädä sekä esikoisen että kuopuksen varjoon.
Masentunut voi mahdollisesti olla :( Sen sijaan sisarustensa varjoon lapsi ei ole mielestäni jäänyt. Psykologilla olen saanut lapsen käymään pari vuotta sitten, mutta käynnit loppuivat, koska lapsi ei avautunut siellä vaan koki käynnit tarpeettomaksi. Psykologin mielestä lapselle olisi hyvä käydä juttelemassa, mutta ei kokenut käyntien hyödyttävän lasta niin kauan kuin hän itse kokee käynnit turhiksi eikä avaudu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä teini kävi perheneuvolassa juttelemassa ja minä kävin puolison kanssa muutaman kerran juttelemassa toisen perheneuvolan työntekijän kanssa. Oli selkeästi apua.
Teinin kanssa on hankala tietää missä menee normaalin vetäytymisen raja vs. masennus. Ehdotin teinille käyntiä kouluterveydenhoitajan juttusilla, josta sitten tarvittaessa ohjasi eteenpäin.
Oli välillä vaiheita, kun olin pidempään poikaystävän luona ja koin etteivät vanhempani tajua minua ollenkaan.
Kuitenkin jonkinlainen keskusteluyhteys oli kyllä koko ajan, ja tajusin silloinkin, että vanhempani kyllä vain haluavat parastani ja ovat huolissaankin.
Erittäin hyvät välit on nykyään.