Lue keskustelun säännöt.
Minkälainen on neljänkympin kriisi? Vai onko sellaista?
14.08.2013 |
Mietin vaan onko miehellä sellainen ehkä mulla on....
Niinä päivinä kun tulee ajoissa kotiin (harrastaa noin kahtena kolmena päivänä viikossa), niin on toisten seurassa usein koneella tai nalkuttaa. Ei osallistu keskusteluun tms. yhdessä oloon. Toisina päivinä syö ja sitten kirmaa takapihalle koneensa kanssa tai jatkaa matkaa kavereilleen useaksi tunniksi.
Kesäloma meni neljä päivää kivasti, sitten sillä alkoi selkeesti keittää. Hermo alkoi mennä ja nalkutus alkoi. Jotenkin oikeastaan tuntuu, ettei se jaksa tätä perhe-elämää..
Se on saanut kivasti laihdutettuakin. Aina se on hyvältä näyttänyt, mutta nyt se puheissaan korostaa jatkuvasti, että onpa komee mies. ;) Sen jälkeen se alkoi pukeutua kuin Esko.... Helvetti, aikuinen mies hankki blingblingiä. Ei radikaalia tyylinmuutosta, vaan teeppareihin tuli glitterit ja alkoi käyttämään farkkuja edellisten lökäpöksyjen tilalla. Nii-in!
Seksi meillä on ok. En tiedä onko mies tyytyväinen, kun ei se enää puhukaan mulle oikeista asioista. Jutellaanhan me päivittäin maailmanmenosta, musiikista, sarjoista, hömpästä, duunista ja välillä yritän livauttaa lapsistakin pari juttua, mutta... Toisaalta kyllä se päivittäin töistä vielä soittelee kotiin ja kyselee kuulumisia ja vointeja.
Mukulat on nyt teini-ikäisiä, että niilläkin on omia menoja paljon.
Itse nautin tästä itekseen olosta, kun sitä ei ole ollut kovin paljon viime vuosina. Parisuhdetta kuitenkin kaipailen, tässä on nyt vähän liikaa väljyyttä. Toisaalta viime viikolla tuo pyysi mua ulos pitkästä aikaa. Mentäis ihan kahden.
Jos sillä olis toinen nainen, niin kai se mieheen puhtia enemmän tois.
Kunhan tässä nyt höpöttelen tätä alakuloa. Kiitos ja anteeksi.
Kommentit (6)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos ihana kakkonen! Hyvin kirjoitettu. Onhan noita kaikkia (?) ajatuksia itselläkin ja selkeesti miehellä. Voe ei! Tuli ihan kyyneleet silmiin ja samalla naurattaa, että vatsanpohja hytkyy. :´)
ap
Kiitos kakkonen! Mullakin siis on "vaan" ihantavallinen 4-kympin kriisi ;)
Työpaikka vituttaa, tulevaisuus ahdistaa, omat mahdollisuuden kaventuvat... Tätäkö tää siis on?
Monet tuttavapiirin sinkuiksi jääneet miehet eivät myönnä 4-kympin kriisiä, vaan hölisevät edelleen mm. muuttavansa ulkomaille, elävänsä villiä poikamieselämää ilman sitoumuksia, perustavansa bändin ja tekevänsä vielä sitä sun tätä; ehkä se on jonkinlainen defenssin, kun alitajuisesti varmaan tiedetään, että noita juttuja tuskin enää tehdään.
Toisen kierroksen naiset eivät sekoile yhtä pahasti, siis ainakan mun tutut.
Kriisiltä kuulostaa. Lopputulos riippuu siitä, että oivaltaako miehesi, että kriisi on hänen ja hän voi selvittää sen itse. Ex-mieheni otti tuon nalkutus-kortin ja syytti meitä (lähinnä minua, mutta myös lapsia) omasta tylsästä elämästään. Itsessään hän ei nähnyt mitään tarvetta muuttaa mitään tai varsinkaan kasvaa henkisesti. Lopputulos: ero ja mies uusiin naimisiin. Nyt tappelee koko ajan uuden muijansa kanssa ja meillä menee lasten kanssa ensijärkytyksen jälkeen loistavasti (nalkutus lakkasi)
On neljänkympin kriisi olemassa.
Niillä, joilla on lapsia, se on sitä kriiseilyä, kun on niitä lapsia. Että koko elämä on lasten ympärillä pyörimistä. Niillä, joilla on teini-ikäiset lapset, se on sitä lasten teini-iän ja kohta loppuvan lapsuuden kipuilua.
Niillä, joilla ei ole lapsia, se on kipuilua siitä, että NYT olisi PAKKO tehdä niitä lapsia, jos vielä meinaa. Mistä mies. Mistä nainen. Teenkö, enkö tee, tuleeko niitä, eikö tule, PANIIKKI!
Osaksi on ulkonäkökriisiä, alanko rupsahtaa. Omassa lähipiirissä varsinkin naiset alkaneet kiinnittää ihan sairaalloisesti huomiota ulkonäköön, se oman kehon palvonta on kaikki kaikessa ja ainoa puheenaihe...
Ne, joilla on työpaikka, suhde, lapsia, asuntolaina se on kriiseilyä siitä, että tätäkö tämä nyt oli. Eikö ole muuta? Nyt mä olen aikuisten oikeesti aikuinen ja tää on nyt tätä. Musta ei tullukkaan supermalli-salainen-agentti-supersankari-vuorikiipeilijä-ihmeäijää/muijaa. Mä en ajakaan ferrarilla tai edes bemarilla eikä mulla olekaan makeeta asuntoa malibussa ja penthousea nykissä vaan 70-luvun remontoitavan ok-talon pihalla käytetty tojota, molemmista on lainaa, kakarat kiljuu ipädiä ja teen jotain ihan tavallista duunia. Hei, elämä, en mä tätä tilannut.
Ne, ketkä on pätkätöissä, joilla ei ehkä ole suhdetta, asuu vuokralla, jne. kipuilee sitä, että nyt mun pitäs olla aikuinen, mutta onko tää nyt aikuisen elämää? Mun pitäs olla naimisissa, pitäs olla joku vakituinen työpaikka, ei oo asuntolainaakaan ja hei, mitä mä edes haluan tehdä isona? Mut kun mähän oon jo iso?! Apua! Enks mä olekaan enää nuori? Onko elämä takana vai edessä?
Joo, kaikilla on jonkin sortin neljänkympin kriisi, eri syistä eri elämäntilanteissa.