Uranaiset ovat kateellisia meille tavis-kotiäideille :)

kun olin neljä vuotta kotona.

Suomalaiset vaan ovat niin itsekeskeisiä ja kaavoihin kangistuneita. Oma valinta on AINA se ainoa oikea vaihtoehto.



Haukuthan sinäkin uraäitejä! Tää on niin tätä ja tällä palstalla asiat viellä kärjistyvät.



Annettaisko kaikkien kukkien kukkia?



t: toinen kotiäiti joka ei viihdy oravanpyörässä eikä halua lapsiankaan siihen pyörään laittaa. Mutta muut voi tehdä puolestani vaikka voltteja siinä pyörässä :)

Työssäkäyviä äitejä kyllä. Enkä tajua, miksi pitäisi olla kateellinen. Työäitikin voi olla kotiäitinä sen muutaman vuoden ja palata töihin.

En kuitenkaan ole sulle pätkääkään kateellinen. Kotona oleminen oli yhtä tuskaa, eikä vähiten taloudellisesti. Jonkun pitää käydä työssäkin, että jotkut voivat valita elämäntavakseen kotiäitiyden.



Mä en koe työn ja perheen yhdistämistä mitenkään erityisen vaikeaksi. Päiväkoti on lähellä, työmatka sujuu puolessa tunnissa julkisilla, lapset ei juuri sairasta, palkka on hyvä, työ on kivaa jne. En vaihtaisi kotiäidin elämään.

Joillakin on hyvät työajat/etuudet ja moni nauttii työstään.

t. työssäkäyvä köyhä

Ettet olis niille kateellinen????

niin miksei hän alkaisi kotiäidiksi? En tajua logiikkaasi millään... Eivätköhän kaikki ole tehneet juuri sellaisen ratkaisun kuin ovat halunneet? :-O

Minä oli 5 vuotta kotona ja viimeiset 2 vuotta olen ollut töissä. Kyllä kotona hajosi pää huomattavasti enemmän! Alussa meni mukavasti kun muita vaihtoehtoja ei tavallaan ollut (en halunnut viedä kovin pieniä hoitoon), mutta lasten kasvaessa tunsin olevani vankina neljän seinän sisällä.



En oikein usko kateusteoriaasi, mutta jotkut uraäidit (eivät kaikki) varmasti parjaavat kotiäitejä paikkaillakseen huonoa omaatuntoaan töissäkäynnistään.

niin miksei hän alkaisi kotiäidiksi? En tajua logiikkaasi millään... Eivätköhän kaikki ole tehneet juuri sellaisen ratkaisun kuin ovat halunneet? :-O

Ihmettelin, että miten ihmeessä voi olla kateellinen sellaisesta, minkä voi itsekin saada. Uraäiti tai työssäkäyvä äiti voi jäädä hoitovapaalle, jos haluaa.

Minulta äitiyden ja uran yhdistäminen onnistuu varsin mainiosti. Lapset viihtyvät pienessä kotoisassa hoitopaikassa ja minä pystyn olemaan sellainen äiti, joka haluan olla, kun saan päivisin tehdä työtäni, jota rakastan. Olen luonteeltani niin kunnianhimoinen ja touhukas, että jos olisin ollut kotona pidempään kuin ne 1,5 vuotta, jotka olin kummankin lapsen kanssa (esikoinen tietenkin kotona myös kuopuksen äitiysloman ja hoitovapaan ajan), minusta tulisi kärttyinen pirttihirmu, jonka seurasta kärsisivät niin lapset kuin mieskin. Meillä on mahdollisuus pitää lasten hoitopäivät max. 7 tunnissa joten yhteiseen touhuamiseen, kuten leipomiseen ym. kivaan puuhailuun lasten kanssa jää arkisinkin hyvin aikaa. Ja myönnettäköön, että käteen jäävien tulojeni yli 7-kertaistuminen hoitovapaaseen verrattuna sekin tekee arjesta vähän sujuvampaa..

Olisin voinut jäädä kotiin pidemmäksi aikaa, jos vain olisin halunnut. En vain halunnut, kyse oli täysin omasta vapaaehtoisesta valinnasta. Pidän työstäni todella paljon ja elän paljon tasapainoisemmin kun minulla on perheen rinnalla työelämä. Uskon sen hyvinvoinnin heijastuvan myös lapsiin. Lisäksi myönnän ihan rehellisesti, että työstäni saama rahallinen korvaus on niin hyvä, että sillekin täytyy laskea jotakin arvoa.



Helppoa perheen ja uran yhdistäminen ei ole, se on totta. Onneksi minulla on paljon osallistuva mies, perheessämme käy siivooja ja kaupasta saa puolivalmista ruokaa.

No itsellä kokemusta molemmista. Ja lisää molempia toivon tulevaisuudessa tekeväni! :D



Esikoisen jälkeen aika nopsaan sain toisen lapsen ja olin kotosalla, toisen ollessa vuoden ikänen menin töihin. Kotona oli ihanaa.

Sitten kun palasin töihin, ei homma kaatunut käsiin. Vaikka oli aikasia aamuja niistä selvittiin kun on hyvät rutiinit, enkä ole raahannut itkeviä lapsia kertaakaan hoitoon.



Täälä kykin äitiyslomalla ja suunnitelmissa olla kotona, saada toivottavasti lisää lapsia ja palata taas töihin.



En ole uraäiti vaan ihan tavallinen työssäkäyvä ihminen. Musta on outoa että toisia tarttee parjata omista ratkasuistaan. Jos sinulle ei sovi jokin ratkasu niin onko se sulta pois jos joku toinen onnistuu?



Onnea sulle sinne kotiisi. Toivottavasti et koko päivää kyki koneella -ja siivoa loppuaikaa.

ap:n esittämä "kotiäitien jatkuva parjaus". En ole ollenkaan huomannut sellaista. Selittäisitkö miten se ilmenee?

Haukutaan työtävieroksuviksi kouluttautumattomiksi luusereiksi joilla ei ole vaihtoehtoja :(



Näin se ei toki aina ole. Meitä aidosta halusta kotiäitinä olevia on tosi paljon.



Ura/työssäkäyviä äitejä haukutaan kyllä aivan yhtä paljon :(

Miksi, miksi, miksi? Eikö olisi mukavampaa olla haukkumatta ketään?

olen tavallinen työssäkäyvä äiti, joka olisi mielellään kotona vaikka siihen saakka kun nuorin on 18-vuotias. Valitettavasti se ei ole mahdollista.

Tässäpä yksi kaksi vuotta kotona kyllästynyt, joka menee nyt vihdoin takaisin opiskelemaan ja osa-aikatöihinkin... ja voi vinde, että odotan innolla!! =))

Siitähän tässä jatkuvassa kotiäitien parjauksessa on kyse. Ei ole mukavaa olla siinä oravanpyörässä: aamulla herääminen, kiukkuinen lapsi/lapset hoitoon, työhön, kotiin laittamaan ruokaa, nukkumaan ja taas seuraavana päivänä sama homma. Äitiyden ja uran yhdistäminen on rankkaa! Olen tämän itse kokenut esikoisen myötä ja kuopuksen kohdalla tein ratkaisun jäädä pois oravanpyörästä ja jäin kotiin. Enkä kadu yhtään. Ihanaa kun ei ole kiire mihinkään! Eikä minun tarvitse lapsiani hoitoon kiikuttaa edes virikkeiden takia, meillä virikkeeksi riittää oma koti, srk-kerho jne.

Työssä käyvät äidit haukkuvat kotiäitejä, koska heillä on syyllisyydentunne ja riittämättömyyden tunne siitä, onko varmasti paras mahdollinen äiti lapselleen. Kotiäidit parjaavat työssäkäyviä äitejä, koska juuri niin kuin kuvasit, tuntevat syyllisyyden ja riittämättömyyden tunteita siitä, että eivät "ansaitse leipäänsä".

Molemmat väitteet ja tunteet ovat turhia. Molemmat valinnat voivat olla hyviä ja toimivia. Tämä on vain niin tätä, kun yhteiskunta toisaalta painostaa naisia itsenäisiksi ja töihin, toisaalta painostaa hoitamaan lapset mahdollisimman pitkään kotona... ja lopputulos on se, että jos ei ole valinnastaan riittävän varma, alkaa helposti syytellä toisin valinneita. Vaikka kaikki ollaan tässä samassa sotkussa. Tsemppiä kaikille, miten olettekin valinneet!

T: kotiäitinä ollut töihin palaava

Haukutaan työtävieroksuviksi kouluttautumattomiksi luusereiksi joilla ei ole vaihtoehtoja :(

Näin se ei toki aina ole. Meitä aidosta halusta kotiäitinä olevia on tosi paljon.

Ura/työssäkäyviä äitejä haukutaan kyllä aivan yhtä paljon :(

Miksi, miksi, miksi? Eikö olisi mukavampaa olla haukkumatta ketään?

tai teille muillekaan kotiäideille. En voisi kuvitella elämää ilman, että saisin käydä töissä. En ole mikään urahirmu, mutta tykkään työstäni ja samoin tykkään opiskelusta. Nyt kun saan gradun valmiiksi, hankin parempaa duunia, joka varmasti vie vielä enemmän aikaani.



En halua lapsia, en halua tavallista perhe-elämää. Mulle helvetti olisi se, että olisin parin alle viisivuotiaan kanssa kotona, naama puurossa yöpaita päällä koko päivän. Toki ei varmaan kaikki kotiäidit tee niin, mut silti.



Oma äitini kävi töissä mutta musta oli silti kivointa tulla koulusta kotiin silloin, kun äiti oli kotona.

Itse en ole katellinen uraäideille enkä kotiäideille. Miksi olisin, voisin ihan hyvin ryhtyä heidän kaltaisekseen. itse viihdyn erittäin hyvin lyhennettyä työaikaa tekevänä tavis-äitinä, joka ei kyllä tunne syyllisyyttä lapsen hoitoon laittamisesta ja lapsen kanssa on ihan riittävästi aikaa näinkin.



Ja mitä aloitukseen tulee niin kaikki lapset eivät ole väsyneitä kitisijöitä aamuisin vaan menevät hoitoon ihan kiltisti ja arki on muutenkin ihan normaalin rauhallista.