Lue keskustelun säännöt.
Minkä ikäinen olit, kun huomasit ensimmäisen kerran, ettet ole enää yhtä freshi siloposki kuin teininä?
13.08.2020 |
Itse olin 22v, kun huomasin katsoessani kaupan näyteikkunan heijastuman kautta omaa peilikuvaani, ettö naamani näyttää jotenkin elähtäneeltä aiempaan verrattuna, enkä menisi enää 16-vuotiaasta ulkonäön perusteella.
Kommentit (27)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
olin pelkästään ylpeä kun apaut <30 ikäsenä huomasin muistuttavani clintiä italowesterneissä
😆
En ole vielä huomannut. Lapsenkasvoinen rasvaposkinen moonface ollut aina.
Varmaankin tuo reilu ihonalainen rasva pitää siloisena pitkään, vaikka muuten olen melko hoikka.
Miksi kukaan haluaisi näyttää 16-vuotiaalta? Olen 31 ja iho freesi ja rypytön. Tupakointi ja huonot elintavat saavat vanhenemaan nopeasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En mä kyllä teininä mikään siloposki ollut.
Kolmekymppisenä parhaimmillani ja nyt 48 vuotiaana suht elähtänyt akka.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
29
Olin pitänyt itseäni vielä täysin siloposkena, mutta kun aloitin opiskelun nuorisoryhmässä (16-19-vuotiaita) ja oltiin kerran ison peilin edessä koko ryhmä, ei voinut olla huomaamatta "kuka ei kuulunut joukkoon"
Kyllä ne kasvot vaan muuttuu. Eikä se ole paha asia, luonnollista!
En kyllä ole missään vaiheessa ollut siloposki... 30-vuotiaana aloin huomata selviä ryppyjä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kai kukaan halua teiniltä näyttää,eikä onneksi näytäkään kuin teininä: rasvasta kiiltävä iho ja finnejä.
Onneksi se riesa loppui.
Öh. Nuoruus ei todellakaan takaa freesiä ulkonäköä. Itse näytän nyt paremmalta kuin 10 vuotta sitten, koska ei ole aknea, rumia ylipitkiä ripsipidennyksiä tai alkoholin pöhöttämää naamaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin teininä ihan hemmetin finninen, eli en todellakaan siloposki D:
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itselläni oli teininä paha akne ja muita iho-ongelmia. En todellakaan vaihtaisi nykyistä ihoni kuntoa paisefinneihin ja kinkkupizzan näköiseen naamaan. 😂
Joskus 27v kun aloin ihmettelemään hiustenlähtöäni, seuraavana vuonna aloin jo leikkaamaan sentin siiliä ja pari vuotta siitä siirryin jo 3mm siiliin. Kyllähän tuo kaljuuntuminen vanhentaa eikä sille mitään voi.
Tajusin 24-vuotiaana baarissa että en ole enää nuori, kun joku pojankloppi tuli tanssimaan kanssamme. Kysyin pojalta musiikin yli miten vanha se oli, ja se sanoi 19. Eka reaktioni oli että MITEN SÖPÖÄ ja tajusin sillä silmänräpäyksellä että en ole enää sitä freeseintä, uutta, nuorta sukupolvea joka on juuri painanut valkolakit päähänsä, vaan vuosi toisensa jälkeen olen vain yhä kauempana siitä.
Toinen oli vanhoja yliopiston kurssikirjoja myydessä, kun kirjat ostanut fuksi kysyi minkä vuoden opiskelija olen. Sen naama venähti kun sanoin olevani kuudennen vuoden opiskelija (gradun loppuvaiheilla tosin). Tuli kyllä ihan dinosaurusolo. Nykyäänkin (3v valmistumisesta) vielä tiedekunnan ohi ajaessa on vielä kotoisat fiilikset ja nuoruuspuuska tyyliin tuollahan mekin hengattiin. Hirvittää miettiä että meidän jälkeen tuolla on ollut kohta 10 vuosikurssillista opiskelijoita. Ihan omituista miten aika menee niin nopeasti, ja aivot ei pysy perässä.
Vierailija kirjoitti:
Tajusin 24-vuotiaana baarissa että en ole enää nuori, kun joku pojankloppi tuli tanssimaan kanssamme. Kysyin pojalta musiikin yli miten vanha se oli, ja se sanoi 19. Eka reaktioni oli että MITEN SÖPÖÄ ja tajusin sillä silmänräpäyksellä että en ole enää sitä freeseintä, uutta, nuorta sukupolvea joka on juuri painanut valkolakit päähänsä, vaan vuosi toisensa jälkeen olen vain yhä kauempana siitä.
Toinen oli vanhoja yliopiston kurssikirjoja myydessä, kun kirjat ostanut fuksi kysyi minkä vuoden opiskelija olen. Sen naama venähti kun sanoin olevani kuudennen vuoden opiskelija (gradun loppuvaiheilla tosin). Tuli kyllä ihan dinosaurusolo. Nykyäänkin (3v valmistumisesta) vielä tiedekunnan ohi ajaessa on vielä kotoisat fiilikset ja nuoruuspuuska tyyliin tuollahan mekin hengattiin. Hirvittää miettiä että meidän jälkeen tuolla on ollut kohta 10 vuosikurssillista opiskelijoita. Ihan omituista miten aika menee niin nopeasti, ja aivot ei pysy perässä.
24-vuotias on nuori. Eri tavalla nuori kuin 19-vuotias, kuten 19-vuotias on eri tavalla nuori kuin 14-vuotias. Sanoisin, että nuori ei ole enää 35 ikävuoden jälkeen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tajusin 24-vuotiaana baarissa että en ole enää nuori, kun joku pojankloppi tuli tanssimaan kanssamme. Kysyin pojalta musiikin yli miten vanha se oli, ja se sanoi 19. Eka reaktioni oli että MITEN SÖPÖÄ ja tajusin sillä silmänräpäyksellä että en ole enää sitä freeseintä, uutta, nuorta sukupolvea joka on juuri painanut valkolakit päähänsä, vaan vuosi toisensa jälkeen olen vain yhä kauempana siitä.
Toinen oli vanhoja yliopiston kurssikirjoja myydessä, kun kirjat ostanut fuksi kysyi minkä vuoden opiskelija olen. Sen naama venähti kun sanoin olevani kuudennen vuoden opiskelija (gradun loppuvaiheilla tosin). Tuli kyllä ihan dinosaurusolo. Nykyäänkin (3v valmistumisesta) vielä tiedekunnan ohi ajaessa on vielä kotoisat fiilikset ja nuoruuspuuska tyyliin tuollahan mekin hengattiin. Hirvittää miettiä että meidän jälkeen tuolla on ollut kohta 10 vuosikurssillista opiskelijoita. Ihan omituista miten aika menee niin nopeasti, ja aivot ei pysy perässä.
24-vuotias on nuori. Eri tavalla nuori kuin 19-vuotias, kuten 19-vuotias on eri tavalla nuori kuin 14-vuotias. Sanoisin, että nuori ei ole enää 35 ikävuoden jälkeen.
Joo, mutta 24-vuotias ei todellakaan ole yhtä freshi siloposki kuin ne teinit. Pointtinani oli että 24-vuotiaana tuntuu että "justhan me valmistuttiin lukiosta" mutta samalla aikaa on ilmestynyt jo 5-6 tuoreempaa ja uudempaa lukiosukupolvea eli/tai ekan vuoden opiskelijoita yliopistossa. Kuudennen vuoden opiskelija ei ole millään tapaa nuori tai pahnanpohjimmainen yliopistossa, kuudennen vuoden kohdalla opintojen aloituksesta monet on jo valmistuneet, töissä, ehkä jo ostamassa asuntoa ja hankkimassa perhettä. Eli ei enää mitään siloposkisia teinejä.
45