Mitä lapsen harrastuksia voi "vain" harrastaa?

Koulut tarjoavat mukavia kerhoja sitten myöhemmin. Myös suunnistaa voi omaksi ilokseen aikuiseksi saakka. Lisäksi esim tuo telinevoikka on hyvä, kun kehittää lihaskunnon hyväksi ja vanhemmiten voi sitten harrastaa melkein mitä vaan. Myös uinti, sulkapallo, sirkus, tennis, jousiammunta tulevat mieleen. Sinä et voi lapsen harrastusta myöhemmin valita, vaan hän itse. Tässä iässä tärkeää vain että liikkuu.

Golf. Otat yksityistunteja juuri silloin ja niin paljon kuin haluat, keneltä golfopelta tykkäät Maksat golfseuran jäsenmaksun tai osakkuuden tai greenfeen ja pelaat milloin haluat. Voit laittaa lapsesi myös johonkin alkeiskurssiin aluksi. Kukaan ei pakota kilpailemaan, mutta jos haluaa niin jokaisella klubilla on kisoja joka viikonloppu. Kausi on keväästä syksyyn eikä häiritse edes pahasti koulunkäyntiä, kun tauko on talvisin. Nykyisillä hinnoilla golf ei ole lapsille edes kallis harrastus. Vapaus valita taso millä harrastaa on oikeasti varmaan yksi suurimmista, mihinkään muuhun lajiin verrattuna. Kaikkea kerran kesässä maajoukkueeseen löytyy. Ryhmässä treenaamiseen tai yksin pelaamisenkin voi valita ihan omien mieltymysten mukaan.

Vierailija kirjoitti:

Koulut tarjoavat mukavia kerhoja sitten myöhemmin. Myös suunnistaa voi omaksi ilokseen aikuiseksi saakka. Lisäksi esim tuo telinevoikka on hyvä, kun kehittää lihaskunnon hyväksi ja vanhemmiten voi sitten harrastaa melkein mitä vaan. Myös uinti, sulkapallo, sirkus, tennis, jousiammunta tulevat mieleen. Sinä et voi lapsen harrastusta myöhemmin valita, vaan hän itse. Tässä iässä tärkeää vain että liikkuu.

Ei ainakaan mun lapsen koulussa ole lainkaan kerhotoimintaa. Tai jossain vaiheessa joku yritti herättää astronomiakerhoa.

Tennistä voi myös ainakin meidän kaupingissa vain harrastaa. 13-vuotias käy kerran viikossa harjoittelemassa tennisopettajan johdolla ja toisen kerran pelaa isänsä kanssa talvella hallissa ja kesällä kaupungin ulkokentällä. Mukava yhteinen harrastus. Aina kun lähdetään esim. etelänmatkalle, otetaan mailat mukaan.

Vierailija kirjoitti:

Musiikkia ei voi ainakaan musiikkiopistossa harrastaa ns. omaksi ilokseen ja sen verran kun haluaa. On 1-2 varsinaista soittotuntia viikossa, sen lisäksi päivittäiset kotiharjoitukset , teoriaopinnot, orkesteri harjoitukset, matineat. Eikä musiikkityyliä saa itse valita eli soittaa vaikkapa popmusiikkia, jazzia, soulia tms. , sillä kyse on klassisen musiikin perusopinnoista ja soitetaan pelkkää klassista. Musiikkiopistossahan tähdätään musiikin ammattiopintoihin ja siihen tähdätään heti sieltä 6-7 v. iästä, kun harrastus alkaa. Yli 13 ikävuoden musiikkiharrastusta jatkaakin vain harva, koska useimmat eivät halua sitoutua musiikkiopintoihin niin paljon ja haluaisivat soittaa omaksi ilokseen ja muutakin musiikkia kuin klassista.

Nelivuotias voi hyvin kyllä olla pari vuotta musiikkileikkikoulussa tai satubaletissa tai missä vaan leikki henkisessä touhussa. Myöhemmin se harrastus valikoituu sen mukaan, mitä mahdollisuuksia paikkakunnalla on ja mitä omat kaverit harrastavat. Ja harrastuksia tullaan kokeilemaan useita erilaisia ja lopetetaan niitä, jotka ei olleet mukavia. Ei tarvitse vielä pitkään aikaan tietää, mikä on se juuri oma harrastus eikä sitä vanhemmat voi kyllä tietää eikä päättää.

Jos ei halua kilpailua, edellä mainitut partio, 4H, erilaiset koulun ja seurakunnan kerhot on tällaisia. Liikunnallisista lajeista esim. tanssi, itsepuolustuslajit, parkour, sirkus, kiipeily, maastopyöräily, skuuttaus, ratsastus, geokätköily... Nämä kaikki harrastukset kyllä vaativat vähän enemmän ikää paitsi tanssiin löytyy lastenryhmiä ja geokätköilyä harrastetaan oman perheen kanssa muutenkin.

Erikoinen kokemus sulla musiikkiopistosta. Itse sain ainakin vaikuttaa soitettaviin kappaleisiin, varsinkin kun tuli selväksi lukion kynnyksellä että en halua musiikista ammattia. Sitäpaitsi klassinen musiikki tarjoaa todella hyvän perustan kaikenlaisen musiikin ymmärtämiseen ja opiskeluun.

Et sä voi ap ennustaa 4-vuotiaan haluja tai kykyjä. Jos sulla on joku tahto vaan harrastaa, tapat kyllä sen lapsen innon, jos et salli hänen kehittyä.

Meillä 3-vuotias istui ensin puoli kautta jäähallilla katsomassa isosiskon luistelukoulua, kieltäytyi itse menemästä mukaan, eikä suostunut laittamaan edes luistimia jalkaan ihan perheenkään kanssa pihajäillä.  Yhtenä päivänä tammikuussa vuonna 2005 sanoi, että mä haluun kanssa. No, ryhmään mahtui ja pääsi mukaan ja se peli oli menetetty sinä päivänä.

Motiivi luitelukouluun oli täysin puhtaasti ja ainoastaan oppia luistelemaan. No, 11 vuotta  myöhemmin huomaan kiertäväni kisoja erittäin lahjakkaan taitoluistelijan kanssa, jolle jo 6-vuotiaana pikkutinttinä kisat oli parasta mitä maailmassa voi olla.

Tarvitseeko jollain nelivuotiaalla oikeasti olla jo jotain ohjattua ja "virallista" harrastusta? :o Itse muistaisin aloittaneeni ensimmäisen harrastukseni (soittotunnit, joilla muuten vielä näin parikymppisenäkin käyn) vähän vajaa seitsemänvuotiaana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koulut tarjoavat mukavia kerhoja sitten myöhemmin. Myös suunnistaa voi omaksi ilokseen aikuiseksi saakka. Lisäksi esim tuo telinevoikka on hyvä, kun kehittää lihaskunnon hyväksi ja vanhemmiten voi sitten harrastaa melkein mitä vaan. Myös uinti, sulkapallo, sirkus, tennis, jousiammunta tulevat mieleen. Sinä et voi lapsen harrastusta myöhemmin valita, vaan hän itse. Tässä iässä tärkeää vain että liikkuu.

Ei ainakaan mun lapsen koulussa ole lainkaan kerhotoimintaa. Tai jossain vaiheessa joku yritti herättää astronomiakerhoa.

Missäpäin näin kurja tilanne on? Meillä on (Jyväskylä) vaikka mitä kerhoja, jalkapalloa, sählyä, koripalloa, musiikkikerhoa, harmonikkakerhoa. Nyt keväällä tuli uudet pesiskerho ja frisbeegolf -kerho. Maksuttomia, koulupäivän jälkeen tapahtuvia, urheiluseurojen (liikuntakerhojen osalta) vetämiä. Ongelma on, ettei niihin saada osallistujia. Ilmeisesti vanhempien mielestä maksuton kerho on automaattisesti huono. Vaikka esim. futiskerhosta vastaa JJK.

Ja aina itketään, ettei Suomessa ole ameriikan malliin koulupäivien jälkeen organisoituja aktiviteettejä vaan lapset joutuvat olemaan yksin kotona.

Vierailija kirjoitti:

Musiikkia ei voi ainakaan musiikkiopistossa harrastaa ns. omaksi ilokseen ja sen verran kun haluaa. On 1-2 varsinaista soittotuntia viikossa, sen lisäksi päivittäiset kotiharjoitukset , teoriaopinnot, orkesteri harjoitukset, matineat. Eikä musiikkityyliä saa itse valita eli soittaa vaikkapa popmusiikkia, jazzia, soulia tms. , sillä kyse on klassisen musiikin perusopinnoista ja soitetaan pelkkää klassista. Musiikkiopistossahan tähdätään musiikin ammattiopintoihin ja siihen tähdätään heti sieltä 6-7 v. iästä, kun harrastus alkaa. Yli 13 ikävuoden musiikkiharrastusta jatkaakin vain harva, koska useimmat eivät halua sitoutua musiikkiopintoihin niin paljon ja haluaisivat soittaa omaksi ilokseen ja muutakin musiikkia kuin klassista.

Nelivuotias voi hyvin kyllä olla pari vuotta musiikkileikkikoulussa tai satubaletissa tai missä vaan leikki henkisessä touhussa. Myöhemmin se harrastus valikoituu sen mukaan, mitä mahdollisuuksia paikkakunnalla on ja mitä omat kaverit harrastavat. Ja harrastuksia tullaan kokeilemaan useita erilaisia ja lopetetaan niitä, jotka ei olleet mukavia. Ei tarvitse vielä pitkään aikaan tietää, mikä on se juuri oma harrastus eikä sitä vanhemmat voi kyllä tietää eikä päättää.

Jos ei halua kilpailua, edellä mainitut partio, 4H, erilaiset koulun ja seurakunnan kerhot on tällaisia. Liikunnallisista lajeista esim. tanssi, itsepuolustuslajit, parkour, sirkus, kiipeily, maastopyöräily, skuuttaus, ratsastus, geokätköily... Nämä kaikki harrastukset kyllä vaativat vähän enemmän ikää paitsi tanssiin löytyy lastenryhmiä ja geokätköilyä harrastetaan oman perheen kanssa muutenkin.

Mikä ihmeen musiikkiopisto tuollainen on? Itse aloitin kuusivuotiaana soittotunnit konservatoriolla, ja niitä on aina ollut yksi viikossa. Teoriatunnit alkoivat vasta vuosia myöhemmin kun harrastus oli muuten jo vakiintunut, eikä niitäkään ollut itselläni enempää kerralla kuin tunti viikossa. Itse sai valita aika vapaasti mitä tekee ja missä tahdissa, kunhan täysi-ikään mennessä on perusjutut hoidettu (siihenkin sai lisäaikaa). Meillä ei myöskään ollut mitään tiukkaa linjaa siitä että musiikin pitää olla klassista, vaan itse olen opettajan kanssa miettinyt mikä olisi kiinnostavaa. Paljonhan sitä klassista on tullut soitettua tutkintoja varten, mutta ohjelmistoni on silti melko kansanmusiikkipainotteista. Orkesteri ei ole pakollista ellei sitten oppilas itse tähtää ammattiopintoihin. Kaikki tämä varmaan riippuu aika paljon soittimesta, mutta en usko että minkään instrumentin kohdalla olisi noin tiukkaa ja kiveen hakattua.

Kuvataidekoulut

Vierailija kirjoitti:

Lisäksi toivoisin harrastuksen, jonka ei tarvisisi olla liian vakavaa, jota voisi hyvin harrastaa kerran pari viikossa, eikä viimeistään teini-iässä tulisi vastaan valinta harjoitella monta kertaa viikossa ja olla jatkuvasti kisoissa tms tai lopettaa kokonaan. Harrastus saa olla tavoitteellinen ja ei haittaa mahdollisuus "vakavaan" ja tiiviiseen harrastamiseen olisi olemassa, mutta niin, ettei se olisi ainoa mahdollisuus tai niin ettei harrastusta voi harrastaa kuin yksin, jos ei pääse tai halua johonkin kilpajoukkueeseen tms.

Jotain missä voi oppia ja kehittyä, saada onnistumisen kokemuksia ja saada kavereita.

Lapsi on nyt 4 v, pieni ja liikunnallinen.

Olisiko vinkkejä?

Jätit kertomatta lapsen sukupuolen koska se vaikuttaa paljon asiaan. No, ensinnäkin ei ole olemassa harrastusta jossa ruvettaisiin kilpailemaan vasta teini-iässä jos kyseisessä lajissa ylipäätänsä järjestetään minkään valtakunnan kilpailuja.

Käytännössä kaikki liikunnalliset harrastukset joissa saa paljon kavereita ovat jonkin sortin joukkuelajeja joissa kilpailut tai ottelut ovat koko lajin idea. Monen ehdottama partio taitaa olla ainoa jossa harrastetaan tervehenkistä liikuntaa ja ulkoillaan ilman hirveitä suorituspaineita.

Sekä sisko että ex-tyttöystävä harrastivat kyllä partiota ja näiden juttujen perusteella metsässä oppi teini-ikäisenä myös sellaisia asioita joita kristillisissä piireissä pidetään yleisesti soveliaana vasta joskus 24-vuotiaana ja ehdottomasti papin aamenen jälkeen :D Eikös Japanin tulli takavarikoinut juuri Jamboreelle saapuneen suomalaisryhmän 2000 kondomin erän ja suuri osa porukasta oli jotain 14-vuotiaita. Viinaa ja tupakkia ei ilmeisesti tuotu kotimaasta saakka...

Asiaan. Jos lapsi on tyttö, ruksi listalta kaikki (joukkue)voimisteluun vähänkin viittaavat ryhmät chearleeding mukaanluettuna. Urheilu loppuu 15-vuotiaana jo siksi että tyttö on siinä vaiheessa 30% invalidi ja kokenut pari burnouttia. Pojilla listalta lähtee ensimmäisenä jääkiekko ellet laske sen varaan että kupeiden hedelmää kuuluu siihen 0,1 promilleen harrastajista joka päätyy NHL:ään ja ostaa vanhemmille kivitalon Westendistä.

Mutta melkein kaikki yleisimmät joukkuelajit: jalkapallo, salibandy, koripallo, käsipallo jne ovat sellaisia että suurimmissa seuroissa on varsinaisen kilpajoukkueen lisäksi ainakin yksi ellei useampia harrasteryhmiä joissa kyllä myös kilpaillaan mutta ei mitenkään veren maku suussa vaan siksi että se on hauskaa.

Partio on kiva ja monipuolinen harrastus josta itse ainakin sain (varsinkin lapsena ja teininä) paljon iloa. Sitä pitää toki muutama vuosi odottaa elleivät vanhemmat sitten ole toiminnassa mukana.

Tanssi!

Melkein mitä vaan voi vaan harrastaa. Esim. meillä pojat 7v ja 10v harrastaa yleisurheilua. 7v käy parikertaa viikossa yleisurheilukoulussa oppimassa lajitaitoja juoksentelemassa jne.... Ei tavoitteellista kisoja on jos haluaa pakko ei ole osallistua. Toisaalta jos halua ja lahjakkuutta on niin voi päästä tavoitteelliseen kilparyhmään. 10v poikamme on siellä ja rakastaa kilpailemista.

Monessa yksilölajissa menee juuri noin eli ryhmiä löytyy harrastajille ja kilpailijoille.

Meidän seurassa yleisurheilu ja telinevoimistelu kouluja löytyy jopa aikuisille. Joten harrastelu ei lopu teiniikään jos ei halua.

Toisaalta 4v on niin pieni ettet voi tietää mitä hän itse muutaman vuoden päästä haluaa. Ohjata toki voit tietyn lajin pariin tai esim. taidekerhoon, musiikkiin jne.... mutta lopullisen valinnan tekee lapsi.

Ainakin meillä