Lue keskustelun säännöt.
Mitä lapsen harrastuksia voi "vain" harrastaa?
12.08.2013 |
Toisesta ketjusta tuli mieleeni: Lapsi alkaa olla siinä iässä, että voisi alkaa häntä ohjaamaan harrastuksiin. Sen mitä olen lapsen kehityspsykologiaa lukenut, en kuitenkaan haluaisi häntä harrastukseen, jossa kilpailu on tärkeänä osana ainakaan ennen teini-ikään, jos ollenkaan.
Lisäksi toivoisin harrastuksen, jonka ei tarvisisi olla liian vakavaa, jota voisi hyvin harrastaa kerran pari viikossa, eikä viimeistään teini-iässä tulisi vastaan valinta harjoitella monta kertaa viikossa ja olla jatkuvasti kisoissa tms tai lopettaa kokonaan. Harrastus saa olla tavoitteellinen ja ei haittaa mahdollisuus "vakavaan" ja tiiviiseen harrastamiseen olisi olemassa, mutta niin, ettei se olisi ainoa mahdollisuus tai niin ettei harrastusta voi harrastaa kuin yksin, jos ei pääse tai halua johonkin kilpajoukkueeseen tms.
Jotain missä voi oppia ja kehittyä, saada onnistumisen kokemuksia ja saada kavereita.
Lapsi on nyt 4 v, pieni ja liikunnallinen.
Olisiko vinkkejä?
Kommentit (54)
Telinevoimistelun harrasteryhmät näyttävät loppuvan täällä 13-vuotiaisiin. Eli juuri siinä iässä, kun murrosikä alkaa ja toivoisin, että lapsi voisi jatkaa harrastustaan kavereidensa kanssa eikä murrosiän lisäksi tule "tyhjiötä" kun harrastuskin loppuu:(
t. ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Iskää...Meillä pari naapurin iskää pisti pystyyn isä ja lapsikerhon. Pari kertaa viikossa he kokoontuvat tekemään asioita yhdessä jalkapallosta majan rakentamiseen.
Joissakin kaupungeissa on uinnin harrasteryhmiä nuorille.
Partio ja musiikki tulivat ensimmäisenä mieleen. Liikuntaakin voi harrastaa ilman kilpailua, esim tuossa iässä aloittaa satu- ja äitilapsijumpat, jatkaa sitten myöhemmin erilaisissa tanssiryhmissä vaikka. Kansalaisopistot järjestävät myös erilaisia kuvis- ja käsityökerhoja.
[quote author="Vierailija" time="12.08.2013 klo 13:29"]
Telinevoimistelun harrasteryhmät näyttävät loppuvan täällä 13-vuotiaisiin. Eli juuri siinä iässä, kun murrosikä alkaa ja toivoisin, että lapsi voisi jatkaa harrastustaan kavereidensa kanssa eikä murrosiän lisäksi tule "tyhjiötä" kun harrastuskin loppuu:(
t. ap
[/quote]
Sun lapsi on nyt neljän vanha. Sä et mitenkään, millään keinolla voi ennustaa, mitä hän haluaa harrastaa 10 vuoden päästä.
Valitettavasti tilanne on jokseenkin kaikkien sekä urheilu- että taideharrastusten kohdalla se, että seurojen ja kulttuuripiirien tarjoamat harrastusmahdollisuudet loppuvat yläouluikään, ellei sitten kuulu eliittivalmennettaviin. Taidenharrastuksen kohdalla vähän vähemmän automaattisesti, mutta melko varmasti kuitenkin. Toisaalta - ja tämän sanon jo vanhempien murrosikäisten äitinä sinulle, jonka voi olla sitä pienen lapsen äitinä vaikea vielä ymmärtää - yläkouluikäiset osaavat jo ihan itse puuhata ja harrastaa kavereineen, heitä ei tarvitse ohjata. Meidän teinit pyöräilevät kaveriensa kanssa maastolenkkejä, tekevät vaellus- ja laavuretkiä, koodaavat pelejä (ja kyllä, pelaavat myös), piirtävät sarjakuvia jne. Ne ovat harrasteita, vaikkei niihin kuulukaan jotain aikuista "ohjaajaa" ja viikkokalenteriin merkittyä treeniä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siihenhän on melkein 10 vuotta aikaa. Ehkä ei kannata miettiä vielä sitä? Kymmenen vuoden päästä toivottavasti jo harrastusryhmä löytyy.
Voimistelua voi vain harrastaa, eikä lopu tiettyyn ikään, jos vaan jatkaa haluaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä harrastin pentuna itse monenlaista: soittamista, erilaisia urheilulajeja ja partiota. Urheilulajeissa tuntui jokaisessa olevan sellainen meininki että pitää ammattilaiseksi ryhtyä jo ennen kymmenettä ikävuotta. Treenejä kun alkoi olla monta kertaa viikossa ja homma liian ryppyotsaista, halusin aina itse lopettaa. Soittamista harrastin pitkään ja lopetin sen vasta sitten kun olin melkein täysi-ikäinen ja siinä tuli vastaan se että olisi pitänyt edetä ammattilaistasolle, eikä ura muusikkona kiinnostanut.
Partio oli paras harrastus: kilpailuilmapiiriä ei ollut, toki partiotaitokisoja, mutta en muista että kukaan olisi päätavoitteeksi mitään voittoja koskaan ottanut, pääasia oli kaverit ja kiva tekeminen yhdessä. Liikunnallistakin se oli vaelluksineen ym. ja hyödyllisiä taitoja oppi. Ohjasin jonkun aikaa pienempien ryhmää mutta muut kiireet veivät mennessään, partiossakin tekemistä olisi saanut haalia niin paljon kuin haluaa, tai osallistua niin vähän kuin haluaa. Eikä ollut kallis harrastus.
Omalle lapselle haluaisin sellaisen harrastuksen, joka ei edellytä vanhemmilta montaa iltaa viikossa autokuskina. Itsekin kuljin kesät talvet niin kouluun kuin harrastuksiin pyörällä tai kävellen, järkyttää miten nykyisin vanhemmat passaavat lapsiaan ja ruikuttavat miten 4 km on ihmisoikeuksien vastainen koulumatka. Ja sitten istutaan 5 tuntia illassa jäähallissa syystä jota en tiedä kyttäämässä miten sen piltin treenit menee.
Partio ja palokunta on harrastuksina vain harrastuksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Extreme-tyyppiset yksilölajit voisivat olla aika hyviä, eli rullalautailu, maasto- tai BMX-pyöräily tms. Ainakin omassa nuoruudessani noista löytyi monella eri tavoitetasolla harrastavaa.
jalkapallo, salibändy, paini, keilailu, judo, hiihto, yleisurheilu, lentopallo...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ratsastus täyttää nuo kriteerit. Tosin sillä varauksella, että myöhemmin vakava ja tiivis, tavoitteellinen harrastaminen vaatii lompakolta paksuutta, usein oman hevosen hankkimista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="12.08.2013 klo 13:30"]
Iskää...Meillä pari naapurin iskää pisti pystyyn isä ja lapsikerhon. Pari kertaa viikossa he kokoontuvat tekemään asioita yhdessä jalkapallosta majan rakentamiseen.
[/quote]
Loistava idea! Aivan varmasti esim. paikallinen seurakunta, MLL, tms. taho, jopa kunta, voisi tarjota tilat ja mainostuksen tällaiseen toimintaan, jos joku lähtisi vapaaehtoisena sitä vetämään.
Alanpa painostaa miestä, että ryhtyy tällaisen vetäjäksi. :)
Jalkapalloa ja salibandyä ei todellakaan voi harrastaa "huvikseen pari kertaa viikossa", ellei perusta hupiharrastajille ihan omaa vuoroa. Kaikki seurojen toiminta on tasan tarkkaan nousujohteista massasta tähtiä esiin karsivaa kilpaurheilua, jossa viimeistään 13-14-v. täytyy tietää panostaako kaiken lajiin vai lopettaako harrastuksen kokonaan.
Partiota suosittelen minäkin. Itsellä positiivisia kokemuksia, harrastusta voi jatkaa koko elämän, jos haluaa. Itse harkitsen uudelleen aloittamista.
Luova kirjoittaminen.
[quote author="Vierailija" time="12.08.2013 klo 13:48"]
Jalkapalloa ja salibandyä ei todellakaan voi harrastaa "huvikseen pari kertaa viikossa", ellei perusta hupiharrastajille ihan omaa vuoroa. Kaikki seurojen toiminta on tasan tarkkaan nousujohteista massasta tähtiä esiin karsivaa kilpaurheilua, jossa viimeistään 13-14-v. täytyy tietää panostaako kaiken lajiin vai lopettaako harrastuksen kokonaan.
[/quote]
MIKSI sen täytyy olla tällaista?
Parkour, erilaiset tanssit (löytyy ihan pienilillekin ja on kerran/pari viikossa), pikkasen vanhempana golf: kerran/pari viikossa ja muuten voi harrastaa vaikka koko perheen kesken ilman että pitää käydä kisoissa.
Telinevoimistelua voi ainakin täällä (Jyväskylä) vain harrastaa ja se on todella suosittu laji.